Ainakin Oodi taitaa olla sitä mieltä .. Ja mä luulen, et se on vähän liiottelua .. Hippu leikkii Oodin kanssa tuntitolkulla joka päivä ja mä sit kanssa. Mut silti äsken viä piti ihan vetää omat leikit vinkulelun kanssa .. Tai sit se on ni kivaa tuo leikkiminen lapsen mielestä, että sitä on vaan koko ajan tehtävä :D Hippu on aivan uupunut, syksyn edellisten juoksujen kokemuksen perusteella voisin laittaa sen hormonien piikkiin, mut tulipa tänään mieleen, että onhan Hipulla tuo hoitolapsikin eli ihan ei välttis koko väsy johdu ihan vaan hormoneista :D Se on oikeasti tosi näppärää, kun näitä lapsia on enemmän, et voi aina laittaa toisen leikkimään toisen kanssa. Jos esim. ite pitää istua tässä koneella ja naputella koulujuttuja ja Oodi meinaa alkaa syömään seinää, niin laitan Hipun sitä viihdyttämään (paljoa ei tarvi suostutella :D), ni saa itte tehdä ensin hommansa loppuun. Mutta äsken tosiaan piti ihan hullu meno olla vinkulelun kanssa täällä. Oodi heitteli sitä itselleen ja koko väliajan vingutti niin, että kuulo meinasi lähteä :D Oli vaan NIIN kivaa! :D Lelua piti viä ottaa niin vauhdikkaasti kiinni, että aina meni ohi ja meno oli aikas villin näköstä. Hassu pentu! <3

Nyt on sit sammunut pentu ja kohta pitäs sit taas suunnata ulos (just ennen vinkuleikkiä ulkona seikkailtiin). Tässäpä muutama kuva:

Sohvalla on kiva lepäillä ..

Sulostus jalat solmussa <3

Kohti lumivuoren huippua ..

Lisää kiipeilyä ..

Kurkkimista huipulta :)

Kuikuilua :)

Ja takas alas ..

Nassu <3

Eilen illalla käytiin Oodin kanssa tuuraamassa Hippua hallilla, kun Hippu oli vielä juoksunen. Alkuun meinasi pikkukoiraa hirvittää ja hiemän tärisytti sylissä. Edellinen ryhmä ihmiseen ja koirineen oli edelleen kentällä ja lisäksi meidän ryhmä, joten ihmisiä, koiria ja haukuntaa riitti. Vähän aikaa, kun ihmeteltiin niin tärinä loppui ja alkoi ininä, että neiti tahtoo ite lattialle. Lattialla Oodi olikin sitten taas kuin kotonaan ja häntä tötteröllä heiluen mentiin paikkoja tutkimaan. Ihmisiin Oodi suhtautuu hyvin, ei tarvi millään makupaloilla lahjoa ja Oodi on kyllä heti kaveria. Mutta ei ne ihmiset eikä koirat ees olleet se juttu, vaan se paikkojen tutkiminen. Oodi on sellanen paikkojentutkijakoira eikä siin paljoa muita ennätä huomaamaankaan :) Koiria Oodi katseli vähän varauksella, mutta meni kuitenkin moikkaamaan. Ja sitten tietenkin se "järkevin" osuus: pari koiraa, jotka ei Oodista (tai kestään) olleet niin innoissaan ja murisivat sille, olivat just ne kaikista kiinnostavimmat. Voi äly! Sit ne, jotka taas oli Oodille ystävällisiä oli ihan tyyyylsiä :) Sit Oodi viä keksi, et koiria pitää pyytää leikkimään. Ja tyyli ei ihan ollu ehk se paras, ku niillon Hipun kanssa ni ihmeleikit. Eli murinan ja ihmeloikkien kanssa piti yrittää toista lähestyä ja kaikki koirat ei ehkä ymmärrä, et murinalla viitataan leikkimiseen. Joni illalla heittikin vitsinä, et ehkä Oodi siksi just luuli, et ne murisevat on kivimpia, kun ne just murinalla pyysi leikkiin. Mut ihan hyvin selvittiin loppujen lopuksi, niin koirat kuin ihmisetkin uskallettiin haistella. Hirmu rohkea Oodi oli taas, vaikka tottakai pientä varovaisuutta oli ilmassa :) Jopa itse agikentän puolellekin päästiin käppäilemään, kun eka käytiin ulos tekemään pissat eli nyt on koko halli tutkittu :) Ensi kertaa odotellessa ..