Näin unta, että Oodi oppi vihdoin (:D) puhumaan. Eka sana oli tottakai Fanny, ei kai se mikään muu voisi ollakaan kuin oma paras ystävä <3 Aamulla sit mut pudotettiin takas maanpinnalle, kun lenkillä Oodin nähdessä koiran blondi katsoi mua ja totesi, että 'Miau' :D Ei siis taideta sittenkään olla puheopetuksessa olla vielä kovinkaan pitkällä, kun Oodi luulee koirien olevan Miau. Ja mee siin nyt sit korjaamaan, et eikun Hau, kun ei kuitenkaan ole tavoitteena yllyttää haukkumaan toisia koiria :D

Oodi on oikeasti kaikista puheliain koira, mitä oon koskaan tavannut. Pienenä miinuksena on se, että joka tavun välissä Oodin on käytettävä kieltä ulos suussa (kuvitelkaa mielikuvana tää ongelma ihmisen puheeseen :D), mutta oon ajatellut, että täydellistä puhetta muodostettuaan voidaan sit puuttua tähän ongelmaan :D Suurempi ongelma taitaa olla kuitenkin vielä se, että Oodin puhe koostuu pääosin siitä ´Miau´sta ja vastaavista mun mielestä koiralle epäsopivista tavuista ja kirjainyhdistelmistä. Eli unestani huolimatta meillä taitaa olla vielä pitkä matka siihen, että Oodi tuottaisi oikeaa puhetta. Vaikken blondin verbaalista lahjakkuutta ollenkaan epäilekään, olen silti tälläkin hetkellä vallan tyytyväinen siihen, että juttua riittää ja Oodi puhuu myös muille kuin ihan oman perheen jäsenille. Harmittaa ihan, etten saanut nauhalle, kun Oodi kertoi hyvinkin traagisesta tunnistaan työpaikan takahuoneessa. Asia ei sinänsä ollut ollenkaan niin kummoinen, mutta Oodi sai tarinallaan sen kuulostamaan aikas kamalalta. Mene sitten ja tiedä, mitä takahuoneessa mielikuvitusystävien tai minkä lie kanssa tapahtuikaan .. Jos vaan olisi ollut taas se suomi-Oodi-suomi -sanakirja :D