Hippu kaiken ylimääräisen energiansa kanssa taitaa olla välillä ystävilleen melkoinen koettelemus (ainakin Alma välillä tyytyväisenä pakenee pajuaidan taakse pakoon naskalihampaita), joten päätimme laajentaa reviiriä ja tutustua uusiin ystäviin, jotta vanhatkin ystävyyssuhteet säilyisivät.

Ystävillämme on kaksi shetlanninlammaskoiraa: Iisa (kohta 9 kuukautta) ja Hulda (13 vuotta). Alussa Hippua pelotti ja se hieman tärisi sylissä katsellen kauhistuneena lattialle, jossa nuo kaksi mellastivat innoissaan ottaessaan vieraat vastaan. Pienen alkukankeuden jälkeen (ja muutaman ihmisen selän taakse pakenemisen jälkeen) ystävykset tuntuivat tulevan oikein hyvin toimeen keskenään. Hulda nyt ennemminkin tyytyi vanhempana katselemaan lasten mellastusta häntäänsä heiluttaen, mutta Iisassa olikin sitten Hipulle jo enemmän vastusta. Iisassa ei näkynyt merkkiäkään väsymyksestä, kun ne Hipun kanssa nujusivat tunti tolkulla. Iisassa on selkeästi pieni osa nyrkkeilijää, kun neiti osaa hienosti mojauttaa toista etutassulla niin, että vastustaja kaatuu lattialle (täytyy tosin myöntää, että vielä tässä vaiheessa Hipun tasapaino on vielä aika heppoinen, eli se ei vaadi kuin pienen tuulen henkäyksen ja tyttö kaatuu kyljelleen) :) Loppuillasta Hippukin rohkaistui ja kävi jopa murisemaan Iisalle tyttöjen ollessa hippaa takapihalla (egon puutteesta ei tuo pieni tyttönen ainakaan kärsi). Kiitämme rauhallisesta loppuillasta Iisaa ja kumppaneita, pikkuneiti veteli sikeitä koko illan ja seuraavan yönkin ilman montaakaan heräämistä :)