Tänään kokeiltiin sit ekaa kertaa mein omia keppejä :D Eka lähti matkaan Hippu. Laitettiin kaikki kepit tuohon läheiselle hiekkatielle ja alettiin kokeilla. Alku takkuili ankarasti. Huomaa, et Hippu ei oikeasti osaa keppejä, heti kun eri kepit ja uusi paikka, niin hakee, hakee .. Oon nyt itse asiassa aikas hukassa sen kanssa, et miten lähden ne opettamaan :( Jos jollain ideaa, ni kertokaa ihmeessä! :)

Saatiin lopulta kepit toimimaan, mut loppu tökki aina eli jätti jostain syystä aina pari viimestä tekemistä, vaikkei se koskaan ennen ole ollut ongelma. Niinpä me sit helpotettiin ja tehtiin vaan 8 kepillä, niin se toimi. Oli kuitenkin selkeesti ohjaajaherkempi ku mitä kentällä on .. Pitää nyt kattoa, kunhan nyt 2 viikon päästä saadaan nuihin viä ne kaaret .. Mutmut, siinkin on se ongelma, minkä kentällä huomasin, et ne kaaretkin sotkee Himppaa .. Jotenkin tää on nyt kokonaisuudessaan yhtä sotkua :( Onnistuneeseen suoritukseen joka tapauksessa päästiin lopettamaan ja sekin pitää muistaa, et kyllä tuo uusi paikka jne. vie aikansa Hipulle tottua. Ja jos jotain positiivista, niin nyt voidaan käydä vaiks joka päivä ottamassa 5 min keppejä. Kyllä tää tästä .. :)

Ylipäänsä Hipun kanssa oon nyt tehnyt päätöksen, et me startataan mein kisaura uudestaan ens keväänä omissa kisoissa eli todennäkösesti toukokuussa :) Siihen asti me nyt hinkataan kaikki se, mitä me ei osata (sitähän ei paljoa ole :D). No ei vaan, mut lähinnä se, et haluan sujuvat kepit ja sujuvat kontaktit, mitä en heti alussa osannut arvostaa enkä ees suoraan sanottuna tiennyt miten toimitaan (jos lukee yllä olevaa, niin enhän viäkään tiä .. :D). Mut joka tapauksessa edelleen luukutellaan suoria ratoja namikuppi lopussa, keskitytään oikeaan vireeseen, kontakteihin ja keppeihin. Ei meillä ole mikään kiire :)

Alman kanssa sit otettiin keppejä kujalla. Alman kanssa on tarkotus nyt treenata kepit valmiiksi kujalla ja siitä sit vinokeppejen kautta pystyihin sellaisiin kaarien ollessa apuna. Almahan ei koskaan tule agia edes oikeasti treenaamaan selkänsä yms. takia, mutta tykkäähän toinen silti tehdä :D Ja mä mietin, et pilaan nyt Alman eka, jos pakko on, tällä kujamenetelmällä, ni oon Oodin kanssa sit fiksumpi, Alman kanssa kun tässä ei häviä mitään ;D Alman kanssa tehdessä huomaa, ettei se ole sheltti. Kyllä se oivaltaa äkkiä ja tekee innoissaan, mut ei se ole samanlaista. Hyvin saatiin kuitenkin keppikuja Almalle ymmärrykseen ja putkea tehtiin kanssa :)

Vikana oli vuorossa sitten nuorimmainen. Ja voi hirmusta, kun toinen on innoissaan! :) Työmotivaatio on ainakin kohdillaan :D Alotettiin keppikujalla ja neiti tajusi sen tosi pian. Toistot oli helppoja ja Oodia sai suorastaan pidätellä, ettei se syöksynyt kujaa läpi :D Oopi on siit ihana, et se katsoo käsiä eli jos kurotan kättä kauemmas seisoen keppien vieressä neiti tajuaa, et haluan sen tulevan reunasta, eikä itse kujasta. Jotenkin Oopin kanssa on vaan ni ihana treenata <3 Tästä on keppien suhteen hyvä jatkaa, hitaasti ja varmasti .. Vähän tehtiin myös Ikea-putkea ja se on selkeesti vaikeampaa ku oikealla putkella. Oikea putki tuntuu huutelevan Oodia tauotta luokseen eikä sen kanssa tule koskaan ohituksia. Ikea-putki sen sijaan ei samalla lailla houkuttele ja saa olla viä tosi tarkka, miten Oodin sinne laittaa, jotta oikeasti menee. Kentällä ollessa pentua taas voi "heittää" putkeen luottaen, että se sinne oikeasti menee. En ymmärrä logiikkaa, mutta sen mukaan mennään eli kentällä vaikeemmin ja kotona helpommin :D Nyt kyllä suunnataan taas kentällekin, kun juoksut on juostu! :)