Näyttelyreissua

Taaspa sitä oltiin reissun päällä :D Tällä kertaa suuntana sama pk-seutu ku pari viikkoa sitten, mutta onneksi autolla. Matkaseura oli mitä parhainta, niin ei tuo monituntinen tuntunut sitten missään :D Perjantai-iltana mentiin Tiinalle ja koiruudet tuntui olevan niin innoissaan! Ilmeisesti ollaan jo yhtä suurta perhettä niitten mielestä, ku melkein joka viikonloppu treffataan punkkaamalla saman katon alla :) Saas nähä, tuleeko nyt sit shokki, kun tuleekin taukoa .. :O

Koirien kanssa ei juuri viikonloppuna mitään puuhattu (siis perjantai & lauantai). Vettä tuli kaatamalla lukuun ottamatta muutaman minuutin taukoja, niin eipä siin paljoa lenkkeilty. Koirat nujusi, hippasi, paini ja keskusteli örinäkeskustelujaan, joten tylsää niillä tuskin silti oli :D Ja mä ilahdutin (?) niitä sit lauantaina trimmaamalla ja harjaamalla koko porukan, tulipahan taas opeteltua. Tosin tuntuu, et vaiks aikaa menee joka kerran vähemmän eli ilmeisesti jotain oon jo oppinut, silti tunnun olevan kerta kerralta tyytymättömämpi. Ilmeisesti nipotushimo kasvaa samaa vauhtia .. :D

Sunnuntaiaamuna sitten suunnattiin kohti Hyvinkään ryhmistä :) Meinasi jopa hetkisen taas jänskättää, mutta onneksi siitä pääsee jo pääosin helpolla eroon. Omaa vuoroa odotellessa seurusteltiin Hannan, Satun ja Sarin sekä tietenkin koirien kanssa ja aika meni sujuvasti. Sääkin suosi huolimatta pahoista ennakkomielikuvista perustuen edellisiin päiviin ja aurinkokin jopa paistoi hetken :) Tuomarin linja ei vaikuttanut kovin tiukalta, mutta kyllä siellä (ainakin) yksi sininen nauhakin vilahti, ettei tuo pinkki nyt sentäs ihan itsestäänselvyys ollut. Oodi esiintyi hyvin ja seisomisessa huomaa kyllä neidin pinnan kasvaneen. Ihanasti seisoo kuin tatti paikallaan, vaikka ajat ovat välillä tosi pitkiä (niin kuin eilenkin kehäsihteerin raapustellessa tuomarin sanomaa paperille). En enää nykyään yhtään ihmettele sitä, että näyttelyitä on mukava kiertää, onhan se, jos koirakin esiintyy noin ihanasti ja on muutenkin niin reipas lapsi koko ajan myös kehän ulkopuolella :)

Pöytäosuudella sain jopa korjailla leukaani maasta, sen verran alas se loksahti. Tuomari katsoi ensin Oodia sivusta, jonka jälkeen siirtyi kuonon puolelle. Koko ajan tuomari höpötti ihastuneella äänellä Oodille jotain (en ymmärtänyt, että mitä) ja lopuksi pussasi Oodia otsalle! :D Mua vähän nauratti siin kohtaa, kun lähdettiin kehää kiertämään ja mentiin eestaas, enpä oo tuollastakaan koskaan tiennyt tapahtuneen (ei sillä, et kovin kauaa oisin näissä piireissä viä pyörinytkään) :D Ilmeisesti mein neiti tuomaria miellytti!

Oodi antoi hyvin tutkia pöydällä, vaikka hampaatkin tuomari katsoi tosi tarkasti. Kyllä se selvästi tuo kokemus varmuutta ja ilo on tuon neidin kanssa kehässä ollakin :) Vähän mua hetkellisesti jänskätti, että tuleeko pussailusta molemminpuolista, Oodin ilme oli vähän sellainen, että jos tässä tällaiselle linjalle lähdetään, niin .. :D mutta onneksi siltä tällä kertaa vältyttiin .. Siin sitä oltaskin oltu, kun Oodi ois pussaamaan innostunut .. :D Tässäpä tämän kertainen arvostelu:

"9 months. Very feminine. Excellent pigmentation. Very feminine head. Beautiful eyes & expression. A little bit weak in underjaw. Medium bones. Medium neck. Enough depth of chest for age. Enough length of croup. Happy tail in movement. Good presentation."

Hännän huomasin kyllä hetkittäin olevan aikas iloinen (tuomarin sanoin), mutta en ole siihen kokenut tarvetta puuttua. Katsellaan nyt, mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan .. Oodin hännällä kun on tapana ilostua kanssakoirista, kun ois niin kivaa päästä leikkimään :D Mun pentu <3

Tässä pari kuvaa eiliseltä netistä löydettynä:

kuva Saija Tuomi

Oodi oottaa, mitä tuomari sanoo :)

kuva Saija Tuomi

Ei mikään maailman innostunein ilme just :D

Nauha oli se ihana vaaleanpunainen, mistä me Oodin kanssa tottakai eniten tyttöinä tykätään ;D Ja koska Oodi tykkää kaikista nauhoista niin paljon, ni neiti kantoi itse pomppien nauhan ulos kehästä. Voitte uskoa, että se aiheutti naurunpyrskähdyksiä yleisön puolella :D Mut niin mä haluun, et tää homma meillä menee, vähän hölmöilyä näyttelytouhuun ja se sopii meille vallan mainiosti :D

Takas tullessa mukana oli sitten tajutonta porukkaa. Valitettavasti tähän meinasi lukeutua myös kaksijalkaiset, joten taukoja oli pidettävä ihan jo piristymisen vuoksikin useita. Kivin tauko oli kuitenkin, kun Varkaudessa pysähdyttiin Kirstillä moikkaamassa Hipun familya. Voi taivas, miten voi olla pieni koira innoissaan. Selkä kyyryssä, häntä viipottaen, naama nauraen ja korvat hukassa Hippu veti toista tuntia koiran luota koiralle välillä ihmisiä moikaten. Tatu kun Hippua silitti Hippu jutteli asioita undulaattien kielellä (mistä lienee sitä oppinut puhumaan), kyllä siin meinasi olla naurussa pitelemistä :D Oodia alkuun vähän epäilytti, kun koko lauma tunki kerralla päälle ja osa vielä murisi (Hipulle, mutta Oodi ei ilmeisesti sitä ihan oivaltanut), niin välillä piti käydä turvaa tankkaamassa, mutta loppua kohti neitikin reipastui :) Kiitos Kirsti ja Tatu, kiva oli käydä taas :)

Ja jotta tylsä automatka ei olisi saanut niin tylsää päätöstä, pääsivät tytöt vielä auton lastia purettaessa pinkomaan Niuvan pellolle. Ja voi sitä riemua! :D Peltoa niin pitkälle kuin koirat musta irtoo ja sitten vaan hillumaan. Naamat nauraen tyttäret veti hippaa, niin ihana niitä katsella <3 Sittenpä olikin kiva viedä kotiin puolitajuttomat neidit ja tuskin tarvitsee mainita, että eilisilta meni nukkuessa (edelleen vetelevät sikeitä ja tuskin pahastuvat, että pissittelyn jälkeen suuntaan tästä itse töihin) :D

 

Aksapäivitystä ..

Tää kesä meni aksan suhteen jotenkin ohi .. Toisaalta tuntuu, et treeniä tuli tehtyä erilailla tosissaan kuin ennen, mutta vähemmän sitä ainakin oli. Ni vähän, et melkein hävettää .. Toisaalta sit taas, eipä me olla kellekään mein treenaamisista tai treenaamatta jättämisistä tilivelvollisia, joten nou hätä :) Eikä tää (ihana) kesä muuten jättänyt paljoa vaihtoehtoja, jollei sit halunnut ottaa lämpöhalvausriskiä.

Mut nyt ite niihin treeneihin .. Useampi viikko sitten mentiin Himpan kanssa treeneihin ja mua niin väsytti. Väsynä ei _koskaan_ saisi Hipun kanssa mennä, koska agilityssa on ite annettava vähintään 110% itsestä tai hommasta ei tule mitään. Sen kerran treenit pelasti se, että Hippu ei mennyt miten ohjasin, vaan just sinne, minne luuli, et pitää mennä :D Mun ohjaukseen ylikuuliainen koirani suoritti esteen, koska se oli siinä, vaikkei käskyä sille esteelle tullutkaan ja siit se into mulla lähti :D Muut masenteli ihan muista asioista ja mä niin revin riemua siit, et tyyppi hakee esteitä <3 Lopputreenit menikin sit hyvin :D

Toissatreenit meni sit just niin, ku ei ikin sais mennä *murisee itselleen* Taas väsynä treeneihin (en tajua, mikä tiistaiväsy mulla oikein on) ja se ei siit parantunut. Hippu paineli taas täysillä ja pakkahan levisi sitten ihan täysin, kun ei Hippu pitele mikään, jollen ite oo skarppina. Tuloksena totaalimasennus, itsesyyttely ja -inho ja päätös, ettei tätä tapahdu enää toiste. Hippu ansaitsee sen, et mä meen täysillä, kun se ite ain antaa ihan kaikkensa.

Vikat treenit tältä vuodelta menikin sit niin euforiassa, että vieläkin meinaa tulla kyyneleet silmiin siit, miten joskus homma vaan tuntuu toimivan yksiin <3 Hippu oli autosta otettaessa jo erilainen, varmaan huomasi, et millä asenteella oon. Mua melkein jännitti lähteä radalle, kun olin niin päättänyt, et nyt teen kaikkeni. Ja se meni niin hyvin! :D Himppa karkasi eka lähdöstä, juoksi väärään putkeen (kun kaksi suuta vierekkäin) jne. mutta niillä ei ollut väliä. Väliä oli sillä, et se seuras mun ohjausta just sinne minne ohjasin ja puolestaan irtosi niin, että vikat esteetkin jäin vaan ku nalli kalliolle seisomaan ja katseleen sen menoa. Oikein kylmät väreet meni! Ja edelleenkin, tää ei muille ole ni ihmeellistä saati sit, et kukaan välttis sais tästä mitään kiksejä katsellessa, mutta mulle se on. Tuntuu, että kaikki, mitä kesän aikana ollaan tehty treeneissä on kannattanut :) Nyt me oikeasti ollaan matkalla jonnekkin ..

Wii -Oodi

Viime viikolla päätettiin punnita tytöt ja mikäs siihen paremmin sopii kuin Wiin tasapainolauta. Se, mitä en tiennyt, oli se, että Fit Plussasta löytyy oikein erikseen ominaisuus lemmikkieläimille niin, että niille voi tehdä profiilit. Valittiin turkin väriä, pituutta, korvien ja hännän asentoa sekä laiteltiin syntymäpäivää ja muuta. Ja ihme kyllä, koirista tuli aikas lailla mein koirien näköiset :D Aikas suloista <3

Oodi ei kuitenkaan voi sietää omaa Wii-versiotaan, liekö sillä sitten liian vähän ja liian tummaa karvaa Oodin mielestä, ettei vastaa todellisuutta, mutta Oodi murisee omalle profiililleen. Ja aina kun laitan Wiin päälle, niin että pelaan itse, näkyy alkuvalikossa myös mein koirat. Oodia saa sit olla kieltämässä, ettei omalle profiilille saa murista. Kukas se väittikään, ettei koirat katso telkkua!? :D Mä väitän, et katsoo ja miten fiksu on koiran oltava, jos se ymmärtää, että piirretty koira on koira .. :D Ehk blondi ei sittenkaan ole niin blondi :D