Viime viikko on takana ja vielä ollaan molemmat hengissä (ihme kyllä). Kyllä siinä laitettiin oma harrastusmotivaatio koetukselle, sitä ei tainnut tapahtua tuon karvaisemman harrastajan osalta (onneksi), mutta nyt ollaan sitten tehokkaasti tehty ei-mitään jo toista päivää juuri siitä syystä, ettei kyseistä vahinkoa pääsisi edes tapahtumaankaan. Viisi treenipäivää siis viime viikolla ja Hippu vetelee sikeitä, edelleen.

Toisaalta tuo neiti on aivan hellyyttävä. Se kömpii sängyn alta (se on the nukkumapaikka sillon, kun aikuisten oikeasti väsyttää eikä vedellä vaan koiran unta) tokkuraisena silmät sikkuralla ja kiipeää mun päälle sohvalle. Siihen se lysähtää mahan päälle, kurisee vähän tyytyväisenä, painautuu vasten ja jatkaa unia. Ihana <3

Kyllä Him varmaan innolla lähtis, jos sille tarjoais tekemistä, mutta en kyllä tarjoa ennen huomista iltaa. Siihen asti se saa olla onnellisen tolkuton. Nuorihan se on vielä, niin antaa toisen nyt nukkua. Ansaitusti tosiaankin. Tällä viikolla agiliidetään ja paimennetaan, mutta muuta ei taideta tehdä. Tai katsoo nyt, jos omatoimitreenit vetäs sunnuntaina, jaksamisen mukaan mennään.

Mallikoirakkopäivän jälkeen meillä oli keskiviikkona omaa agilitya. Tehtiin putkesta neljän hypyn suoraa, jonne koiran piti lähteä eteen, mutta itse piti mielellään kuitenkin olla suht mukana. Meillä meni muuten hyvin, mutta jostain syystä Hippu keksi, että ekaa hyppyä putken jälkeen ei tarvi hypätä ja sitä ei sitten hypätty. Mä juoksin selkä hiestä märkänä pikaspurttia toisen perään yrittäen juoksulinjallani kääntää koiran oikein, mutta ei se oikein onnistunut. Jos sain ekan onnistumaan, niin kolme muuta ei sit enää onnistuneetkaan. Kuulemma tyypillisiä kaaria paimenkoiralle, vielä kun joku keksisi, miten ne treenataan pois .. Noh, murehditaan sitä myöhemmin.

Torstai oli lepopäivä lukuun ottamatta minilenkkiä Zeldan kanssa. Jesse oli mukana, joten lenkki ei ollut pituudella pilattu, mutta siskot saivat juosta rallia ja hipata toistensa kanssa kuitenkin :) Taisi olla sellanen aivot nollilla rentoutumislenkki neideille.

Perjantaina ei sitten oikeasti tehty mitään. Mikä oli kyllä tarkoituskin.

Lauantaina sitten suunnattiin Sorsasaloon ja Oreniuksen agioppiin, päivä 1. Rata oli kimurantti kaikkine ohjauskuvioineen (ja voitte uskoa, mille ne tällaisesta aloittelijasta tuntuivat). Tunti siinä meni, tuloksena väsy koira, nestehukkainen minä, mutta paljon me opittiin! :D

Sunnuntaina tuntui, että päähän ei mahdu enää mitään. Oikeasti. Ehkä jotakin vielä mahtui kuitenkin ja ainakin opin juttuja taas ihan perusohjauksesta. En mä ole esimerkiksi tiennyt, että valssin jälkeen kannattaa koiralle sanoa "tässä, tässä" ja selkästi kädellä näyttä mihin tulla (juu, voitte pitää idioottina, mutta aiemmin agia harrastamattomana ei tällasta voi oikeasti tietää). Noh, tärkeintä se on, että ne jostakin oppii ja paljon saatiin ideoita, mitä sitten keskenämme voidaan harjoitella :) Kiitämme ja kumarramme!