Mun ihana <3

Tunnustus. Kyllä mä salaa (tai no miten salaa se on, jos se on täällä blogissa :D) haaveilen siit, et Oodi sais ne puuttuvat pari senttiä ja pääsisin sen kanssa sillon tällön jokusen näyttelyn kiertämään. En mä koe olevani mikään näyttelyihminen ja usein yksi näyttely saa muutaman kuukauden kiintiön täyteen, mutta sitten taas ajan päästä on niihin kiva mennä uudestaan. Siis tähän asti vain katsojina. Nyt vähän toivon, et saisin ensimmäisen näyttelyihin kelpuutettavan koirani, kun tähän asti nuo lapset on kasvaneet (tai olleet kasvamatta) ihan miten sattuu :D Ei sillä siis, mun elämä ei kaadu, vaikkei Oodista näyttelykoiraa tuiskaan, saati sit, et en voi luvata, et niit kovin kiertäsinkään vaiks tuiskin. Koittakaa nyt sit pysyä perässä tässä ajatuksen juoksussa :D

Joka tapauksessa eilen päädyttiin ihan ex tempore mätsäriin Oodin kanssa, ihan vaan sitä kesäkuun näyttelyä *iik* ajatellen, sillä ei voi tosiaan sanoa, et me oltas harjoiteltu. Niinpä Oodille siis ekaa kertaa näyttelyhihna kaulaan muussa kuin pöydälläseisomismerkityksessä ja kokeilemaan, mitä siit oikein tulee :) Eikä tuo pikkuneiti mua pettänyt tällä(kään) kertaa, niin kuin alusta asti neiti on töröttänyt kuin tatti paikoillaan, neiti myös kulki niin kauniisti mun vierellä kun kehää kierrettiin (ja siis tosiaan ekaa kertaa, ei olla otettu ees tottistellessa vieressä kulkemista eli ihan oikeasti oli ihan eka kerta :D). Maassa seisominen meni ok ja tuomaritäti ei pelottanut olleskaan, vaiks tässä viime aikoina ollaan edelleen vähän mörköiltykin. Hirmu helle meinasi tosin saada aikaan totaalikieltäytymistä nameista (mikä nyt normisti ilman syytäkin on helppo saada aikaan), mutta mä päätin, etten turhia Oodia ees yritä kehässä seisottaa muuta kuin sillon, kun on pakko (toiset seisotti myös sillon, ku tuomari yksittäistarkasteli muita). Me vaan keskityttiin siihen, et ei mennä eessä ja takana olevia moikkaamaan, vaan et mä oon se kivoin tyyppi :)

Pöydän kanssa mä menin mokaamaan ja se mua niin harmittaa :( Pöytä on ollut mein vahvuus, sitä me ollaan tehty ja Oodi on ollut upea. Nyt vaan en tajunnut ajatella mein tiistain eläinlääkärikeikkaa ja sitä hampaitten kaivelua niin, et ois pitänyt tajuta sanoa tuomarille, ettei kato olleskaan suuhun vaan muuten vaan tutkii. Mut en mä tajunnut ennen ennen ku oli jo liian myöhästä :( Harmittaa niin kovasti, mut ei sille mitään voi, torstain mätsäriin me mennään sit sillä asenteella, et tuomari saa syöttää pennulle nameja pöydällä eikä hipase sormellakaan. Eiköhän se tästä, Oodi on ni upea näissä asioissa (ja kyllä muissakin), joten se toivottavasti antaa mun mokani anteeksi. Ja töitä asian eteen tehdään, mut aloitellaan nyt ensin taas näillä tutummilla hampaitten kattojilla taas ja paljoilla nameilla ennen ku siirrytään suurempiin kuvioihin ..

Oodi sijoittui siis pikkupentujen kolmanneksi ekassa mätsärissään ja sain todistaa neidin NIIN olevan ruusukkeiden perään :D Kai se on siis alettava jo ihan senkin takia alkaa työstää lajia jos toista, että päästään menestymään, ihan vaan sen takia, et Oodi saa kantaa itse ruusukkeet suussaan pois kehästä :D Ottakaa tää kommentti sit ihan niin vakavasti kuin ite tahdotte ;D Alla pari kuvaa ..

Oodi ois halunnut ottaa kaikki kuvat niin, että sai ite pitää ruusuketta :D

MUN ruusuke! (siis kattokaa tuota omivaa ilmettä :D)

Kyllä poseeraaminen onnistui välillä ilman ruusukettakin :)

Mutta sitten kävi taas näin :D

Viä neitiä sivusta .. :)