.. kun tänne -käsky ei tuotakaan toivottua tulosta vaan blondi kiitää kohti horisonttia housukarvat vilkkuen. Se tuli sitten kokeiltua eilen. Viäkään en oo keksinyt, että mitä siellä pienessä päässä oikein liikkui, mutta mikä kaikista olennaisinta, toivon, ettei se ole pysyvää ..

Just tässä muutama päivä sitten pääsin kehumasta, että tyttöjen kanssa on niin ihana lenkkeillä ja olla, kahden aikuisen koiran, jotka myös irtiollessaan tottelee (tai siis tähän asti ovat totelleet), on tilanteita tullut sitten minkämoisia vastaan. Hippu syö taas Bachin kukkatippoja, joten koko porukalla on vähän rauhallisempi lenkkeillä, kun ei yhdellä ole koko ajan kiirekiirekiire. Jotenkin ollut vaan niin nautinnollista käydä kävelemässä ja luottaa siihen, että homma toimii. Kunnes sitten eilen illalla ..

Hippu ja Alma saivat eilen nauttia hieronnasta, joten me lähdettiin Jonin kanssa metsään ainoastaan Oodin kanssa. Siin matkalla kehuin, miten ihanaa on vaan Oodin kanssa mennä, on se useamman koiran kanssa meneminen kuitenkin eri asia niin, että siitä yhdestä osaa sit erilailla nauttia. Eka metsäosuus meni tosi hyvin, pilkkopimeässä metsässä (ja tietenkin ilman lamppua :D) käveltiin ja välillä kompuroitiinkin ja Oodi kävi ain tsekkaamassa, et missä Jonin kanssa mennään ja varmaan ihmettelemässä myös sitä kummallista kävelytyyliä, mikä oli vallalla silloin, kun eksyttiin polulta eikä tosiaan siellä nähnyt sitten mitään ;D

Metsästä tultiin tielle ja sovittiin, että Joni oikoo siittä tietä pitkin kotia ja me kierretään viä Oodin kanssa pienen metsäisen mutkan kautta ja tavataan koko porukka sit takapihalla. Annoin Oodin olla irti sen pienen tienpätkän (reilu sata metriä), mikä tuosta bussisillan viertä menee, siittä kun ei mene muita kun busseja, ne kuulee kaukaa ja koira tuntui olevan hanskassa. Kunnes just ennen kun käännyttiin metsätielle, pisti Oodi stopin päälle ja jäi meistä kunnolla jälkeen seistä töröttämään tielle. Huutamalla kuitenkin tuli luo ja lähdettiin blondin kanssa kahdestaan metsätielle. Jo heti alkuunsa näki, että nenään osui joku haju. Oodi ei meinannut ollenkaan pysyä hiekkatiellä vaan pusikko veti niin puoleensa. Ennätin just uhkailla, et jos et nyt oo kunnolla, ni joudut hihnaan, koska en halua neidin päätyvän jäälle, joka ei kanna, tyhmyyttään. Ja niinpä se sit läks! Ei kissaa ennättänyt sanoa, kun Oodi lähti pinkomaan, minkä tassuistaan pääsi tietä eteenpäin (no onneksi ei sinne jäälle!). Mä huusin Oodia luo ja kun tujumpikaan käsky ei saanut neitiä kääntymään takas neidin hävitessä mutkan taakse, iski mulle jo paniikki ja lähdin juoksemaan Oodin perään. Onneksi mutkan takana uudestaan huutamalla sain Oodin kuulolle, luo ja kiinni hihnaan. Mun luo tullessaan Oodin häntä heilui ihan hulluna, se oli ihan sen oloinen, että olipa ihanaa, et löysin sut piiiitkästä aikaa, vaiks se nyt varmaan max. 5 sekuntia pois näkyvistä. Musta se tosin tuntui minuuteilta.

Oodin ollessa hihnassa mä sain huokaista, muttei se hulluus siihen loppunut. Blondi, joka ei edes pentuna ole kyseenalaistanut hihnassa kävelyä vaan on aina kulkenut mallikkaasti, veti hihnassa niin, että hengitys vinkui! Lisänä siihen itku ja hullu ravaaminen tien puolelta toiselle nenä maassa, häntä viuhtoen. Mä sain tarpeekseni vetämisestä, joten pysähdyin aina kun hihna kiristyi ja Oodi palasi joka kerta mun vierelle kävelemään. Iiiison itkun säestämänä. Samanlaista hulluutta jatkui ekaan risteykseen, josta ois päässyt kotia ja sit se loppui. Ilmeisesti sen päässä kuului joku "naps", mitä mä en kuullut ja normi-Oodi palasi. Sit käveltiin toinen puolisko hiekkatietä kohti kotia hihnassa jota ei tarvittu, kunnes taas just tien vaihtuessa mein takametsäksi lähti neidiltä taas järki, taas tuli itku ja taas paineltiin hullunkiilto silmissä pitkin ja poikin menemään jälkien perässä, jota mä en edes nähnyt lumessakaan.

Järkeviä selityksiä otetaan vastaan, kiitos, niit ei täältä päästä tunnu löytyvän .. Ajattelin, et voisko blondi etsiä Jonia, Jonin lähdettyä, mutta kun se oli niin jälkivainuista se meno ja viä kun etsinnät loppui välissä pitkäksi aikaa. Vai unohtiko Oodi vaan välissä, että Joni lähti eri tietä ;D Mutta kun Joni oikeasti meni eri tietä, niin ei sillä voinut olla mitään hajujälkeä jäänyt. Ja tuskin Joni ois nyt muutenkaan juoksennellut tietä eessuntaas ja poikittain miten sattuu :D Jänikset eikä mikään muukaan riista ei oo ikuna aiheuttanut tällasta. Kyllähän Oodi paljon enemmän metsän puolella menee (kuin esim. Hippu joka aikas lailla suosii polkuja) seuraillen jälkiä siellä pusikon puolella, mutta sit taas ei se ole koskaan lähtenyt jäljelle minkään perään. Tietää kyllä, että itse pitää seurailla, minne muu porukka menee ja myös käskystä tulla luo. Ja kun tuo meno oli ihan järjenköyhää, en tunnistanut Oodia ollenkaan ja me nyt ollaan sentäs kohta jo kaksi vuotta tunnettu niin, että mä oletin, että mä tuntisin sen jo. Ja jos muutoksia on neitiin tulossa, niin ennemmin sitä järjenlisääntymistä, tää -köyhentyminen on kyllä ihan väärä suunta .. Ehk ois vaan pitänyt olla hiljaa tyytyväinen tyttöjen hyvästä käytöksestä .. ;D