Vaikka välillä vaikuttaa siltä, että elämä jo muka sujuiskin, niin ei se valitettavasti niin ain oo .. Viime yönä Jesse oli taas täällä, mun vieressä. Yritin Jesseä silittää, mutta jotenkin ukko tuntui tosi luisevalta, ei ollenkaan omalta itseltään. En saanut Jesseen oikein mitään kontaktia ja aloin vaan hulluna itkeä, etten kestä menettää ukkoa enää toista kertaa, kun tää ekakin tuntuu niin mahdottomalta välillä. Nyt on sit niin ikävä, ettei rajaa .. Kun sitä antas mitä tahansa, et sais ees yhden pienen hetken .. Yhden pienen ..

Lauantaina olin tyttöjen kanssa shelttien pentupäivillä. Mentiin sinne Anne-Marin kyydillä ja perille päästyämme oltiin siä ekana, ni Oodi sai alotella tutustumista Anne-Marin shelttien Memen ja Nian kanssa :) Seuraavana tulivat Maijun porukka Hilkan, Sunivan ja Fridan kanssa ja koiramäärä vaan kasvoi. Näiden jälkeen meninkin jo laskuissa sekasin, kun paikalle saapui kymmenittäin shelttejä ja kaikki saivat olla sisätiloissa irti. Oodi pyöri alusta asti muitten koirien mukana ja kävi kuitenkin välillä varmistamassa, et oonhan mä paikalla.

Päivä alkoi luennolla koiran peloista ja niihin suhtautumisesta. Luennoitsijan kanssa olin useista asioista aikas eri linjoilla, mutta hänen aloitellessaan kertomaan siitä millainen varma pentu on ja miten käyttäytyy, katselin samalla Oodia, joka rentona naama nauraen paineli ympäri huonetta milloin minkäkin kaverin kanssa. Hymy hiippi naamalle väkisinkin, kun tuota omaa pentua katselin ja hetken päästä luennoitsija sanoi itsekin, että hyvä esimerkki rennosta, itsevarmasta pennusta meni juuri tässä, kun Oodi hänet ohitti :) Istuin itse lattialla sen aikaa, mitä luentoa kuuntelin (jossain kohtaa karkasin ulos parin muun ihmisen kanssa ja koirat pääsi ulos irti riehumaan), jotta Oodi pääsi välillä moikkaamaan mua tai hakemaan turvaa, jos sellaista olisi tarvinnut. Ei mulle juuri käyttöä ollut muuta kun jalat toimi hyppyesteenä, mutta halusin vaan, et pentu tietää, missä oon, jos tarvitaan ja hyvin tää järjestely näytti toimivan :)

Luennon jälkeen kahviteltiin, jonka jälkeen alkoi pyöriä kolme eri puuhapistettä. Yhdessä opetettiin perusasioita näyttelyihin liittyen, yhdessä sheltin trimmaus ja kolmatta pistettä vedin itse eli kertoilin pentujen omistajille perusjuttuja koiran kouluttamisesta ja kasvattamisesta. Oodi malttoi taas hirmu hyvin keskittyä siihen vähään, mitä siltä ennätin pyytää (ei oikein meinannut riittää aika omien kanssa puuhaamiseen, kun piti muita ohjata) ja Hippu sai puolestaan taas ansaitusti ihailua kontaktistaan. Iltapäivän lopetti sitten mätsäri, jossa emme menestystä juuri keräilleet, mut mulle itselleni se taas oli menestys :) Oodi seisoi upeasti (kerta kerralta malttaa tököttää yhdessä asennossa aina kauemmin ja kauemmin liikahtamatta yhtään), liikkui taas perinteiseen tyyliinsä pitkällä, hienolla askeleella ja pöytäkin meni hyvin :) Hampaita en viä varmuuden vuoksi antanut katsoa, mutta Taru sai Oodia muuten kopeloida eikä neitiä näyttänyt se ollenkaan haittaavan. Nyt siis jatkoa seuraa viä mätsäreissä (jos ja kun toivottavasti sellasia viä löydämme ennen the näyttelyä) ja vähintään Sussun pöydällä hampaita ihmetellen, jollei muuta.

Meillä oli kyllä kaikin puolin mukava päivä ja 7h päivän jälkeen oli ihana katsoa, miten koirat syötyään uuvahtivat täysin kotia eivätkä välittäneet, vaikka ihmiset poistuivat ystävien kanssa grillaamaan ja saunomaan :) Sunnuntai ja eilinenkin menivät viä toipuillessa pääosin (tai no eilinen kokonaan ja sunnuntai muuten lukuun ottamatta Rion kyläilyä). Tänään varmaan viä aika lailla sama meininki, pentu nimittäin vaikutti aikas väsyltä eikä mikään ihme menneen tehoviikon jälkeen. Huomenna ollaan sitten levänneitä paimentamaan (ja Himppa nyt tänään käy jo vähän liitelemässäkin :D) :)