Tosin nyt vaan ihan kirjallisessa muodossa, videoilla on huviteltu taas hetkeksi aikaa, palaamme mahdollisesti taas joskus tilanteen mahdollistuessa asiaan. Ja kiitos viä Elina videoista! :)

Hippu pääsi siis treenaamaan siskonsa kanssa. Kuumakallet ry ei ollut mikään ihan paras kokoonpano, mutta toisaalta kunnon häiriötreeniäkin kaivataan. Sussu just sanoikin, et mikäli mein koirat toimii puolin ja toisin toistensa seurassa, ei sen jälkeen minkään muun häiriön pitäisi häiritä enää olleskaan ;D Jotenkin kyllä uskon tähän teoriaan ..

Hipun kepit meni hyvin, häiriö aiheutti sen, että herpaantumisia sattui muutama, toisin kuin viimeksi. Plussana kuitenkin ehdottomasti se, että sain alusta ottaa kaaren pois ja alku meni aina oikein. En tiä osaatteko kuvitella, mutta oli se aikas huikea tunne lähettää Hippu keppien "väärältä" puolelta ja toinen teki ni hienosti alotuksen :) *huokaa* Joskus siis treenaamisesta on selkeästi hyötyä ;D Mä just sanoinkin, et multa on kaiken lisäksi hävinnyt tuo käsitys oikeasta ja väärästä. Siis paljon on tottakai treenattavaa (esim. avoin kulma viä uudestaan, alunperin sen osasi kyllä jne.) mutta mä en enää ajattele, et toinen puoli olisi vahvempi kuin toinen. Siltä puolelta mennään radalla, kun on tarvis, kepit sujuu (jos on sujuakseen) ihan molemmilta. Nyt tottakai kepit sit vaan mukaan joka radanpätkälle, jotta saadaan erilaisia lähestymistapoja mukaan ja ihan paljastakin keppitreeniä tarvitaan.

Puomi puolestaan me nyt sit alotettiin ihan alusta. Nostan Hipun ihan puomin loppupäähän ja Himin pitää mennä 2 on 2 off ja siitä vapautus kupille, joka on pienen matkan päässä. Kokeiltiin vanhalla tyylillä ja ei voi sanoa, että ois neidillä ollut kunnon muistikuvaa. Tietysti Zelda yllytti Hipun kierroksia, mutta on kontaktien sellaisessakin tilanteessa toimittava, joten alusta mennään. Ja kyllä jo ekalla kerralla saattoi ideointia nähdä tapahtuvaksi :) Tällä siis jatketaan ..

Muuten otettiin vaan luukuttelua, sillä kontaktit ja kepit oli tän kerran pääjuttu. Välillä kuitenkin piti päästä Hipunkin baanailemaan, jotta sai energiaa purettua, joten mentiin sellasta rataa, joka oli jo siä valmiina. Nyt meillon sitten sovittu Sussun kanssa suunnittelupalaveri treeneille, jotta oikeasti säännönmukaisesti tulee kaikki asiat treenattua ja käytyä. Jospa tää siis ihan oikeasti tästä, fiilikset on ainakin ihan loistavat :D

Oodi puolestaan sitten treenaili Rosien kanssa. Koska mä olin flunssastani johtuen puolikuntoinen, kokeili Joni Oodin viemistä radan pätkillä ja se meni kyllä hienosti! :) Ihan yllätyin suorastaan, mutta ilmeisestikin estehakuisuus ja Jonin vauhti edesauttoivat asiaa niin, että meno näytti aikas lailla kivalta seurata vierestä :) Jonin sanoin "oli tosi kivaa", joten pitääkö tässä nyt alkaa pelätä koiran menetyksen puolesta ;D

Oodi teki pitkästä aikaa puomin kontaktin loppuosaa (Acella kun viimeksi treenattiin ja siellä ei näitä tehty, viimeksi siis kontakteja joskus joulukuussa) ja idea kyllä muistui mieleen :) Hyvin tarjosi itse jo tassuja oikein ja hihnaa sai vähän löysätä. Nyt vaan sitten vähitellen aletaan vaikeuttaa tasoa ..

Keppejä ei tehty nyt olleskaan, sillä ostin Oodille nyt perjantaille paikan Acen slalom -kurssille. Eka syksyllä meinattiin tehdä kujalla -> maa jäätyi ja hallilla ei ole kujakeppimahdollisuutta. Vinokeppejä mietin, mutta toisaalta mun zero -kokemukseni ei varmasti edistä keppien oppimista niin. Joten nyt sit päätin, et me mennään Acelle opettelemaan Acen tyylillä kepit ja jatketaan siitä sit harjoituksia omalla ajalla :) Kaaria tulen Acen linjasta poiketen todennäkösesti käyttämään alussa ja lopussa, mut sen näkee sitten, että miten tää lähtee etenemään. Aikas jännää! :D

Oodi oli treeneissä oikein tomera itsensä, oikein ikävä tuli sen kanssa tekemistä. Jospa sitä tässä nyt vihdoin päästään taas kunnolla treenaamisen rytmiin, ihana teininkin kanssa päästä tässä lajissa jo enemmän etiäpäin, kummasti tuo ovella kolkutteleva kevät tekee heti mieltä iloisemmaksi ja agilityinto vaan kasvaa :D

Blondi on myös vähitellen alkanut kehittää tukkaa :D Mikä helpotus, sillä mä olin jo aikas vakuuttunut siitä, että Oodista tulee Hippu2:nen: eka yksi hyvä turkki ja sen jälkeen ei tukkaa enää ikinä. Toivo elää nyt kuitenkin Oodin kanssa ja Sussun kanssa tässä jo kovasti suunniteltiin näyttelyitä toukokuulle. Jopa ehk kolmeen näyttelyyn mennään Oodin kanssa :) Katsoo nyt, mut jotenkin se näyttelyintokin alkaa taas elää .. Tosin kesäkuun alussa Oodi siirtyy nuorten luokkaan ja todnäk pudottaa turkkinsa siihen samaan syssyyn taas, kun juoksut lähestyy, joten voi olla, että kävästään viä jokunen kerta junnuluokassa ja ootellaan sit sitä avointa luokkaa. Mikäs kiire tässä meillä, harrastuksia kun riittää :)

Just tuossa eilen puhuin Elinan kanssa ja innostuin, josko tytöillä lähtis vieheen perässä juoksuakin treenaamaan, ihan noin huvin vuoksi ja urheilun kannalta (no sen nimenomaan! :D). Edelleen myös verijälki on tyttöjen kanssa kokeilematta, Jessehän oli jäljellä oikein pätevä aikanaan <3 Tokosuunnitelmia on myös kevääksi ja kesäksi puitu tokoryhmän suunnittelun muodossa, joten monenmoista kivaa edessä. Nyt vaan enää: kevät, tule jo! :D (tuo -26 astetta ei auringosta huolimatta oikein houkuttele pihapuuhiin ..)