Tässä ollaan nyt aksailtu Oodin kanssa urakalla :) Ohjatut treenit on ain sunnuntaisin (tän viikon sunnuntaina tosin jo vika kerta jatko1:stä) ja nyt sit jo tiistaina alkaa uusi kurssi eli jatko2. Sen lisäksi ollaan viä omatoimeiltu ja nyt just tässä aamun hoidettavien asioiden joukossa on ostaa kesäksi hallille avain, mikä tietää sitten rajatonta treenaamista :)

Huomaa kyllä, että ohjatut treenit on tehneet meille tosi hyvää. Alkuun huomasin, miten ratoihin tutustuessa ain ajattelin asiat siltä kannalta, miten Hippu ne menis. Nyt kun sitten viime viikolla olin ekoissa Himpan treeneissä ihan vaan piipahtamassa ja tehtiin rataan tutustuminen, ni en enää tiennytkään, miten Him menis. Tässä voi hieman olla opeteltavaa .. Eri asia soli sillon, ku Oodi vasta opetteli esteitä. Nyt kun senkin kanssa kikkaillaan jo vaikeampia juttuja, ni treenit muistuttaa koko ajan enemmän vaan toisiaan. Saas nähä, miten meidän oikein käy :O

Ylipäänsä Oodin kanssa treenaaminen on vaan koko ajan tullut kivemmaksi. Musta on jotenkin ihanaa mennä sen kanssa, kun me koko ajan paremmin toimitaan yhteen. Edelleen on sellasia asioita niiko esim. eilinen slaidaus, mikä ei onnistunut sitten mitenkään (ja taas esim. Sofia Fannyn kanssa aloittelevana koirakkona vetivät sen niin hienosti, että olisi voinut ko. treenin luulla olevan lastenleikkiä, mutta eipäs ollutkaan, toisilla oli vaan homma hanskassa toisin kuin meillä :D). Oodi teki aina hypyn tai kaksi ja kiiti sitten hurjaa vauhtia putkeen. Noh, mä opetin sen irtoavaksi alusta asti tarkoituksella ja nyt on toisaalta ihanaa, että treeneissä tulee sellasia pätkiä, mitä ei vaan osata. Tietääpähän sitten, mitä omatoimeissa treenataan :) Ja tuossa slaidauksessa varmaan just vaikutti se, et Himpan kanssa olisin saanut sen toimimaan eli mulla oli ihan ihme omia kuvioita siinä, joita Oodi-parka ei sit tajunnut olleskaan. Noh, me opetellaan asiaa loppuviikosta sit omatoimeissa :) Tai siis mä opettelen :)

Vaikka treenit ja opeteltava asia ei siis sujuisikaan, on Oodin kanssa ilo treenata. Se yrittää aina parhaansa (niiko eilenkin se oikeasti luuli, et mä haluan sen sinne putkeen) eikä kuumu mun sekoiluista ja jaksaa kuitenkin aina vaan yrittää uudestaan ja uudestaan. Sen kanssa ei oo viä kertaakaan tullut huononmielen treeniä, mitä joskus Hipun kanssa aiemmin sattui. Himpankin kanssa kun nykyään osaa asennoitua oikein, ni ollaan mekin niiltä jo vältytty :)

Keppien kanssa ollaan saatu nyt totista edistystä aikaan. Eilen mentiin meinaan kuusi keppiä ja pieni neiti oli niin mahtava! :) Henna kehui Oodin tekniikkaa, enkä mäkään voinut kuin ihailla. Ja ei ole siitä ku kaksi viikkoa, kun tän asian kanssa tuskailin. Oltiin nimittäin pari viikkoa sitten äipällä pääsiäisen vietossa ja otin kepit mukaan ja virittelin ne takapihalle, jotta saadaan monta pikkutreeniä aikaan eikä aina tarvia välissä ottaa keppejä pois ja taas viritellä uudestaan. Me ollaan siis thety keppejä Acen tyylillä eli niin, että kepit alotetaan lopusta, mahdollisimman vähän käsiohjausta ja koiran tulisi etupalkalla tajuta, mitä siltä halutaan. Oodi tuntui aluksi tajuavan, mutta sitten se tuntui taantuvan siihen vaiheeseen, että rallatteli vaan menemään miten sattuu (haki ain keppivälin hyvin, mut sit vaan juoksi suoraan). Mä sit soittelin Miiran kanssa ja aloin taas kallistua siihen, että kujaan me vaihdetaan, sillä kun viime syksynä jo aloteltiin ennen ko routa tuli ja vei mein treenimahdollisuudet. Noh, toissa kerralla ohjatuissa Henna sit halusi, että tehdään keppejä tavatreenin lisäksi. Mä ajattelin, et kerta keppejä ei kujana oo mahdollista tehdä hallilla, ni me tehdään viimesen kerran sit sillä entisellä tyylillä. Selitin siin Hennalle sit pitkät pätkät siit, miten ollaan tehty, ongelmat jne. Ja haluutteko arvata, et miten muksu sit veti? :D No, eipä se virheitä tehnyt, näytti mulle lällätellen pitkää nenää ja todisti mun kaikki puheeni vääriksi. Henna sanoi, että jos tuohon malliin menee tulevaisuudessakin, niin voidaan jo pidentää taas parilla kepillä. Omatoimeissa sit viime viikolla tehtiin ja taas Oodi veti niin hienosti. Mun riemulla ei ollut rajoja! :D Eilen sit taas ohjatuissa Henna yllytti tekemään jo kuudella ja se onnistui! :) Kyllä mä viä tuun välillä palaamaan neljäänkin keppiin, mut kuusikin jo siis osataan. On tää vaan hienoa!

A me alotettiin viime viikolla ja Oodi innostui siit heti :) Noh, mitä muuta olisi voinut olettaakaan tuolta uteliaalta kiipeilyikäiseltä joka keikkuu mun sylissä bussissa tuntitolkulla kiipeillen ja valloittaen sohvan selkänojia aina kun mahdollisuus tulee jne. Mä nyt päätin, et me opetellaan A juoksukontakteina eli en aio pysäyttää Oodia siihen. Katsotaan, miten sen kanssa käy, mutta jotenkin en halua rasittaa koiraa turhaan ain töksäytyksillä. Puomi me jatketaan entiseen malliin 2 on 2 offilla ja sit keinu otetaan ilman, kevyellä koiralla siin ko on riski, et se pompauttaa mahaan siin lopussa. Nyt kun saan sen avaimen, ni pääsee sit käymään hallilla ihan pikkutreenejäkin koska haluaa. Eiköhän siit nää kontaktitkin lähde nyt sit tehotreeniin, ne on kuitenkin tähän asti olleet vähän taustalla.

Muuten meillä alkaa olla kaikki esteet hallussa. Renkaan kanssa blondi onkin laittanut mut sitten taas ihan ymmälleen. Muutaman kerran tehtiin yksittäin ja sit jo lisäilin esteitä eteen ja taa vähitellen ja aina se vaan sujui, aina oikeasta välistä! :) Son vaan laitettava nyt sormet ristiin ja koputettava puuta, tää kun tuntuu ihan liian helpolta .. ;D

Tässä viä loppuun pari videota mein menneistä treeneistä: 

Oodin kepit viä neljällä kepillä. Otan uutta todistusaineistoa seuraavissa treeneissä sit niistä kuudesta :) Siit varmasti saakin sit jo enemmän selvää, tuo kun oli vaan tollanen vilahdus.