Hippu, sängynalusaddikti, vietti koko viime viikon sängyn alla nautiskellen, kun koiraporttia ei ollut estämässä. Jenkkisänky viä, joten tilaa ei tosiaankaan ole paljoa, mutta onneksi kokoa ei ole paljon, niin sinne mahtuu :) Välillä, vaiks koiraportti onkin paikoillaan, saattaa Himppa livahtaa sängyn alle, jos vaikka itse käy pikaseen makkarista hakemassa eikä niin tarkasti laita porttia kiinni. Eilenkin taas iltalenkille lähtiessä Hippua huutelin, et mennäänkö, niin siellähän se taas portin toisella puolella neiti nökötti :D Toisella on niin oma juttunsa <3

Yhtenä yönä heräsin siihen viime viikolla, että Oodi keskusteli. "Öyäyäää" ja muita vastaavia mulle tunnistamattomia vokaaliyhdistelmiä. Hetki taukoa ja uus juttu. Pariin ekaan kommenttiin vaan sanoin, että jos jatkettas keskustelua aamulla, mutta sitten mun unisiin aivoihin iski, että Oodihan koittaa kertoa olevansa jossain jumissa. Sillon, kun Oodi oli ihan pikkupentu, se seurasi mua joka paikkaan ja ääneti. Varmaan valehtelematta kerran päivässä mä "unohin" sen vessaan, kun neiti pinkoi heti suihkuverhon taas tutkimaan shampoopulloja (juu, tukka oli ilmeisesti jo silloin tärkein :D). Sieltä aina sitten keskustelua kuului, mistä tiesi pennun sinne unohtaneensa. Nykyään onneksi Oodi on jo oppinut, että jos seuraa, niin seuraa myös poiskin. Mutta tuli vaan mieleen tuosta yöllisestä keskustelusta tää ja piti sitten ihan nousta katsomaan, että missä neiti oikein jumittaa. Sängyn allahan Oodi oli tietenkin, ilmeisesti Hippua matkien piti mennä kokeilemaan, että miten hyvä unipaikka se on (Hippu oli varmaan kehunut! :D). Hyvin Oodikin sinne mahtui, ei siitä ollut kyse, mutta blondiparka ei vaan osannut tulla sieltä pois. Sängyn reuna kun on matalampi kuin se itse alusosa ja Oodi makasi siellä alla pää pystyssä ja jutteli mulle, ettei pääse pois. Toinen, kun on vaan ihan vähän blondi <3 Mä sit ohjasin Oodin päätä mukanamia sormissa pitäen pois ja toinen vaikutti kovin helpottuneelta. Ei varmasti saisi nauraa toisen ahdingolle, mutta on tuo neiti oikeasti toisinaan vähän blondi :D

Perjantaina meillä kyllä pelasi palvelu. Itse olin taas pitkää päivää (siis erityisesti siihen normaaliin, mihin koirat on tottuneet, kun ollaan molemmat Jonin kanssa kotona) yksin, mutta Sussu tuli ja pelasti :) Iso kiitos viä tätäkin kautta! Kotia nimittäin kun tulin, oli molemmat koirat ulkoilutettu ja olivat vielä syöneetkin. Aikas luksusta :) Siinä sit muutama tunti huilailtiin tyttöjen kanssa yhdessä telkkua katsellen, kunnes saatiin ne kauan odotetut vieraat :) Tiina meille saapui Lukan ja Nikitan kanssa. Oodista oli ihana huomata, et toinen oli ihan innoissaan. Eivät nuo koiruudet nyt ihan kovin montaa kertaa ole nähneet, mutta heti oli tyypeillä leikit pystyssä.

Siinäpä se sitten viikonloppu vierähtikin megavauhtia. Lauantaiaamuna käytiin metsäilemässä Neulamäessä taas vähän uudemman kaavan mukaan (umpimetsärämmintää, kun pakoiltiin vastaantulevia Oodin ja Nikitan juoksujen takia, et tytöt sai kuitenkin pinkoa irti). Siihen päälle painia, leikkiä ja painia, niin voi vaan kuvitella, miten mein tyttöjä väsytti sunnuntaina :) Maanantai menikin sitten huilaillessa, itseä hyydytti pitkä työpäivä ja tytöt edelleen ilmeisesti tarvitsivat unta viikonlopun jälkeen. Tiistaiaamuna kuitenkin päätin, että me kaikki oltiin tarpeeksi levätty ja me suunnattiin Hipun & Oodin kanssa Neulamäkeen tapaamaan Oodin veljenpoikaa Krumia. Lenkin osalta aikaa meni varmaan tunti, mutta innostuttiin Sannan kanssa höpöttelemään mättäillä istuen ja niinpä koko reissuun vierähti melkein 5 tuntia :) Koirat leikki, kaivoi kuoppia, hillui ja välillä huilailivatkin jo maaten ja nautiskelivat vaan kiireettömästä olemisesta niin kuin me ihmisetkin. Kiitos Sanna seurasta! :)

Iltapäivällä, kun suunnattiin anopille, oli Oodi jo ihan valmista kauraa. Välillä unipaikkaa vaihtaen neiti sammuili ympäriinsä eikä Hippukaan kovin pirteältä siinä vaiheessa näyttänyt. Kuitenkin, kun treenirepun pakkasin, oli virtaa taas pienessä mustassa :) Treeni oli tosi kiva, sellanen, et se vaati ohjausta, mut siinä koirankin piti kuitenkin irrota. Tuntuu kyllä itsestä, että opinko oikeasti koskaan ohjaamaan niin, et tietäsin, et mitä teen, mutta heti kun Susku tarkkaan näytti, et mitä teen ja missä, Hippu meni kuin unelma <3 Eipä tässä tosin kukaan oo väittänytkään, että koirassa olisi vikaa :D  Lopussa oli viä aikamoinen irtoaminen putken jälkeen, josta ekassa osiossa käännyttiin. En ekaa kertaa tajunnut huutaa, et mene, niin Hippu tuli tottumuksesta mun luo ja huusi. Mä jo meinasin masentua, että näinkö tää taas menee (tajusin nimittäin vasta siin, et Hippu ei oo enää aikoihin tullu mulle huuteleen :D), mutta heti kun otin mene -käskyn, ni koira ampaisi edessä olevan sarjaesteen. Voi, mitkä kicksit mä edelleen saan siit, ku Hippu vaan menee! <3

Vinokepit oli ekaa kertaa käytössä Saviskassa ja ne oli laitettu lievästi vinolleen. Kokeilin sit niit Hipun kanssa ja mitä tekee hän. Yrittää ampua ohi koko ajan. Mä ihmettelin enkä ymmärtänyt, kunnes yhtä takastulokäskyä neiti ei enää kuunnellukaan vaan sinkosi suoraan keinulle, joka oli siin vieressä. Juu, ei varmasti pitäisi yllyttää koiraa keinulle, mutta kun Hippu, jonka ällöin este on keinu, mitä se ei sitten millään halua mennä, niin kyllä mä vaan nauraen namia taskusta kaivaen painelin palkkaamaan. Nyt osaa ehk varoakin, kun tietää, että tällasia ajatuksia tytöllä :D Hirmu kivat treenit siis, kiitos Susku! :)

Torstaina lenkkeiltiin sitten taas enemmän, ensin aamulla lenkitin molemmat tytöt ja illalla viä Hipun kanssa kävin ekstraa. Mullei ole koskaan ollut aiemmin sellasta koiraa, mikä leikkis vastaantulevien koirien kanssa ja vaiks se muille on varmaan arkipäivää, niin silti jotenkin jaksan sitä edelleen ihmetellä :D Jessehän oli kaikkien kaveri, mutta eihän nyt kukaan niin viisas leikkisi. Mun kanssa se veti hippaa lelu suussa jne. mutta toisten koirien leikkejä se aina katso nenänvarttaan pitkin, et hullujen hommaa. Hippu sit taas, no, sillä menee lämmetä niin kauan toisille koirille, et ei tasan leiki. Jos joku tavataan metsässä ja jatketaan samaan suuntaan, niin kyllä Hippu asian kanssa ookoo on, mutta ei se silti leiki. Oodi taas tahtoo leikkiä kaikkien kanssa :) Niinpä se torstain lenkilläkin paineli hippaa kääpiövilliksen ja ison uroscollien kanssa. Pieni häntä vaan heilui innoissaan, kun pääsi tutustumaan ja heti piti kysyä, et hei leikkisiksä mun kanssa? :D

Illemmalla Hipun kanssa pääsin taas ihailemaan Himppaa. Tää kuuluu kanssa kategoriaan Mullei ole ikinä .. ja tällä kertaa se jatkuu, että ollut koiraa, jota voi pitää kaikkialla irti. Metsässä me nyt mentiin pääasiallisesti ja siellä mä koiriani irti pidänkin, mutta parin siirtymän verran kuljettiin ihan tienvieriäkin ja kun pikkumusta on vaan niin huippu. Se pysyy jalan vieressä niin kivasti ilman, että sille sanoo mitään, eikä muutenkaan koko lenkin aikana tarvi vahtia, että missä neiti viilettää. Ihmisiä, jos tulee vastaan Hippu pysyy itsestään reunassa, koirien vastaantullessa otin Hipun seuraamaan tai ihan kapeimmilla kohdilla nappasin kainaloon. Ei yhtäkään haukuntaa/hilluntaa koko lenkin aikana :) Mun lenkkikaveri <3

Nyt sitten eilen saatiin mein kepit. Kaaret saadaan sit Tampereen ryhmiksestä matkaan, mutta eiköhän noillakin jo jotain vois alotella (ai miten niin malttamaton!? :D). Näyttelyistä suunnitelmissa siis Tampereen lisäksi Hyvinkään ryhmis, siinäpä tän kuukauden suunnitelmat. Hipun kanssa treenataan tiistaisin ja nyt ajattelin, et kerran viikkoon aletaan käydä kentällä muutenkin, kun säät taas sen sallii. Oodi puolestaan ois tavoitteena raijata kentälle kerta viikkoon + sit ottaa mein omilla härpäkkeillä lisää kotioloissa :) Ja tottista kanssa, nyt kun Zelda jäi toivottavan pentujen odotuksensa vuoksi pois aksasta, siirryttiin taas tottistelun puolelle. Siitä Hippu saa tällä hetkellä pysyä pois ryhmämielessä ja Oodi pääsee mukaan :) Suunnitelmia siis riittää ..

Sen verran täytyy tosin viä mainita, että oon vähän miettinyt, et onko tuota Oodia sittenkään fiksua viedä ees Tampereen näyttelyyn, kun näin enneunen ;D Oodi sai nimittäin sieltä T:n ja perusteluna tuomarilla oli, että Oodi on liian rusehtava merleksi!! :D :D Mitäpä tähän muuta enää sanomaan .. Paitsi että tähän loppuun viä Tiinan ottamia uusia kuvia viime viikonlopulta mein "merlestä", kiitän taas! :)

kuva Tiina Ahonen

kuva Tiina Ahonen

Näyttääpä jo syksyiseltä tuo tausta ..

kuva Tiina Ahonen

Se oli se käpy, mikä tippui .. (Oodi ei yhtään ota näitä käpyasioita vakavasti :D)

kuva Tiina Ahonen

Sivuprofiili :)

kuva Tiina Ahonen

Vähän söpönassua eestäkin taas <3

kuva Tiina Ahonen

The 8-kuis seisomakuva :)

kuva Tiina Ahonen

Ja tää kuva viä isompana, mikä saa mut huokailemaan <3