.. jos sitä jo ennätitte epäillä. Viime lauantaina otti ja levisi mun läppäri, mutta nyt tilanne korjattu ja sormien alla naputeltavana uusi ja entistä ehompi kone (näin ainakin kovasti sormet ristissä toivon) :) Otetaanpa siis ihan alusta ja lähdetään sunnuntaista ..

Sunnuntaina saatiin vieraita, kun äippä ja mummu tulivat käymään :) Menin Oodin kanssa heitä ulos vastaan ja oli tosi hauska katsoa tytön käytöstä. Heitä vastaan, kun käveltiin parkkipaikalla niin Oodi ensin katsoi tyypilliseeen tyyliinsä, että juu, ihmisiä. Häntä heilui vähän, mutta kiinnostus ei ollut huipussaan eli ohikin oltaisiin voitu mennä. Sitten kun mummu alkoi Oodille puhua, niin meni pikkukoira solmuun :) Viä kun tajusi sitten äipänkin olevan äippä, niin siitähän se riemu ratkesi :D Tuttuja parkkipaikalla! :) Sunnuntai siinä vilahtikin vieraiden kanssa seurustellessa ja illalla päästiin Hipun kanssa kuukauden tauon jälkeen taas treeneihin :D Ei kyllä mennyt oikein putkeen treenit, mutta täytyy toivoa, että huonot kenraalit johtaisivat hyviin kisatuloksiin ;) Itse olin jotenkin ihan liian hosumispäällä, tuntui, etten koiran mukaan oikein ennättänyt ja sit meni homma hosumiseksi. Kyllä me saatiin rata nollanakin läpi, mutta jotenkin se ei jättänyt tyytyväistä oloa kuitenkaan. Keppejen kanssa takuttiin, kun niille tultiin putkesta vauhdilla ja vauhtia piti hidastaa älyttömästi, ettei mennyt kaahaamiseksi. Ihan ok -ololla treeneistä lähdin, mutta ei niin hyvissä fiiliksissä kuitenkaan kuin normaalisti ..

Maanantaina oli sitten asioiden hoitopäivä. Piti lähteä tietokonetta raijaamaan huoltoon ja saamaan arviota vakuutusyhtiötä varten, käyntiä apteekissa, silmälasiliikkeessä ja lemmikkikaupassa. Otin repun mukaan, missä kannoin eka läppärin huoltoon ja sieltä lähdettiin kävelemään. Matkaa kertyi yhteensä ehkä kolmisen kilometriä ja ajattelin, että laitan Oodin reppuun sitten kun alkaa neitiä hyydyttää. Se koittikin yllättävän pian, ehkä puolisen kilometriä käveltiin ja sit alkoi meno hyytyä ja tassuja palella. Nappasin neidin heti syliin, mantteli päällä pujotin Oodin mun fleecen sisään ja koko paketti reppuun :) Hieman saatiin taas hymyileviä katseita, kun kävelen reppu etupuolella ja repusta kurkistaa pentu. Kylmä ei ollut Oodilla ja tosi tyytyväisenä se repusta katseli, kun käveltiin ja käytiin eri liikkeissä. Joku nainen kommentoikin, että olenpa hyvin pennun opettanut kulkemaan repussa. Juu, just muutama minuutti sitten sen sinne laitoin ja ihan yhteisymmärryksessä :D Apteekissa Oodi jo nukahti ja kuljeskelin nukkuva pentu repussa etsimässä matolääkettä yms. Siinä kohtaa, kun Lemmikkiasemalle päästiin tuli eloa neitiin. Sehän on SE paikka, jossa ennenkin on saanut kaikki paikat tutkia ja seikkailla. Päästin sitten tytön repusta ja käytiin eka moikkaamassa Nipa-tervua. Nipa on kasvanut aivan valtavasti verrattuna Oodin kasvuun (juu, isot rodut vähän vahdimmalla tuota kokoa keräävät), mutta Oodia ei hirvittänyt olleskaan vaan se meni häntä heiluen Nipan luo vanhat kaverit kun jo ovat. Nipa koitti taas tassulla hutasta, niin siihen Oodi sanoi murr, pieniä ei muksita. Tilattiin sitten hienoakin hienompi pyörän peräkärry meille :) Ensi viikolla pääsen varmaan laittelemaan jo kuviakin, ootan niin innolla. Hipunhan oon tähän asti kuljettanut repussa sen viitisen kilsaa pyörällä Saviskaan, mutta enää ei taida kahden koiran kanssa onnistua :D Niinpä saan nyt sitten hienon kärryn, jossa passaa tyttöjä kuljetella ja oma liikkumavapaus muuallekin kasvaa kummasti (mä kun tykkäisin, et koirat ois ain mukana). Ja kesällä kiva käydä Saviskassa treenaamassa, kun voi aina toisen tyttären antaa odotella kärryssä ja toisen kanssa treenata ja sit vuoronvaihto. Tää on tätä autottoman elämää, mutta tuo kärryllisyys jo helpottaa elämää kummasti. Kiitän siis synttärilahjastani (ja älkää tähän onnitelko, ne on vasta elokuussa :D)!

Maanantai menikin sitten pääosin reissusta toipuessa eli aikas lailla nukkuen. Illalla käytiin vielä Oodin kanssa kerhohuoneella tekemässä perusasentoja ja heijauksia testaillen taas vähän eri paikkaa. Tosi kauniisti tulee sivulle, niin kauan kuin huvittaa. Pitää ilmeisesti taas siirtyä takasin sydämeen uuden asian kanssa, nakilla menee jo maahanmenot ja seisomiset hyvin, mutta ilmeisesti aina uusi asia vaatii sydäntä. Muutaman kerran teki ja sit loppui kiinnostus, sama myös meidän vessassa treenatessa (juu, on meillä treenipaikat :D) eli paikan vieraudesta ei ollut kyse. Hankimme siis lisää sydäntä ja jatkamme harjoituksia :)

Tiistaina tekeminen oli hyvin vähäistä, kun mulla oli pitkä päivä töissä. Aamulla vähän ennätettiin puuhata ja ulkoilla, mutta sitten kutsuivatkin jo työt ja illalla kymmenen maissa kotia palaillessa ei enää paljoa jaksanut.

Keskiviikkona mun luentojen jälkeen Sussu nappasi mut yliopistolta matkaan, haettiin Hippu&Oodi meiltä ja mentiin Sussulle. Mitattiin Zelda (josta ainakin mun mittauksen mukaan tuli selvä medi), Oodi (tulos löytyy kasvusivuilta) ja annettiin koirien riehua.

15 viikkoa.

Ekaa kertaa Oodi otti Zeldan kanssa kunnon riehumatsit, alkaa siis näilläkin tytöillä lämmetä (ja toisaalta Hippu ei ihan niin innokkaana ole taas ollut leikeissä mukana, odottaa kai taas juoksujen jälkeen niitä vauvoja tulevaksi niin kuin viime syksynäkin). Kahdelta oli sitten varattu tunnin hallivuoro ja sinne suunnattiin koko porukalla. Pihassa tavattiin Keijo, kenen luona oltiin sillon heti ihan pienenä leikkitreffeillä. Suhteellisen vieras piha (kolmas kerta siellä) ja päällekäyvä mies ei olleet kuitenkaan Oodin mielestä se ihanin yhdistelmä. Sisälle kun päästiin neiti oli kuitenkin taas oma itsensä ja seikkaili. Mun mennessä Hipun kanssa meinasi kuitenkin itku tulla, joten Sofian sylistä Oodi katseli meidän menoa. Välissä sitten kävin leikittämässä neitiä mun hanskalla ja kovasti hanskaa tapettiinkin :)

Hipun kanssa treenit meni kivasti ja jäi ihan hyvä fiilis. Hyppy-kepit-hyppy -yhdistelmä sujui kivasti, hyvin haki Hippu kepit joka kerta. Kontakteja tehtiin ja ne toimi unelmasti, toivottavasti näin myös kisoissa .. Siellä oli rata tehty ja sitä tehtiin myös. Aikas vaikeita kohtia oli, mutta me selvittiin :) On se edelleen niin ihmetys, että voidaan mennä radalle kuin radalle ja se sujuu (mietin, että pitäisikö tää lause nyt ennen kisoja varmuudeksi sensuroida :D). Noh, olkoon, sujuahan voi huonostikin, vaikka äskeisellä lauseella viittasin kyllä siihen hyvin sujumiseen :D

Loppuilta meni sitten Oodilla ihan tajuttomana, ei edes syömään jaksanut kesken unien nousta (tosin syöminen ei edelleenkään kuulu niihin pääprioriteetteihin aina). Myöhemmin sitten ruoka maittoi taas, mutta koko ilta meni aika vähillä leikkimisillä. Kyllä tuo henkinen väsytys on vaan niin tehokasta.

Samaa ei voinut sanoa eilisestä, kun ulkoiltiin taas Hertan kanssa. Heräiltiin aamulla vasta kymmeneltä ja yhdeltä oltiin Annan&Hertan kanssa sovittu treffit. Oodihan perinteisesti sen 2,5h valvoo aamuisin ja sit menee ekoille päiväunille. Koko aamun yritin varoitella, että yhdeltä sitten mennään, mutta kuuroille korvillehan se meni ja riehuntaa riitti. Varttia ennen lähtöä tyttö sitten sammui (jotenkin niin oletettavaa). Väsymys ei kuitenkaan vaikuttanut olevan vielä kovin vakavaa, sillä eteiseen kun pääsin laittamaan kenkiä jalkaan, oli tyttö jo mukana. Autoon kun mentiin Oodin häntä vaan heilui, että kivaa kaverit taas kun mennään :) Pikku-unet siinä ennätti ottaa matkalla metsään ja sitten metsässä menoksi. Tunnin verran tallusteltiin ja koirat riehui :) Vielä viime metreilläkin piti kunnon rallit juosta, ei kyllä näkynyt väsymys missään. Autossa taas uni maittoi ja autosta tullessa väsymyksen jo huomasi, piti nimittäin haukkua kahdelle ihmiselle ja sitä ei kyllä normisti olla harrastettu. Onneksi matka ei ollut pitkä kotia ja unille ja muutaman tunnin päästä oli jo kunnon riehut taas täällä menossa. Jopa Alma leikki Oodin kanssa, mitä ei tähän asti juurikaan ole tapahtunut. Ja nukkuivatpa ruskeat tytöt tuossa uudessa sängyssäkin (Kiitos Sussu, sänky on ollut toosi suosittu kaikkien tyttöjen kesken meillä! :)) ihan kahdestaan. Välien lämpenemistä siis silläkin suunnalla :)

Tänään tuskin mitään ulkoilua ihmeellisempää harrastellaan (ehk vähän tokoa), mutta huomenna sitten nenät kohti uusia ihmetyksiä, Oodi nimittäin lähtee mulle ja Hipulle henkiseksi tueksi kisoihin :) Pitäkäähän peukkuja, että jännitys jotenkin ees pysyis kurissa, että saatas hyviä ratoja aikaan! :)

Tässä viä parit kuvat:

Nenäläinen <3

Ja leikkikaveri :)

Jalat ei paljoa maata koskettaneet siinä menossa ..

.. kun leikkiminen vaan oli niin hauskaa! :)

Hurjaa menoa!

Ravistutti niin kovasti :D

Välillä ihmeteltiinkin rauhassa ..

Hertan piti keksiä ratkaisu, kun Oodi peitti näkymän :D

Lisää hiihtäjien tarkkailua.

Nassu eestä.

Sivunassu.

Ja koko pieni koira <3