Meidän hiekkatiellä on kävellyt tosi paljon porukkaa. Ihmisiä ihmisten perään ja paljon erilaisia koiria, isoja ja pieniä. Tän voi päätellä siitä, että lumen tultua kaikki kulkijat jättävät jälkensä, ennenhän ne ei olleet nähtävissä, kovaan hiekkatiehen nyt harvoin jää mitään merkintää kävijöistä. Tai no, sanotaanhan sitä, että koiran hajuaisti on aivan huima, enkä mä nyt sitä epäilekään. Kai se ongelma ennemmin tässä asiassa on, ettei sanota, että koiran älykkyys (ainakaan kaikissa asioissa) on aivan huima ;D

Tytöt on nimittäin tajunneet, et mein aamuvakkaritiellä kulkee koiria. Ne haistelee lumesta kaikki jäljet. Jokaikisen. Normilenkki ei-lumiseen aikaan menee niin, ettei tytöt haistele juuri ollenkaan. Hippu ei oikeastaan ollenkaan ja Oodi sillon, kun pitää olla Metsästyskoira, mitä kyllä tapahtuu yllättävän usein. Pääosin kuitenkin vaan kävellään vauhdikkaasti eikä sitä turhaan tarvia pysähdellä. Tänä aamuna meni vaiks kuin kauan päästä polkua metsätielle, kun polkua pitkin oli mennyt kissa. Hippu ja Oodi selvitti tilanteen niin, että toisen haistellessa toinen otti seuraavan askeleen tutkittavaksi, sit taas eka kolmannen, toka neljännen ja niin eespäin eli haistelivat vuorotassunjäljet. Kyllä mua ihan vähän vaan meinas naurattaa.

Joku on samoin alkanut pissailemaan mein lenkkien varsille ja niit pitää nyt haistella. En oikeasti tajua tätä koiran logiikkaa, kun sillä nenällähän tää homma pitäs hoitaa ja kesällä ollaan niin ku kukaan ei ois siit aiemmin kulkenut, kun se ei näy. Lumi tulee, kaikki näkyy ja yhtäkkiä mulla onkin täällä kaksi vihikoiraa :D

Mun 9 min alkaa olla loppu ja töihin on suunnattava. Mut kai munkin on pakko tähän loppuun viä tunnustaa, et ehkä mäkin ihan vähän vaan peitän tietoisuuteni kesäisin niiltä isommilta koirilta, jotka todennäköisesti myös tuossa tiellä irti lenkkeilee. Nyt mä nään ne niitten tassunjälkien kautta. Että mikä moon tästä asiasta ees kirjottamaan .. :D