Mullon teille tehtävä. Ottakaa eka agilitykoira ja tehkää sen kanssa paha virhe heti peruskoulutuksessa. Siis sellanen, et se lamauttaa. Sellanen, et tuut treeneistä kerta toisen jälkeen itku silmässä kotia pohtien lajin lopettamista tosimielessä (maksettu kurssimaksu on ainoa este tälle suunnitelmalle). Treenatkaa silti hampaat irvessä viikosta toiseen uskomatta, että mikään tulee koskaan muuttumaan (vaikka muut muuta yrittäisivät vakuutellakin). Kokekaa ihme. Kuulkaa, kun koiran päässä naksahtaa ja lamppu syttyy pään päällä merkiksi ideasta. Menkää treeneihin ja huomatkaa, että ongelma alkaa olla mennyttä (epäile kuitenkin, että se on vahinko ja että ensi kerralla mikään ei ole oikeasti muuttunut). Tee tätä kolme viikkoa. Huomaa, että koirallasi alkaa juoksut ja pidä kolmen viikon tauko. Palaa kentälle totaalitauon jälkeen ja huomaa, että koirasi on unelma. Isolla Uulla. Ei mun jalat vieläkään osu maahan (ei siis voi lihakset mennä jumiin, vaiks miten juoksis treeneissä). Hippu oli vielä miljoonasti parempi ku sillon ennen juoksuja. Siis oikeasti. Ihan käsittämätön. Mä tunnen, miten mun koko kroppa nauraa :D

Tää nyt oli tällanen fiilistelyviesti :) Pakko oli vaan saada paperille, niin hyvä mieli vaan on! Ja alamäkiä tulee, ja kuka tahansa ulkopuolinen näkis mein menossa vaiks kuin paljon korjattavaa. Mut mä iloitsen nyt siit kaikesta, mikä toimii. Täysillä! Ihana :)