Tänään vietettiin kevyt vapaapäivä heräten 5.30 ja kääntäen jo 6.00 auton nokka kohti Joensuuta. Taas kerran kiittäminen matkaseuraa, sillä ei tuo ihan järkevien ihmisten puuhalta tosiaan tunnu herätä tuohon aikaan ja suunnata koko päiväksi kylmään maneesiin palelemaan ulkona viskoessa räntää, kun muut vielä lähtiessä jäävät nukkumaan lämpimien peittojen alle. Meikit levisi kyllä jo menomatkalla naurun kyynelistä eikä levottomilta jutuilta vältytty myöskään tulomatkalla. Mutta kun seura on loistavaa, niin ei päiväkään tunnu matkoineen pitkältä eivätkä olosuhteet muutenkaan mahdottomilta :)

Ekalla radalla kartturin aivot olivat jäässä. En tajua, miksen jo rataantutustumisessa ajatellut aivoillani vaan jotenkin vaan humppailin siellä menemään ja vasta sit koiran kanssa radalla tajusin, et eihän tän näin pitänyt mennä :O Hups! No, kisakokemusta tässä nimenomaan kerätään ja koiran ollessa nuori ja harrastusuraa (kisaurasta puhumattakaan) ei kuitenkaan kovin kauaa takana, ni joka asiaa ei vielä osaa ajatella järkevästi. Ainakaan etukäteen ;D

Muutamia miinuksia mainitakseni:

- muuri oli erilainen ja vähän korkeampi kuin omalla halllilla, olisi pitänyt ottaa se huomioon ja ajatella ohjaavansa niin kuin videolla sit plan-B:nä, miksi edes suunnitella sinne mitään valssia .. Varmistelin siinä siis ihan turhan vitosen siihen kohtaa ;D

- Oodille olisi voinut A:n jälkeen kertoa, että mihin putken päähän sitä ollaankaan menossa, siittä toinen vitska ..

- puomilla ekaa kertaa tuomari tuli liki ja Oodi selkeästi ihmetteli, että mitä se täti siin oikein kyylää .. Vapautin ihan sikanopeeta ja jäi itselle vähän sellanen olo, et mitenköhän sit ens radalla puomin kanssa käykään, mä kun oon ajatellut, et koiran pitää oikeasti tietää, et siihen pysähdytään kanssa ja aina.

- kepit .. miten mä edes kykenen tekees niistä ongelman, kun Oodilla ei ole niitten kanssa mitään ongelmaa. Eikä kyllä mullakaan. Mistään kulmasta. Muuta kuin vain ja ainoastaan KISOISSA .. Ja vika vitskahan se siittä napsahti!

Ne plussat:

- öö .. :D

- hieno keinu! :)

- ihana Oodi! <3 

Kakkosradalle lähdin sit jo eri meiningillä, ei se toista kertaa enää samalla lailla jännitä. Maneesi tilana oli tosi outo, kun rata oli väsätty ihan keskelle niin, että siinä oli vain yksi seinä kiinni, muuten joka reunalla oli ihmisiä ja/tai koiria ja radan takana harkkaesteet, joita sai tehdä myös silloin kun koiria oli radalla. Ollaan totuttu näköjään liian hyvään, tähän mennessä kun ollaan vaan kisattu omalla hallilla ja JATin hallilla, mitkä on kyllä musta kisapaikkoina aloittelijoille ihan loistavia! :) Eipä nuo asiat Oodia haitanneet, mut oli se silti eri lähteä tokalle radalle. Ei sitä kuitenkaan tiä, miten missäkin menee vaikka tähän mennessä Oodi ei ole kyllä näissä asioissa mun odotuksia pettänyt viä kertaakaan. Pessimisti kun ei pety ja erityisesti koska kisajännitys on tottakai (MIKSI, OI MIKSI!?) etenkin ekaa rataa varten saatava maksimiin, niin ihan kaikesta voi stressata. Mitä turhempia asioita, ni sitä parempi tottakai ;D

Miinukset tokalta radalta:

- no oishan kartturi voinut ohjata sen putken pään tarkemmin, ni se ois ollut sit nolla .. Mutta kuten tulemme huomaamaan, alkaa Oodilla olla vakavanlaatuinen putkivamma .. ;D

Plussat:

- no ei tässä juuri muuta ollutkaan :D Hyllyn ollessa takana sain seisottaa puomillakin hyvillä mielin ja niinhän me se edelleen osataan! :) Aivan loistava fiilis, oltiin taas kyllä niin tiimi kuin olla ja voi <3

 

Kolmas rata olikin sitten ihan holtitonta menoa. Tekisi mieleni olla julkaisematta sitä ollenkaan, mutta koska nyt perusajatuksena ei ole brassailla hienolla tekemisellä jättämällä sit aina huonot pois, niin tässä sit sitä ei-tosiaan-kaunista materiaaliakin ..

Mulla ei ole oikeastaan mitään kaunista sanottavaa radasta numero kolme. Soli ensinnäkin musta aivan liian vaikea ykkösten radaksi ja saman tuomarin kakkosradalla iltapäivällä oli paljon löysemmän näköistä menoa. Yksi nolla, loput hyllyjä eli kertoo tulostilastokin omaa kieltään .. Alkuun yritin istuttaa Oodia paikkaan, jossa oli hevosen kakkaa, siitä tuo alkupelleily. Ei prinsessa voi kakkakasaan istua, oishan se pitänyt mun tajuta .. Asian oivallettuani Oodikin suostui istumaan ja pääsimme virheettä jopa esteelle yksi. WAU!. Hieman ironiaa nyt tähän äänensävyyn sit, kiitos. Jättämällä koiran selän taa ja tykittämällä suoraan itse ohi esteen asiaa ajattelematta saa siis koiran myös tulemaan ohi. Ei ehkä tämä logiikka toimisi treeneissä, mutta näköjään kisoissa kyllä toimi. Oikein hyvin. Putkierottelua ei olla tehty koskaan, joten ykkösputki meni yllättävän hyvin. Etenkin, kun kakkosputkelle neiti keksi ihan oman suoritustapansa .. Kartturilla jo pasmat sekaisin ja keppivirhe. Taas. Mun päässä oleva keppiongelma kasvaa kasvamistaan. Ja ei edelleenkään treeneissä, siellä luotan tytskään kuin kallioon. Niinpä tietenkin.

Matka jatkuu taas virheettä yhden esteen kunnes putki vetään puoleensa ja otetaan nyt sit se äskeinen ykkösellä pieleen mennyt putki mallikkaasti oikein. Juu-u, katso nyt, kyllä tää vaan osataan, oisin kyllä itse uskonut asian jo silloin sillä ekalla korjauksella, mutta parempihan tuo on varmistaa. Ja sitten, mitä ihmettä!? Monta estettä ilman suurempaa valituksen sanaa. Ainakaan siis mun suusta. Oodi kyllä mulle paukutti huonosta ohjauksesta ja ihan aiheesta. Loppu häämöttää ja homma alkaa näyttää jo olevan paketissa .. Kunnes liinat kiinni just ennen NIIN kummallista rengasta (JATin renkaan kanssa ei ollut ongelmaa sitten minkäänlaista) niin, että ihan takapää nousee jarrutuksen voimasta ilmaan. Korjataan ja päästään loppuun. Vihdoin ja viimein. Huoh. Mitä sanoinkaan radasta numero kaksi ..? Että oltiin tiimi .. Niin, ketkä ME?? 

Siinäpä sitä siis hyvinkin ironista huumoria perjantai-iltaan :D Oodi on aivan loistava, edelleenkään en parempaa kisakumppania tiedä <3 Olihan se aika jo laskeutuakin alas sieltä hyvien tulosten luota ja palata maan pinnalle huomaten, ettei me sitten osattukaan mitään. Noh, minkäpä sille voi ja ainakin videolta kuunnellen mein viimenen rata aiheutti monelle ihmiselle hyvän mielen naurunpyrskähdyksistä päätellen. Ei siis mikään turha rata :D Uskallanko mä viä joskus kisata blondin kanssa ..? Juu, eiköhän .. Nyt vaan kolme viikkoa ennen Mikkelin kisoja sit hoen mantraa "meillä on yksi nolla, joten ollaan me edes joskus jotain osattu" :D ja tehdään hyviä treenejä ajan kanssa. Omatoimeja kun on ennättänyt tässä kisaputken aikana jo ikävöidäkin. Nyt kun siis kontaktit ois kasassa, ni taidetaan alkaa keskittymään teknisempiin juttuihin. Ja vaikka ihan siihenkin, että mitkä putket suoritetaan, mistä päästä ja missä kohtaa .. :D