.. oli ihan kaikesta. Innostuin sit siitä sairastamisesta niin urakalla, että 2,5 viikkoa siinä kokonaisuudessaan tuhlaantui :( Loppuvaiheessa olin jo siinä kunnossa, että KYSistä haettiin tiputuksesta apua ja se onneksi auttoi. Mutta eipä vaan ollut enää energiaa ees tänne kirjoitella, vaikka kotona mitään tekemättä olinkin. Jospa se taas tästä :) Ajattelin laittaa tänne matkakertomuksen sekaan tällasen tavallisenkin päivityksen, kun ei vaan ole aiemmin ennättänyt ja nyt tässä reilun viikon tätä aikaa onneksi on naputellakin :)

Ihanaa, että elämä palaa taas uomiinsa treeneineen ja lenkkeineen, jo tätä tuli kaivattuakin .. Paljon treeniä mahtui tähän viikkoon ja nyt meitä odottaa tuossa pihalla kepit ja jokunen este eli täälläkin päästään tekemään ihan treeniäkin eikä vaan lenkkeillen lomailemaan :D

Maanantaina Hilun kanssa treenattiin suht yksinkertaista rataa, jossa ideana oli kääntymiset putkelle mahdollisimman venymättömästi. Tuntui jotenkin, että ensin olin ihan pihalla ja sitten meni jo liiottelun puolelle (Hilun kanssa kun ei aiemmin ole tiukoissa käännöksissä ongelmaa, son tehnyt ne ihan itsenäisesti täydellisesti), mutta tältä se siis näytti: 

Onpa muuten tuossa minikuvassa koira kallellaan, tällain sitä vasta pysäytettynä huomaa millaselle mutkalle se itsensä vauhdissa vetääkään :O

Tiistaina oli sitten vuorossa mein vika jatko2:sen kerta ja nyt ollaan sit taas omillamme. Tuntuu, että miljoona hyvää ideaa rikkaampana voidaan nyt jatko1- ja jatko2 -kurssien jälkeen yksin treenaamista jatkaa, syksyn tasokoe vaan silmissä siintää *iih* :) Meillä oli tasokokeen tyyppinen 13 esteen rata tehtävänä ilman keppejä ja kontakteja ja se meni aikas hyvin :) Ainoa moka, mikä tuli, oli kun pussista Oodin tullessa mä en huutanut sille ohjeita, et mihin päin pitää tulla ja Anu sattui viä sopivasti seisomaan siin suoraan edessä. No sinnehän se tyttö meni ihmettelemään, josko palkan sais, kun aina muulloinkin se tuli Anulta. Noh, siit selvittiin ja jatkettiin matkaa ja mulla oli kyllä tän radan jälkeen ihan huippufiilis, ihokarvat oli käsistä pystyssä tuossa loppusuoralla, kun juoksin :) Yksinkertaista, pientä, mutta sitäkin ihanampaa onnistumisen tunnetta, siit oli mein agility tehty :) 

Tasokoetta ajatellen Oodi alkaa olla aikas hyvässä kunnossa. Siin saa onneksi erikseen suorittaa jokusen esteen ja keinu tulee meille ainakin olemaan sellanen, son AIVAN alkutekijöissään. Puomilla alkaa alastulolla jo pysäytykset sujua, mutta treeniä tarvitaan viä ennen ku lisään koko puomin puhumattakaan ilman hihnaa menemisestä. A on tällä hetkellä aivan loistava *koputtaa puuta ja kovaa!* Sen mä päätin tehdä juoksuversiona ja sellaisena se ainakin tällä hetkellä toimii. Toistoja vaan miljuuna, niin luulisi sen nuin onnistuvan.Hippukin alkaa olla kisavalmis, sen kanssa viä kertaillaan keppejä ja puomin alastuloa, muuten on homma paketissa. Täällon kuulemma jossain (en muistanut kysyä, et missä) sellanen laudanpätkä, millä vois mahdollisesti harjoitella, pitää katsoa josko löydän sen tuolta ulkoa tätä treeniä vauhdittamaan. Muuten pitää kyllä se lauta hommata kotia, en kestä enää tätä junnaamista sen puomin kanssa :D

Keskiviikkona lenkkeiltiin sit piiiitkästä aikaa Sussun porukan kanssa Neulamäessää. Hyttyset oisin poistanut siltä lenkiltä, jos ois ollut mahis, mutta muuten soli kyllä aivan ylinautinnollista että! :) Hyvä seura, ihana kesäinen metsä ja koirat nautti toisistaan. Mitä sitä enempää vois toivoa. Nyt kyllä jatkuu meno samanlaisena kunhan täältä kotia palataan, kyllä sitä kaiken tuon sairastamisen jälkeen jo oikeasti haluaa vaan taas lenkkeillä ja treenata.