Eilen illalla palattiin mein Suomen valloitukselta ja ei kyllä viä yhtään ois sillä tuulella, että tekis mieli ens viikon tenttiin lukea .. Ehken siis viä luekkaan, kirjottelen eka sepustuksia mein menoista ja sit voisin vaiks ilahduttaa hienoilla kuvilla kaupan päälle :) Ei huono suunnitelma!

Torstaina siis aamulla suunnattiin Minnan kyydillä (ISO kiitos! :)) juna-asemalla, mistä mein matka tyttöjen kanssa starttasi kohti Helsinkiä tai tarkemmin Pasilaa. Junamatka meni aikas hyvin uudella häkillä, jossa tytöt nukku tyytyväisenä. About 3,5 tunnin jälkeen Oodi alko olla sitä mieltä, että jotain vois tehdä (=syödä häkkiä) ja meillä oli sit pieniä neuvotteluja asiasta, mut pääosin matkattiin tosi sujuvasti :) Pasilan aseman edustalla sitten istuttiin ja ihmeteltiin ohikulkevia ihmisiä, otettiin vastaan rapsutuksia (tai siis no koirat :D) ja katseltiin ratikoita Tiina ootellessa. Oodi oli ku kokenukkin suurkaupungin kulkija eikä Himpallakaan ollut ongelmia (mitä nyt vähän mua vasten painautui <3).

Tiinalta sit suunnattiin koirien kanssa metsään ja kyllä ne niin purkikin sitä kasautunutta energiaansa onnessaan :) Joku tunnin lenkki heitettiin ja nelikko jaksoi hillua :D Eikä me ees eksytty, vaiks kuuleman mukaan se ei ois mitenkään vaikeeta ..

Perjantaina aamulla kävin sitten viihdyttämässä Nummelan keskustassa ihmisiä (Se Hullu Shelttien Keräilijä), kun Tiinan vielä lusmutessa kotona kävin heittääs lenkin kaikkien neljän kanssa :D Kyllä ni ihme kommentteja tulikin ohikulkijoilta, etten oikein tiennyt, et mitä niihin sanoa .. Muuten perjantai meni koirien osalta vaan hulaillen/leikkien/painien/riekkuen, kun me Tiinan kanssa kierrettiin Isoo Omenaa, Jumboa ja niin eespäin.

Lauantaiaamuna sitten suunnattiin auton nokka kohti Tamperetta ja koiranäyttelyä. Luka ja Hippu jäi vanhana pariskuntana autoon yhdessä huilailemaan ja nuoriso lähti mukaan. Oli aikas sykettä nostattava tilanne, kun tuntia ennen arvioitua kehän alkua saavuttiin paikalle ja siä joku sanoi, että urokset loppuu just! Siks me koitettiin oikeasti olla aikaisessa, et Kaisa ennättäs Oodin korvat siistiä .. Noh, hätä ei onneksi ollut sen näkönen, kun kehän ilmotettiin alkavan suunnitellusti vasta 11sta ja me ennätettiin Oodi laitella kehäkuntoon (ja mä hengittelin hetken siihen kuvitteelliseen paperipussiin :D). Ei vaan, noin normisti mua ei enää jännitä näyttelyt, mitä en ois kyllä uskonut, et ikin voin sanoa. Kyllä se tietty aamulla vähän paikalle mentäessä mahan pohjassa kutitti, mutta itse kehäänmeno ei enää tunnu missään. Jeij! Oodi esiintyi hirmu kivasti, just niiku vaan toivoa voi ja pöydälläkin oli hienosti vaiks ei sitä oltu aikoihin harjoiteltu (mitä nyt hetki Tiinalla aamulla ja just ennen kehää). Tätä mieltä oli tuomari:

"9 months. Correct size & proportions, elegant female head. Good eyes and ears. Not enough chest, bit narrow in front. Enough correct topline, bit closed behind legs. Nice temperament. Excellent coat condition for age." JUN ERI

Ei siis olleskaan huonompi debytointi virallisessa näyttelyssä :D Ei tuota tuomaria miksikään tiukkalinjaiseksi voinut todellakaan sanoa, mutta oon kyllä silti nii ylpeä tuosta tyttärestä. Ens viikolla sit osa 2 Näyttely-ykkösruusukkeen hankinnassa, pitäkääs peukkuja! :)

Jotenkin ni ihanaa, miten mein koirat tulee juttuun :D Hippu ja Luka käyvät välillä örinäkeskusteluja keskenään ja käyttäytyvät muutenkin kuin vanha pariskunta (nii vanhoja ku ovatkin) <3 Oodi taas hilluu Nikitan kanssa, ja ne kaikki vaan tykkäävät toisistaan :) Luka oli kuulemma pari päivää huonosyömänen, kun me lähdettiin. Ilmeisesti sille oli tullut ikävä tuota elämänsä rakkautta :) On ne sit ni sulkkuja *huokaa*

Sunnuntaina koitti sitten lähdön aika, mikä ei koskaan ole kivaa, vaiks kuinka olikin viä kivoja suunnitelmia. Sunnuntai-iltana mentiin äipälle yöksi, josta sit aamulla suunnattiin kohti shoppailureissua Tuuriin. Koirat oli mukavasti väsytelty edellisinä päivinä, ni ottivat automatkan tosi tyynesti. Vähän Tuuriin tutustuttiin sitten päivälenkillä ja illalla mummulla sit heitettiinkin pidempi lenkki, jossa tytöt sai hillua irti :D Varmasti ihan mukava päivä myös tytöille, vaiks paljon autossa oltiinkin.

Tiistaina sit vaan hengailtiin, kun tiedettiin kotialähdön koittavan illemmalla. Oodilla on ni pimeät jutut kyllä harjan kanssa, et ei sitä ymmärrä näkemättä. Voin nyt silti yrittää selittää :D Joskus about helmikuun tienoilla julkasin Oodista kuvia, missä se leikki ihan innoissaan mein mummulla sillä the harjalla. Harja lattialle, piikit ylöspäin ja sit pitää koittaa heittäytyä sen päälle, jotta tukka harjaantus. Yleensä homma toimii niin, että viereen menee ja siit sit selvitään örisemällä (kai Oodi sit juttelee harjalle omat mielipiteensä siit, ettei homma nyt oikein toimi). Mut ei kaa tää ylläri ole, et harja on kaikista paras lelu tytölle, jolle tukka on tärkein :D

Tänään ollaan sit vaan nukuttu kaikki tytöt tässä samalla sohvalla läjässä ja nautittu sitä kautta aurinkoisesta ja lämpimästä syyspäivästä (en tiä, miten se on mahdollista :D). Neljän tunnin päikkäreitten jälkeen elämäkin tuntuu taas voittavan, joten taidan seuraavaksi ottaa käsittelyyn ne 350 kuvaa, jotka Tiina otti ja alkaa tehdä niit sarjoja tänne :) Jos vaiks yks joka päivälle, ni ihailtavaa riittää .. :)