Siinäpä oikeastaan meidän täällä Sussulla viettämämme puoli viikkoa tiivistetysti. Vielä ois töitä ja Oodin treenit ja sit se on kerättävä kimpsut ja kampsut ja palattava takas kotia.

Koirien kanssa ollaan taas kyllä viihdytty vallan mainiosti :) Alma pysyttelee leikeistä pääosin kauempana, nytkin nukkuu kerällä mun jalkaa vasten matolla ja uneksii lukuun ottamatta paria intopyrähdystä ja -painia, jotka Oodin kanssa on välillä vaan otettava. Hippu on myös yllättävän vähän ollut geimeissä mukana, en tiä mihin se perustuu, mutta Hippu pitää huolen uudesta rakkaastaan. Hippu on löytänyt pienen, juuri suuhunsa sopiva leopardin (vai mikä lie tuo pilkukas ruskea otus sitten onkaan) ja kulkee se suussaan kaikkialle. Leikkeihin Hilma voi osallistua juoksemalla Lelu suussaan mukana, mutta mihinkään sellaiseen aktiviteettiin, mihin Lelua ei voi ottaa suussa mukaan, ei voi Hippu osallistua. Eilen illalla Hippu natusti Lelua käydessään nukkumaan eli Lelusta on tullut hyvin rakas. Entinen nukkulelu kun hapristui kuolasta ja sille ei lukuisista etsinnöistä huolimatta ole löytynyt korvaajaa. Valitettavasti se nyt sit löytyi täältä kavereitten lelulaatikosta. Elämme toivossa, ettei Hippu enää kotia päästyään muistele uutta parasta ystäväänsä. Uloslähtö taitaakin olla ainoita asioita, mihin Hippu ei malta Lelua ottaa matkaan, vaikka se muuten tauotta suussa kulkeekin, joten toivomme sen kautta helppoa pakoa. On tuo toinen vaan aikas liikkis tuon lelunsa kanssa <3 (ja ei, se ei ole valeraskautta, kun edellisistä juoksuista on jo kaaaaauuuuaaan aikaa, tää on vaan niin Hippua)

Muut ovat tyytyneet sitten toisiinsa ja muihin leluihin. Yksi käärme kuoli (anteeksi Sussun porukka!), mutta sen suolistaja ei koskaan selvinnyt. Vanutupoista kuononpäässä päätellen käärme ei kuollut vain yhden koiran toimesta ;D Oodi vinguttaa parhaillaan jotain ihanaa palloa, kun Fanny ja Zelda näyttävät olevan liian väsyneitä leikkimään. Oodi on niin buustattu energialla (siis ihan konkreettisesti ruualla), että virtaa riittää. Tosin mun teorioinnin mukaan se voi myös olla, että koska Oodi syö enemmän on sen myös oltava liikkeessä enemmän, jottei vaan grammaakaan jää vyötärölle. Meillon tosiaan ollut tässä jo jonkin aikaa sellainen ongelma, ettei Oodiin tunnu jäävän mikään ruoka vaan kaikki vaan karkaa jonnekkin. Erityisesti aina nää Sussulla olemiset on sellaisia, että viimeisetkin painonrippeet katoaa avaruuteen, kun leikkikavereita riittää. Nyt ollaan tähän viikkoon varustauduttu penturuualla ja NEUlla ja jännityksellä odotamme huomisen punnitusta ;D Jospa tällä kertaa ei olisi painoa hävinnyt luvattomia määriä vaan oltais vaikka mieluummin jääty plussan puolelle. Mutta siis ylipäänsä Oodin miinusmerkkinen paino-ongelma ei musta ole edes ongelma. Neiti nyt vaan sattuu olemaan tätä hitaasti kehittyvää sorttia ja se edelleen meille sopii :) Satuin vaan ilmoittamaan neidin näyttelyyn misseilemään, niin ei ole kiva, jos sieltä eläinsuojeluviranomaiset hakevat koiran pois, kun sitä ei ole ruokittu ;) Oodihan on normisti hyvin tarkka nappuloistaan eli tuntuu suunnilleen laskevan kuinka monta nappulaa menee kurkusta alas ja lopettaa oikean summan tullessa vastaan. Liikaruokintaa on siis hankala harrastaa, kun missienhän ei luonnollisestikaan tule syödä liikaa. Nyt onneksi tuon NEUn avulla on uponnut vähän isompiakin määriä nappulaa kuin normisti, niin jospa ei ihan luuta ja nahkaa oltais taas kotia mennessä ..

Fannyn kanssa painia ja Zeldan kanssa hippaa, siinäpä ne on olleet tän viikon alun blondin aktiviteetit :) Illalla ois viä meillä ohjatut aksat, katsotaan, miten pieni neiti siellä vielä jaksaa. Ainakin aamuisin koko porukka on nyt todennut mun olevan kivempaa seuraa nukkuen kuin Jonin, joka on aamuvarhaisella lähtenyt töihin. Niinpä Joni on joutunut kateellisena lähtemään töihin, kun me uniset tytöt ollaan vaan jääty nukkumaan. Noh, viikonloppuna tilanne korjaantuu toiseen suuntaan, kun lauantaina mä joudun heräämään töihin ja sunnuntaiaamuna viä aikaisemmin, kun mennään Oodin kanssa Seppo Savikon koulutukseen. Kun viä sinne kuvaajan saisi paikalle, niin voisi sitten tännekin jotain pitkästä aikaa linkitellä .. :)

Alma-raasu on täällä suorastaan rasittavan koti-ikävissään. Tai no ei se nyt juuri muuten näy, mutta Jonin lähtiessä töihin Alma jää ovelle itkemään, vaikka me kaikki viisi muuta ollaan edelleen täällä seurana. Muutenkin Alma hakeutuu paljon likelle nii ku nytkin säkkituoli hävisi mun varpaille. Alma ei kai oikein tunne olevansa täällä kun kotonaan, tiedä sitten syytä. Se kyllä on totta, että mun tytöt on olleet täällä niin paljon, että tää on heille kuin toinen koti ;D Almalle kaikki on vieraampaa ..

Vielä se pitäisi tästä suunnata lenkille ennen töitä, ei vaan mikään pitkä lenkki enää kiinnosta, vaiks sellasta suunnittelinkin, kun ulkona tulee kaatamalla vettä :( Eilen käytiin sentäs aamuisella ihana lenkki Hipun, Oodin ja Fannyn kanssa. Zelda oli iltalenkillä vähän vetämätön, joten annoin mustan jäädä Alman kanssa kauneusunille ja otin aktiivisimmat sheltit mukaan. Ihana oli pitkästä aikaa käydä tuossa Huuhan pururadalla, siellä me paljon lenkkeiltiin sillon, kun Hippu oli vielä pieni, tuossa vieressä kun asuttiin. Pääosin aivan tosi pehmeä alusta ja tosi hyvää mäkitreeniä tuli. On vaan sit taas kotoa sinne matkaa, vaikkei se nyt mikään mahdoton sentäs olekaan. Se on vaan nautittava nyt näistä vähän eri lenkeistä kun helpolla voi :)

Pakko muuten viä tähän kertoa, vaikkei (ihan) mein porukkaa olekaan, mutta Fanny on oppinut puhumaan. Ainakaan ennen en ole moista ominaisuutta huomannut, mutta nyt Fanny juttelee mulle aamuisin siinä missä meidänkin tytöt. Liekö se seura kuitenkin tekee kaltaisekseen ;D