Pelottavaa kyllä, mutta kaksi työtä, opiskelut ja kahdet agitreenit viikossa kaikkine muine huvineineen vievät musta niin mehut, ettei meistä ole muka muuta kerrottavaa kuin kisakuulumisia :O Ikään kuin me nyt oltas ni koviakin kisaamaan, mutta itse asiassa nyt jos vilkaisisitte tulevaa kisakalenteria niin aikas täydeltähän nuo tulevat viikot näyttäs .. ;D

Tänään siis startattiin Oodin kanssa elämämme toka ja kolmas startti Jyväskylässä. Kesäaikaan siirtyminen auttoi tottakai aamulla heräämään paremmin ;D mutta onneksi aivan loistoseura teki reissusta aivan huipun eikä väsymys ihme kyllä vaivannut missään kohtaa. Matkaseuraa kun vielä höystettiin paikan päällä maailman parhaimmalla ketyllä, äipällä, sekä muutamalla tutulla kisakumppanilla, oli viihtyminen taattu. Ennen ekaa rataa mua kyllä jännitti taas ihan tuskasesti, mutta toiselle radalle en enää jaksanut jännittää, Oodihan kun on mitä mainioin kisakumppani <3

Jatin hallilla ollaan joskus ehk vuosi sitten käyty treenaamassa, mitä Oodi tuskin muistaa ja kontaktiesteet ei silloin kuuluneet vielä radalle, joten halli ja kontaktit ei olleet tuttuja. Ei tuntunut neitiä asia haittaavan eikä tuomaria/ratahenkilöitäkään pitänyt enää näissä kisoissa ihmetellä (toivottavasti soli vaan ekan kisan ihmettelyä ..). Kyllä se vaan siis tästä kehittyy tää kisaaminen, viä kun saadaan lopullisesti mun kisahermot kuriin ..

Ekaan rataan tutustuessani ajattelin, et meillä ois ihan mahdollisuudet tehdä siit nolla, mut koskaanhan sitä ei tiedä. No juu, ei tiedä, sillä mun keppivarmaksi luulemani koira sinkosi keppien ohi kuin ei olisi tiennyt minne on menossa ja siitä vitonen. Kepit siitä etiäpäin ongelmitta, tiedä sitten, mikä moisen ryntäyksen sai aikaan (siis vastaushan on kyllä lähes poikkeuksetta kartturi, mutta en vaan tiedä mitä tein .. :D). Siitäpä voitte alta asiaa ihmetellä: 

Tokalle radalle lähdin täysin tyhjin mielin. Keinu ei meillä ole montaa kertaa treeneissä edes radalla ollut, puomi on takkuillut viimeiset kaksi viikkoa (mitä ennen ongelmia ei ollut) ja A oli ainoa, mihin luotin. Puomin suorituksen piti ratkaista, kuinka monelle radalle lähdetään Joensuuhun, mutta koska puomia ei ollut, taitaa tulos nyt sitten olla kolmelle :D A:ta en jännittänyt, mutta tajusin rataan tutustuessani, etten ollut koskaan takanaleikannut sille. Keinu taas oli ihan täysi yllätys, että miten sen kanssa käy .. Noh, kuten videolta näkyy, meillä ei ollut sitten mitään ongelmia kontaktiesteiden tai muidenkaan esteiden kanssa. Kunnes idioottikartturi keksi viidenneksi viimeisellä esteellä, että kontaktiesteiden ollessa puhtaasti takana tästähän tulee nolla!! No, eipä tullut. Ens kerralla potkin tuon ajatuksen kyllä niin kauas mielestäni kuin pippuri kasvaa, toista kertaa se ei tule häiritsemään mun keskittymistä. Ja niinpä Oodin kisakirja ei vieläkään saanut todistetta Oodin upeudesta vaan ekan radan malliin tehtiin toinen vitonen. 16sta koirakosta Oodilla oli 4. nopein aika -6,9s ja viides sija sitten irtosi vitosella. Ei lainkaan huonosti kolmanneksi startiksi. 

Mitä tästä voimme siis päätellä .. Kisaseura oli seurana aivan loistavaa ja samalla kokoonpanolla suunnataan Joensuuhunkin, en malta odottaa! :) Kisaseuralla meni kyllä kisallisestikin vallan hienosti, sillä Sussu teki tuplanollat nousten kakkosiin ja Sofia ainokaiselta radaltaan myös nollan, aivan huisin hienoa!! :) Me nyt ei aivan tuohon ylletty, mutta ei voi silti sanoa, ettenkö olisi niin tyytyväinen, että on vaikea pysyä nahoissaan! :) Kyllä mua harmitti ihan kyyneliin asti tuo jälkimmäisen radan oma mössi (ei sillä, että ne koirat nyt olisi juuri ikinä syyllisiä agilityssa tapahtuneisiin virheisiin ;D), mutta tyhmyydestä toivottavasti oppii ja ens kerralla taas kisahermot on yhtä kertaa kokeneemmat. Tuo Oodin kanssa tekeminen vaan on niin sanoinkuvaamattoman hienoa, ettei siitä voi kuin nauttia ihan täysin sydämin. Ekaa kertaa mulla on sellainen harrastuskoira, joka kyllä kolahtaa muhun kovaa ja kunnolla. Ihana ihana blondini <3

P.S Janille ISO kiitos videoista! :)