Johan taas ehti aikaa hurahtaa ja paljon tapahtua ennen ku tänne ennätin kirjottelemaan .. Noh, tässä tulee sitten tarinaa taas senkin edestä :D

Kisojen jälkeen pidettiinkin taukoviikko eli ei käyty Saviskassakaan ottamassa agilitya. Lenkkeiltiin vaan ja koiteltiin kovasti vältellä myrkkypullia. Toissa sunnuntaina sitten koittivat syksyn ensimmäiset hallitreenit ja oli se kyllä niin hienoa päästä sisälle kuivaan ja valoisaan treenaamaan :) Hipulle vein häkin hallille, jonka vuorasin niin, että siellä kyllä passaa vuoroaan odotella, vaikkakaan se odottelu ei muuten todellakaan Hipun lempipuuhiin kuulu, mitä agilityyn tulee. Lämmin häkki siellä nyt ainakin on, joten toivottavasti se edes vähän pientä kroppaa lämmittää, vaikkei mieltä niinkään :) Ekaksi kerraksi meille oli tehty pieni rata, jossa oli inhasti laitettu tolpat just sellasiin kohtiin, että se hankaloitti ohjaamista. Muutenkin itellä oli draivi poissa ja kisoissa kärsinyt pohje oli edelleen kipuileva. Palautteeksi tuli, että koira on mainio, mutta ohjaajan tulisi luottaa sen tekemisiin enemmän :) Itekkin kyllä sen voin myöntää, etten siihen edelleenkään niin paljoa luota ku mahdollisuuksia olisi, mut ei vaan jotenkin vieläkään oo tottunu siihen, että tää vois sujua .. Ajan kanssa sitten :)

Tiistaina oli sitten aika vuosittaisen eläinlääkärin ja koirien rokotusten. Jessen kanssa ei olla jouduttu käymään kesäkuisen mahaongelman jälkeen olleskaan lääkärissä (miten ihanaa tuo kallis ruoka onkaan, kun maha toimii) ja nyt sitten kuunneltiin sydänkin pitkästä aikaa. Kehitystä huonompaan ei kuulemma ole juurikaan tapahtunut sitten viime kuuntelun eli nyt on meillä lääkitys tosi hyvin kohillaan :) Elinaikaa kuulemma mitataan viikoissa tai kuukausissa ennemmin kuin vuosissa, mutta toisaalta niinhän se on jokaisen tuon ikäisen koiran kanssa eli siihen ei periaatteessa tuo sydänvika juuri vaikuta erityisesti. Nyt vaan nautitaan elämästä tällaisenaan ja mä kyllä tosissani nautin, sillä just äskenkin käytiin koiruuksien kanssa tunnin lenkki, jonka Jessekin jaksaa ihan ilman ongelmia ja joka ilta meillä on täällä hippa-/leikkituokiot Jessen kanssa eli ukko on kyllä oikein elämänsä kunnossa :) Useampi tunnin lenkki me viikossa heitetään ja jaksamisesta todistaa se, että yleensä lenkin loppuun on pakko ottaa hullu juoksu-pomppu-riehumis-rundi. Ihana mies! <3

Hipulle eläinlääkärillä ei juurikaan ollut sanottavaa. Hippu ei ihan innoissaan ollut nenään laitettavasta kennelyskärokotteesta, mutta muuten tyttö oli reipas ja seikkaili siellä pitkin huonetta, kun muita tutkittiin.

Alman jalkaan kokeillaan nyt vuorostaan kipulääkekuuria ja neljän viikon Cartrophen -pistoskuuria josko ne auttaisivat tuohon jalan linkkaamiseen. Kuitenkaan taas kokeilemalla ei eläinlääkäri löytänyt jalasta vikaa, kuulemma uudet kuvat kannattaisi otattaa ja vertailla niitä sitten niihin kaksi vuotta vanhoihin, jos jotain eroa olisi tullut. Tilannetta siis seuraillaan ..

Eläinlääkäri on kyllä ainoa paikka, missä meidän muuten niin kylmäpää Jesse menee ihan sekaisin. Ei edes ovelle asti päästy, kun ukko jo haistoi lääkärin ja yritti painella toiseen suuntaan, minkä jaloistaan pääsi. Sisälle, kun ukon sai raahattua se yritti pikasyöksyjen avulla päästä karkaamaan ovelle, yritti mennä kassiin, kiipesi syliin, yritti paeta penkin alle jne. ennen kuin sai kunnolla hihnasta kiinni ja ukon rauhoitettua. Hippu siinä normaalisti niin coolia Jesseä katsoi kauhulla, että mitä täällä oikein tapahtuu, jos tuokin on tuollainen, mutta hetken päästä totesi, ettei tässä taida oikeasti olla mitään vaaraa :)

Jesse oli saanut painoa ylös sitten kesäkuun, mikä oli kyllä positiivinen yllätys. Nyt kaksi kiloa painavampana ukko on just hyvässä painossa eli nyt vaan pitää sitten alkaa ruuan määrää tarkkailla, ettei tuosta enää enempää paljoa tulisi. Toissa tammikuisen melkein hengenlähtö mahataudin jälkeen Jesse on ollut pelkkää luuta ja nahkaa, joten tuo uusi ruoka on kyllä oikeasti pätevää, kun alkaa karvan alla olla vähän koiraakin :) Hippu sen sijaan oli kutistunut entisestään ja painoi 4,2kg mun hämmästyksekseni. Mä kun luulin, että meillä on lihaksenkasvatuskausi meneillään, pitääkö se sitten ehkä Hipullekin ruuan määrää lisätä, ettei neiti kuihdu olemattomiin ..

Tiistaina eläinlääkärin jälkeen paettiin sitten myrkkypullatilannetta Jyväskylään ja nautittiin kolme päivää turvallisista lenkkimaastoista. Pitkää metsälenkkiä riitti ja hermot lepäs :) Tällä hetkellä myrkkypullatilanteesta ei ole oikein mitään sanottavaa. Koiraihmisiä en oo nähnyt, että olisi päässyt tilannetta päivittämään, mutta hyvin hysteerisenä edelleen tarkkailen koiruuksia ulkona, sillä en antaisi itelleni anteeksi, jos ne suuhunsa saisivat sellaisen napattua. Kauempana tästä alueesta uskallan Hippua pitää irti, mutta tässä likellä en todellakaan. Saas nähdä, koska sitä uskaltaa ees vähän huoahtaa ja löysätä pipoa ..

Perjantaina olikin sitten suuri päivä, sillä meidän pennusta tuli oikeasti aikuinen Hipun täyttäessä 2v! :) Muksuksi mä sitä edelleen kutsun ja mitään aikuiseksi yhdessä yössä ihmettä ei oikeasti tapahtunut (olin vähän järkyttynyt, sillä odotin herätessäni hyvin aikuisesti ja viisaasti käyttäytyvää neitiä ilman kengurumeininkiä yms.) :O Pakko laittaa tähän kuva kortista, jonka Hippu mummulta sai, on se vaan niin hieno! :)

 

Minkäs muunlainen lammaskoiran synttärikortti vois ollakaan!? :D

Synttärilahjaksi järjestin Hipulle lenkin niin ihanien sukulaisten kanssa eli lenkille mein kanssa lähtivät Rio-veli ja Zelda-siskopuoli. Metsälenkki kierrettiin pitkän kaavan mukaan ja vauhtia riitti. En oo kyllä itse sellasta menoa nähny aiemmin, ei oikeasti sitä juoksemisen määrää, kun kolme mustaa painelivat jonossa pitkin metsää menemään :) Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti eikä muutamalta törmäykseltä ja kuperkeikaltakaan vältytty. Ja aina kun luuli, et nyt loppu energiat, niin ralli alkoi uudestaan. Mahdottomat vauhtigeenit nämä lapset saaneet! :D Kivaa siis oli kaikilla, siitä tuskin tarvitsee kiistellä. Lenkin jälkeen kahviteltiin meillä ja Hippu hyytyi lattialle vielä vieraitten ollessa meillä, että muut sai sitten hoitaa juhlien emännöinnin :) Tässä muutamia kuvia lenkistä:

Harvinaisempi hetki, kun lapset juoksi tiellä .. Suurimman osan ajasta hipatessa pusikot vaan rytisi :)

Zelda ja Hippu vauhdissa :) Kamera-parka ei pysy mukana ..

Ihanat mustat <3 (1,5 tunnin juoksemisen jälkeen näköalapaikalla maltettiin jo poseeratakin ..)

2-vuotiaat rakkaat :)

Ihanat siskot :)

Rio-komistus <3

Riolla alkoi jo keskittymiskyky herpaantua, tytöt sen sijaan jaksoivat suloisesti kallistella päitään.

Kyllä Almakin oli mukana (ja jopa yhteen hippaan lähti melkein mukaankin) :)

Eilen illalla oli sit tokat hallitreenit ja kikkailtiin ohjauksia muutamilla esteillä. Kivaa oli eikä liian vaikeeta, mutta silti kyllä haasteellista :) Hyvät treenit saadaan siit keskiviikolle, kun Sussun&Zeldan kanssa alotetaan mein omatoimivuorot. Tällä kertaa palaute oli, että mun pitäs uskoa myös itseeni. Luottamuskysymyksiä siis joka puolella :) Himpan intoa taas ihasteltiin ja sitähän meillä kyllä tosiaan riittää. Hipun huumorintajun olemassaolokin tuli todistettua. Yritä siin sit selittää, et aikuisten oikeesti tää koira ei varasta lähdöissä yleensä (treenien teemana lähdöt ilman varastusta), kun toinen ei hetkeäkään pysy paikallaan vaan pomppii esteitä ja ilmaan ja ihan miten sattuu. Noh, joskus tuollasta ja keskiviikkona ollaan taas megatarkkoina lähdöistä (normisti, kun ne ei tosiaan mein ongelma ole olleet), ni eiköhän se tästä. Hyvillä mielin kuitenkin treenattiin niin ku yleensä nykyään aina (vrt. viime kevät) :)