En tajua minne kaikki aika tuntuu katoavan, kun ei tänne ole vaan ollut aikaa rustailla .. :( Toisaalta, jos miettii tänkin päivityksen asiaa, niin mulla on viikon ajalta kolmet Oodin aksat ja kolmet Hipun aksat periaatteessa runoilematta, joten kaippa se aika menee vaan siä hallilla töitten ohessa .. Ei kai tässä siis ole enempää miettimistä ;D

Oon tällä hetkellä tällasessa agilityeuforiassa by Oodi eikä tää onneksi ainakaan tällä hetkellä näy loppuvan <3 Tekee mieli kyllä koputtaa puuta ja kovaa, sillä mä en oo ikuna näin kauaa tykännyt agilitysta näin paljon ja näin pitkään yhteen putkeen. Jotenkin sitä nytkin odottaa, et koska tää loppuu .. :( Eikä sillä, tiän, et ongelmia tulee kyllä viä, mutta haluisin nyt vaan hetken nauttia tästä, että treenaaminen ja tekeminen voi olla niin kivaa, ettei hallilta vaan malta olla pois :)

Eilen vedettiin toisen ryhmän kanssa kimppatreenit, jotta saatiin koko rata käyttöön. Rataantutustuminen 5 min, jonka jälkeen rata piti ulkomuistista piirtää paperille, sitten kisanomaisesti radalle, mikä tuomaroitiin ja kellotettiin. Musta on tässä jo pidemmän aikaa tuntunut, et me käydään Oodin kanssa aikas hyvin yhteen ja tosi sujuvaa treeniä on ollut treenistä toiseen, mutta eiliset "epikset" todisti luuloni oikeaksi :D Ekalta radalta vitonen (en saattanut putkeen kunnolla, vaan hutasin jo menemään ja Oodi lähti liikkeeseen mukaan) nopeimmalla ajalla, mikä oli porukan paras suoritus ja tokalta radalta nolla ja nopein aika! :D Sepä oli siis mein ensimmäinen "nollavoitto" :D Eikä ees kisattu missään huonossa seurassa, kun osallistujia oli mölleistä kolmosiin :) Alla videoo eilisestä, kiitos Sofialle kuvaamisesta! :)

Enkä mä nyt sano, että tuokaan kaunista on, mun osalta ainakaan :D Kepeiltä valuu ihan armottomasti ja useampaan kertaan näytän siltä, että aion juurikin kompuroida naamalleni, mutta tässä kohtaa uraa oon silti sitä mieltä, että nolla on nolla :D Ja oli se aikas kiva mennä vikan kerran sit radalle, kun ideana oli korjata ei-niin-onnistuneita kohtia ja me harjoiteltiin sit hypyn leijeröintiä, kun radalla ei ollut meille enää korjattavaa ;D

Oodilla on tuntunut into agilityyn kasvavan tässä syksyn mittaan, vaikkei siis ennenkään mitään motivaatio-ongelmaa ole ollut. Eilen neiti oli tunkemassa koko ajan aidan välistä kentälle omaa vuoroa odotellessa (juuri ennen vaihtoa, en neitiä koko aikaa pystyis mitenkään pitämään radan vieressä koko aikaa, mutta häkissä osaa onneksi rauhoittua), ja blondihan komentaa mua tuolla videolla, kun käskyt ei tule ajoissa :O Toisaalta son musta huvittavaa, et prinsessasta alkaa kuoriutua työnarkomaani, jolle mun ohjaus ei kokoaikaisesti enää riitäkään, mutta toisaalta, mulla on jo yksi Pikkumusta kertomassa kotona, miten huono radalla oon ja se musta riittäs ;D Lisäksi Oodin pallohulluus näyttää aina vaan aiheuttavan huvittuneisuutta katsojissa, kun prinsessasta kehkeytyykin tappaja terrierityyliin, kun pallo saa kyytiä totisten murinoiden ja pään ravistusten saattelemana :D

Lauantaina oltiin omalla hallilla Caloanderin Jennan valmennuksessa eikä mulla ole kyllä huonoa sanottavaa siitäkään. Jennalla oli meille tosi kiva rata, jota tehtiin pätkissä. Eka kasiesteisen voitte katsoa tästä, videon nimi on (L)aidasta (l)aitaan eikä se onneksi koske mein tekemistä, vaan kuvaajalla on ollut mielenkiintoa alkuun ja loppuun ihan muuta kuin rataa kohtaan :D 

Ei tämäkään mun osalta mitään kaunista ole, pallo mahassa hytkyen heilun menemään, mutta onpahan kuvatodistetta kuitenkin taas pitkästä aikaa useamman videon verran, kun nykyään tää videointi meinaa jäädä vähille.

Tuo alku saatiin muutamalla toistolla onnistumaan, kakkosesteelle oli alunperin toinen ohjauskuvio (minkä nimeä en muista;D), mutta tuo saatiin toimimaan paremmin, niin vaihdettiin se sitten tottakai siihen. Tokalla pätkällä tehtiin leijeröintiä kahdella putkella niin, että puomi jäi siihen väliin. Ja Oodi teki heti ekalla oikein! :) Vikaksi saatiin aivan loistavia vinkkejä puomin harkkaamiseen, mitä kyllä oon kaivannutkin. Oodihan pelkällä puomi -käskyllä juoksee puomin ja tekee loppuun 2 on 2 offin, mutta hihnasta irrottautuminen on ollut meillä hankalaa (vaikkei hihna ole enää aikoihin kiristynyt tässä treenissä). Jenna antoi meille konkreettisia vinkkejä kuin päästään tästä tilanteesta etiäpäin ja mepä mennäänkin tänään illalla niit treenaamaan :) Jenna sanoi, että Oodilla on puomi tosi hyvin siinä mielessä hanskassa, että se osaa pysähtyä oikeaan kohtaan, vaiks targetti vetää eteenpäin, niin malttaa joka kerta. Nyt vaan opetellaan viä härkkimään, jotta paikkaan saadaan se tarvittava varmuus ja sit ei ollakaan kaukana valmiista :) Eilisestä ratatreenistä sain muuten Oililta palautetta, että Oodi tekee täydellisen juoksu-A:n eli juoksee sen ihan alas asti. Ei siis paljoa enää puuttuisi kisaamisesta .. Siis ihan virallisesta sellaisesta .. :O

Viikko sitten keskiviikkona tää eufoiriointi oikeastaan alkoi, kun käytiin Oodin kanssa omien treenien sijaan Acella treenaamassa. Sanna ja Harri vetivät meille viime tammikuussa peruskurssia, joten heillä oli pohjaa meidän tekemiselle, ettei ihan puskista sinne ryhmään hypätty. Kenttä oli jaettu kahtia ja puolessa välissä vaihettiin eli kahta eri rataa päästiin tekemään. Molemmat rada oli sellasia radanpuolikkaita, ekassa enemmän tekniikkaa ja pyöritystä, toisella radalla enemmän suoraa, mutta keskellä sit vaikeampi ohjauskuvio. Eka rata alkoi pakkovalssilla niin, että olin Oodia selin sitä kutsuessani. Ei me oltu koskaan mitään sellasta tehty, mutta ajattelin, et kun son Oodi, ni kyllähän me onnistutaan. Ja niinhän me tehtiin :D Sanna hieman kommentoi, että vähän voisi varmuutta saada alkuun, mutta muuten hienoa menoa, ni sanoin siihen sit, et ehk se varmuus tulee toistojen kautta, kun ei olla koskaan tätä tehty. Sanna sanoi, ettei hän ois uskonut, ettei sitä oo aikaisemmin tehty olleskaan :D Sannalta saatiin aivan hurjat kehut ylipäänsä, ollaan Oodin kanssa kuulemma kasvettu yhteen ja toimitaan radalla hienosti parina. Tää viä silloin peruskurssilla oli meillä vähän hakusassa ;D Rytmittäminen sujuu multa myös kuulemma, ite en ees oo asiaa ajatellut Oodin kanssa (Hipun kanssahan siitäkin pitää ain nipottaa). Ja ylipäänsä on kuulemma ihan uskomatonta, miten paljon oon kehittynyt ohjaajana, mutta mä kyllä selitän sen edelleen sillä, et mulla on vaan parempi koira. Niiko Essi sit nauroikin mun tätä kertoessani, et uskomatontahan se onkin, miten Oodin kanssa mun ohjaamiseni näyttää edes agilitylta ja Hipun kanssa meno on jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa :D :D Itkettäs, jos ei naurattas, sanon mä :D

Tokalla radalla vedettiin sit aivan mielettömiä irtoamisia ja tykitettiin täysiä menemään, vaiks voin kyllä myöntää, et puhtaasta radasta huolimatta se yksi ja ainoa ohjauskuvio siellä keskellä venyi ja venyi. Noh, annan sen itselleni anteeksi, sillä ei tosiaan oo ihme, etten kaiken sen juoksemisen keskellä saanut rytmitettyä itseäni oikein, et oisin sen hetken rauhoittumisen hetken saanut kauniisti ohjattua. Mutta harjoittelemme .. :)

Hurja viikko siis takana Oodin kanssa kaikkine onnistumise ja kehuineen :) Täältä tiputaan vielä korkealta ja kovaa, mutta nautin nyt tän yhden kirjoituksen tästä aivan ylihienosta viikosta agilityn parissa <3