Varoituksen sanana heti alkuun, että allekirjoittanut satutti selkänsä aamulla töissä ja makaa nyt kotona särkylääkkeitä napsien .. Juttujen taso voi olla siis normaalia levottomampaa :D Toisaalta täytyy tunnustaa, että otsikko ilmaantui mieleeni jo eilen, jolloin edellä mainittua ei ollut vielä tapahtunut eli mielen levottomuutta silloin tuskin voi perustella tämän päiväisellä. Noh, niin tai näin, Nalle's got talent:

Kuva siis juontaa ideansa siitä, että eilen puolikuolleena töitten jälkeen vajosin sohvalle tuijottamaan telkkua, josta ei tietenkään tule mitään, kun on kesä parhaimmillaan. Juuri ja juuri jaksoin katsoa Amerikan talent -ohjelmaa (America's got talent) ja ilmeisesti Alma halusi telkussa esiintyvien koirien tavoin osoittaa olevansa jotenkin lahjakas ja asetteli Nallen tuohon asentoon :D Huvittavinta asiassa on se, että Joni yritti aamulla samaa siinä kummemmin onnistumatta .. Nalle's got talent siis (vai Almallako sitä on) :D

Tänään on vietetty siis hyvinkin rauhallista päivää, itse lähinnä sohvalla maaten. Hippu viihdyttää itseänsä käymällä moikkaamassa mua häntä heiluen hetken välein ja Oodi puolestaan .. No arvaatteko jo!? :D No Oodihan tietenkin pussaa, minkä ennättää :D Onneksi emme kuitenkaan olleet tänään aktivoinnin suhteen ihan yksin, Kaapo Kärpänen tuli nimittäin hetkeksi koiria viihdyttämään ja niinpä osa päivästä meni Kaapon lentelyjä ihmetellessä.

Eilisestäkään ei ole sen kummempaa sanottavaa, alkuviikko töineen ja aktiviteetteineen vei aika lailla musta kaikki mehut. Torstai-iltanakin kun palattiin aksatreeneistä vasta 11 aikaan :D Osuttiin ison ukkosmyrskyn alle ja sen sijaan, että asia ois mitenkään kauhistuttanut, itse ainakin otin asian nautinnon kannalta :D Kaikki kiusaavat itikat katosivat ja lämmin kesäsade viilensi mukavasti ..

Oodi sai tällä kertaa mennä putkea ja keskittyä kivaan reuhaamiseen, viime kerrasta kun oli luvattoman pitkä aika. Putkeen neiti kyllä menikin, ihan jo sellaisella vauhdilla, etten puolesta kerroista alkuun ees ehtinyt mukaan :D Noh, irtoamisen kanssa ei siis ole (ainakaan vielä :D) ongelmia. Tehtiin putkea niin, että Joni oli joko lähettämässä tai vastaanottamassa ja mä sit ite toisessa päässä palkaten lelulla ja pari kertaa namikupilla. Jopa namit meni kuin kuumille kiville (mitä ihmettä tää vertaus oikein tarkoittaa!? :D) eli huomaa, että vireen hieman noustessa alkaa namitkin Oodiin upota. Hienosti Oodi lähti jo putkeen hieman vaikeammastakin kulmasta (ite haki, mulla ei vielä ollut tarkoitusta itse putkikulmiin edetä :D) eikä putken ohituksia tullut enää ollenkaan (mitä tuli silloin joskus harvoin ihan alussa). Into tekemiseen on kyllä kova :D Hienosti onnistui myös kuljetukset eli sain Oodin houkuteltua mukanani putken ohi toiseen päähän ja sieltä sit putkeen vaikka veto putken molempiin päihin olikin kova. Oodi alkaa siis selkeästi ymmärtää, et mun kanssa tekeminen on kivaa ja neiti seuraa mua tyytyväisenä :)

Hipun kanssa otettiin sitten Lissun tekemään radanpätkää, joka oli jostain poimittu. Ihan ookoo meni eikä Hippu riehunut tms. mutta en itse ollut jotenkin tyytyväinen omaan menooni. Ilmeisesti se on niin, että musta saa eniten irti silloin, kun on vain toinen koira mukana. Liikaa herpaantuu keskittyminen, mikäli on molemmat tytöt mukana, kun molempien kanssa haluaisi koko ajan olla tekemässä (vaikka Joni ja Sussu aina välillä kävelyttivätkin toista jne.). Ylipäänsä treeneistä jäi hyvä mieli ja nyt vaan odotellaan selän kuntoutumista, että päästään taas treenaamaan! :)

Lämppälenkillä shelttien seurana olivat Lissun kolme villakoiraa ja Einin tiibetinspanieli. Hihnassa Oodi hieman katseli, että mitäs porukkaa toikin oikein on, mutta irtiollessa vapautui täysin ja sinkoili vuoroin kenenkin kanssa hippaa pitkin maita ja mantuja. Oli kiva katsella, kun oli kerrankin erirotuisiakin mukana, kun seitsemän koiraa lämppäili keskenään. Jäähylenkillä olivat enää sheltit, Lissu ja Eini pakenivat ymmärrettävästi ukkosta, mutta me hullut jäätiin paikalle. Vaatteet kyllä kastui niin likomäriksi ettei varmaan ikin ennen, mutta oli se kokemus sekin :)