Ihanaihanaihana kesä <3 Tää on ni rakastunut uusiin lehtiin, voiko kauniimpaa väriä olla kuin koivun uutukaisissa lehdissä? :) Linnut laulaa yötä päivää ja ulos kun menee, niin on toooosi vaikea muistaa, että kaksikin paitaa päällekäin on liikaa .. Noh, ehkä siirryn asiaan ennen kuin ällöönnytte tähän mun hetkelliseen euforiaani :D

Oodi on ollut mielettömän kiinnostunut järvestä. Se on ollut kuluneena viikkona ihan joka välissä yrittänyt mennä rantaan vettä ihmettelemään. Mä oon tosi tyytyväinen, tänään jo hieman etutassuilla kahlaamista tuli neidin harrastettua, mutta toisaalta vähän hysterisoin, että mitä jos keikahtaakin järveen vahingossa ja saa traumoja. Meillä ei oikein ole mitään kunnon rantaa tässä (jossa siis ois matalaa ja helppo kahlailla siit sit syvemmälle) niin tuossa yhden metsälenkin varrella ollaan sitten tätä ihmeellistä järveä paljon ihailtu. Alma jopa melkein ui tänään, ihan jopa takajalatkin oli järvessä ja maha nyt tietenkin :D Yhdestä kohtaa humpsahtikin järveen, mutta se ei paljoa Almaa hetkauta. Mä niin toivoisin kovasti, että tällä hitaalla lämmittelyllä saataisiin tuosta lapsesta uimari, jos tuo vauvatukka yhtään mitään ennustaa ja kesäsäät jatkuvat näin ihanina, niin uinti ei ois ollenkaan paha juttu :D

Tiistaina olikin sitten aika sanoa hyvästit kulmahampaille. Vaikka kuinka yritin toivotella niille hyvää matkaa erilaisin luin ja vetoleikein höystettynä, ne vaan tahtoivat asustaa Oodin suussa. Niinpä tiistaina pakattiin Oodi peräkärryyn ja suunnattiin eläinlääkäriin. Operaatio sujui hyvin ja kera yhden hampaan (kuka tietää, minne ne kaksi muuta joutuivat ..) ja puolitajuttoman pikkukoiran suuntasimme 1,5h päästä takas kotia. Illalla hieman ennen seitsemää siihen asti puolitajuton pikkukoira päätti herätä, pompata ylös säkkituolista peiton alta ja jatkaa elämäänsä normaalisti ja niinhän siinä sitten kävikin :) Illalla maistui jo hyvin ruoka, eikä pentu missään vaiheessa vaikuttanut kipeältä. Turhaan siis murehdin, onneksi :) Hampaiden juuret olivat parhaimmillaan melkein kaksinkertaisia hampaaseen nähden ja eläinlääkärin mukaan ei olisi ollut sitten mitään toivoa saada niitä itse irtoamaan. Tämä kyllä helpotti mieltä, sillä kun kahdelta edelliseltä on hampaat tipahdelleet itsestään, oli tämä kova kolaus ja väkisin tuli mieleen, että mitä tein väärin. Nyt kuitenkin siis taas kaikki hyvin myös hammaspuolella ja uudet kulmurit saavat kasvaa niin kuin pitääkin :)

Oon sitä miettinyt, et miten on jännä, et kun pentu tulee taloon, siit tykkää ihan hirveesti, mut sitä ei kuitenkaan tunne sillä lailla kuin nuita, joitten kanssa kauemmin on ollut. Ei se samalla lailla reagoi mun olemassaoloon ja on useita tilanteita, joissa menee käytännössä katsoen arvailuksi, että miten pentu mihinkin reagoisi. Siinä vaan menee aikaa ennen ku oikeasti tutustuu ja alkaa tietää, että mitä sen toisen päässä oikeasti liikkuu ja millä tasolla kemiat todellisuudessa kolahtaa. Eilen sitten puhuin erään ihmisen kanssa puhelimessa ja sanoin, että Hippu on siitä niin hellyyttävä, miten se niin tykkää musta <3 Et vaikka se ei tosiaan ole kaikissa asioissa mikään maailmanhelpoinkoira ja monet asiat oisin voinut tehdä sen kanssa fiksummin, niin se vaan niin kolahtaa mun sydämeen ja kovaa. Ulospäin se ei varmasti ole kaikkien rakastettava, hyvänä vertauksena Jesse, kenen suhteen en tiedä yhtään ihmistä, joka siit ei ois tykännyt, kun kaikkien kanssa se meni ennemminkin ihan palvontalinjalle, Jesse vaan oli niin sellanen luonteeltaan ettei siit vieraatkaan löytäneet pahaa sanaa. Noh, vähän sivuaiheeseen poiketen, niin Jessehän ei siinä mielessä ollut mikään ihan mahtava koira alusta mulle itelle, et se karkasi minkä kerkesi ja teki muutenkin mitä tykkäsi :D Hippu taas ei välitä muista tai mitä muut aattelee, se vaan välittää musta. Noh, joka tapauksessa, sanoin, et miten se niin tekee huipun tunteen, kun mun ei tarvitse kuin katsoa Hippua makaamassa lattialla ja pieni häntä alkaa heiluttaa pyllyä :) Se on vaan niin ihanaa, siis pelkkä katse ja toinen on ihan onnesta solmussa <3 Oodi sit taas saattaa katsella mua kauempaa, mut ei sen häntä heilu pelkällä katseella. Välillä tulee väkisin mietittyä, et minkä verran se oikeasti musta tykkää, varsinkaan kun pikkuneidin itsenäisempi luonne ei samalla lailla tietenkään hivele mun egoa. Noh, tässä on ylipäänsä viime päivinä tuntunut enemmän, että mä taas vähän enemmän tuntisin tuota pentua :) Sen lisäksi Oodi niin sulatti mun sydämen lopullisesti, kun olin eilen lähdössä töihin. Oodi tuli mun viereen ja kun aloin rapsuttaa sitä korvan takaa se oikein painoi kuononsa mun kättä vasten ja pienen silmät oli ihan onnesta solmussa, kun juttelin sille hiljaa ja rapsuttelin. Ihan hiljaa siin sit oltiin ja mä katselin pentua, kun toinen oli niin onnellinen ihan vaan siit, et mä olin siinä sen kanssa. Ei siis mitään sellasta, et kehun sitä tms. ja Oodi on aivan onnessaan, vaan tää oli sellasta hiljaista tunnetta mein välillä <3 Just sitä, mitä kaipasinkin, mut tiesin, että tässä menee hetki, vaikka alusta asti mein tapaaminen olikin kohtalo ja meillä kyllä heti alusta asti kemiat kolahti (ja oon muutenkin ollut tuosta pennusta joka suhteen tyytyväinen, ettei tosikaan). Mut nyt luulen, et oon päässyt Oodinkin palvontalistalle, oikeasti :D

Hipun suhteen sitten tässä on tehty ajatustyötä niin, että ihan ilman tuota hellettäkin ois varmaan hiki otsalla pelkästä ajatuksesta. Jotenkin otin Hipun vaan niin ajattelematta sitä, että kaikessa tuossa tekemisinnossa ja pienessä adhd:n poikasessa, joka ajoittain esiintyy, voi olla myös joitain huonoja puolia. Ettei se aina olekaan vaan positiivista, että koira on ainavalmis -tilassa vaan että siinä voi olla myös negatiiviset puolensa. Että noin terävä koira vaatii tietynlaisen käyttäytymisen mun puolelta ja mä en oo vaan tajunnut sitä. Eikä kai moni tajuakaan. Eikä sitä opi, jollei joku opeta ja tässä tapauksessa opettaja on Hippu. Mut jotenkin nyt vasta oon alkanut heräämään siihen, et vaiks kuin moni tuon tytön työnarkomaaniutta ihailee, sen intoa tehdä toistoja toisen perään ja näyttää aina siltä, et se ratkeaa innosta töitä tehdessään, niin se ei oikeasti ole koko totuus. Ja kiitos ihanien ihmisten kanssa käytyjen opettavien keskustelujen, me ollaan Hipun kanssa nyt tiellä kohti viisaampaa tulevaisuutta ja uskon kyllä, et tuosta lapsesta tulee viä vaiks mitä (ei sillä, etten ennen siihen ois uskonut, nyt vaan uskon enemmän myös näihin mein eväisiin, joita tälle matkalle on annettu) :D Uskon, että jokainen aloittelija oikeasti tarvitsee ne ihmiset, jotka uskaltaa avata suunsa ja sanoa, että ei näin. Ja mä onneksi tapasin heidät :) Koska voin ihan suoraan myöntää, et Hippu on niin erilainen verrattuna Jesseen (ja Oodiinkin), et käyttöohjeet ois olleet ihan hyvät tietyissä asioissa. Ja niit kun ei vaan kukaan voi kirjottaa :D Mut nyt uskon siis, et suunta selkeästi parempaan ..

Agilityssa tää muutos näkyy eniten. Ei enää y h t ä ä n ylimäärästä meuhkaamista radalla tai sen vierellä. Me tehdään aivotyötä sen sijaan. Ja vaiks viime tiistaina meinasin puolessa välissä jättää koko treenit kesken ja lopettaa lajin johtuen asian työläydestä, niin lopputreenistä mulla oli käsissä jo ihan eri koira :) Puhumattakaan tästä päivästä. Ihan eri. Hallitummat kierrokset, parempi keskittymiskyky. It's all about the Oikea Viretila, mä tiän sen nyt. En vaan aiemmin sitä tajunnut, tyhmä minä. Ja esimerkiksi puomi tänään, ei kieltoa, ei epäröimistä vaan täydellinen suoritus. Kun aivot on kasassa, on helpompi keskittyä siihen, mitä edessä on suoritettavana. Muutenkin me ollaan nyt kisatauolla ja hetken aikaa luukutellaan vaan suoria, helppoja ratoja. Ja se on kyllä niin kivaa, tänäänkin voi kun olisitte nähneet, mitä irtoamisia oli tarjolla :D Eli tiistaisin me opetellaan tekniikkaa ja opitaan Suskun ja Miiran loistavassa opissa ain tästä lajista jotain uutta, omatoimeissa keskitytään vaan juoksemaan ja tietty kontakteihin sekä keppeihin. Niih, sekin, että tiistaina kepit namikuppipalkalla oli ihan fiasko. Hippu varasti, minkä ennätti kesken keppejen kupille (onneksi apuohjaaja esti sen) ja mä jo kiskoin tupoittain hiuksia päästä, et me tuhotaan sen kepit!! Se, mihin lopetettiin, oli ensimmäinen ja ainoa täydellinen keppisuoritus palkattuna namikupille. Ja tänään, ei yhtäkään varastamista kupille, joka kerta hyvät kepit :) ISO kiitos siis oikeasti kaikille teille, jotka mua jaksatte neuvoa ja jaksatte painostaa mua tekemään asioita, joihin en ite tajua uskoa. Mä oon ite viä niin alussa, mutta mihin mä voinkaan tein avulla päästä, kun opin nää jutut (ja ei tosiaan mielellään kaikkia sieltä kantapään kautta niin kuin jo monesti tähän mennessä on tapahtunut) :) Siis kiitos! Tiedätte kyllä ketkä :D

Tänään siis aamulla käytiin Hipun ja Zeldan kanssa agia tekemässä :) Agin jälkeen heitettiin pieni jäähylenkki, josta laitan pari kuvaa tuohon alle :) Sit mentiin keskustaan torille syömään kesän ekat irtojätskit, ette usko miten ihanaa :D Ja se myös, että vaikka Hippu ei ole olleskaan niin tarkasti ja harkinnallisesti sosiaalistettu kuin tuo nuorempi neiti, makaili pikkumustakin coolisti torin vilinässä kivetyksellä mein oottaessa jätskejämme ja vieraili tottuneesti lemmikkieläinliikkeessä. Ei tuokaan lapsi mikään oikeasti herkkis ole, vaikka toisissa tilanteissa saattaisi sille vaikuttaakin, oon vaan tajunnut sen, että mulla on ihan eniten vaikutusta Hipun käytökseen ja omalla käytökselläni (nyt kun sitä oikeasti mietin), saan tuosta pikkumustastakin esille vaikka mitä puolia, mitkä muuten saattaa olla piilossa katseilta. On mulla siis ihmeelliset, rakkaat tytöt. Todella <3

Kepittää :D

Vauhti putkesta oli hirmuinen, ei meinannut ain kamera perässä pysyä ..

Näin ihania nuoria neitejä meillä oli mukana <3

 

Niih, pakko viä kysyä, et eikö kukaan tietäs, et oisko olemassa paritokoa (eiks näyttelyissä oo tai oo joskus ainakin ollut jotain parikilpailuja :D)? Zelda on nimittäin jo aikaa sitten tullut siihen tulokseen, et mua kannattaa totella (juu, turha tässä enempää imarrella itseään, fakta vaan on, et Zelda luulee mun olevan nakkijumalatar, jolta ei koskaan lopu nakit kesken :D) ja niinpä sit usein saan kaksi koiraa yhdellä käskyllä. Huvittavaa, kun tulevat ain kimpassa luo ja keskustassakin seurasivat molemmat niin nätisti vierekkäin mun vasemmalla puolella :D Hippu sisempänä ja Zelda pidempi runkoisena ulkoreunalla. Oli ne vaan niin nättejä ja taitavia :D Jotkut kisat ois siis kivat .. :D