Me saatiin sitten Hippu eilen takasin. Ei sillä siis, että se missään konkreettisesti ois ollutkaan, mutta nyt sain taas lammastella sen mun oman Hipun kanssa :) Sen, joka tekee, mitä pyydetään ja työskentelee kauniisti. Aikas kiva! :)

Vielä viime kerralla oli jos jonkin sortin temppuilua. Miss teini esimerkiksi paimennusta alotellessa otti ritolat ja paineli suoraan äipän auton takakonttiin. Siis sinne, minne normaalisti laitetaan koko pienellä ruumiilla vastaan, kun sinne ei tahdota mennä. Juu, sinne. Sieltä sitten vilkuili äippää (joka oli tullut paimennustamme ekaa kertaa kattomaan), et josko tästä lähettäs, saa tuo yks tyyppi jäädä keskenään tuonne pellolle. Noh, en jäänyt kylläkään, koira liinaan ja siitä se homma sit taas lähti.

Eilen eka kerta tehtiin liinassa. Ei ollut neidillä aikomustakaan lähteä mihinkään. Toka kerta sitten irti ja ei lähtenyt. Oiskohan kaikki teiniangsti tältä erää jo ohi ja voitas taas elää ihan normaalia elämää ilman "Kuka täällä määrää?" -kokeiluja. Kyllä kiitos, jos multa kysytään. Toka kerta meni kyllä siis niin hienosti. Paljon hienommin ei oo tainnu kyllä koskaan mennä, vaiks viime syksynä olikin ihan onnistuneita juttuja. Ne vaan oli vähän helpompia. Nyt pienen lauman avulla sain kulkea pellolla Himpan kanssa, Hippu tuli nätisti lauman takana pyrkimättä yhtään eteen tai muuta temppuillen. Paimensi just niinkun pitikin ja kuunteli jopa mun hiljentämispyyntöjä (tölkin avustuksella tosin, mutta kuitenkin). Aikas hienoo! :)

Sinikka sanoi, että Hippu on aikas lailla ON/OFF -koira. Se joko istua töröttää pellolla tai sit kaikki energia poksahtaa siitä kerralla ulos, sellasta tasasen energian purkautumismahdollisuutta ei oikein ole. Ja toisaalta se on kuulemma pikkukoiran selviytymisedellytys. Ihan ymmärrettäväähän se on, että jos lampaat on vaiks kuin monta kertaa isompia kuin paimenkoira, on oikeasti oltava nopeat refleksit, jos henkiin mielii jäädä.

Viime viikolla ei agiliidelty. Jesse sairastu uudestaan mahastaan, joka jo välissä saatiin rauhottumaan ja meni kaikki energia siihen (ja oli kyllä aikas kuumakin siihen päälle). Huomisen treenejä siis odotellessa :) Eilinen (ja tän kesän vika) tenttikin on vienyt viime aikoina niin kaikki energiat ja ajan, ettei oo ees omatoimisesti ennättäny montaa kertaa (sillon viikko sitten maanantaina käytiin ottaa takaaleikkauksia). Ens viikosta eteenpäin lupaan korjata asian, tällä viikolla pitää nyt selvitä töistä ja viikonlopuksi mennään pitkästä aikaa Jyväskylään, joten tääkin viikko on vielä aikas mahdoton.

Jessen suhteenkin kuuluu onneksi taas hyvää :) Jempu oli ilmeisesti allergisoitunut tuolle omalle ruualleen (viitisen vuotta se kestikin ja kai se odotettavissa oli, vaikka tottakai toivoi ettei), mutta nyt on ruokana eläinlääkärin i/d -ruokaa, joka vaikuttaa aikas lailla täydelliseltä. Nyt on maha taas rauhottunut ja saatiin vielä tukija (kiitos mummu! :) ) Jessen ruokinnalle, niin Jesse saa nyt sit syödä tuota erikoisruokaa jatkossakin, joten toivottavasti mahaongelmat ovat nyt sitten taakse jäänyttä elämää. Tuntuu, että pystyy taas hengittämäänkin, kun ei koko aikaa tarvitse olla paniikissa, että mitä vanhukselle tapahtuu.

Näin loppuun vielä onnittelut Jaanan Hulda-vanhukselle, joka täytti 15 vuotta!! :D Onnittelut ovat vähän myöhässä, mutta tää blogikirjottelu on nyt ollu ajan puutteen takia valitettavasti vähän harvempaa ..