Luulen nimittäin, etten ole ainoa, joka joskus pohtii koiransa aivoituksia ja sitä, että mitä siellä pienessä päässä oikein liikkuukaan (vai liikkuuko kerrassaan mitään).

Toissapäivänä olin kolmikon kanssa päivälenkillä ennen töihin lähtöä ja lenkin loppuvaiheilla Hippu pysähtyi muhun katsoen ihmettynyt ilme naamallaan (vai kuonollaan :D). Sitten neiti avasi suunsa ja pienen pieni ampiainen sieltä lensi ulos maailmaan. Tilanne on siis siltä osin selvitetty, että pienessä päässä jossakin kohtaa liikkui ampiainen, mutta nykytilanteesta ei ollut sitten enää varmuutta.

Eilen tuli sitten todistusaineistoa viitaten siihen, ettei siellä pienessä päässä taida liikkua sitten yhtään mitään, neiti nimittäin taas vaihteeksi kokeili ampiaista ruokana tilanteen päättyen ampiaisen kuolemaan ja Hippu jäi hankaamaan kuonoaan. Varmuuden vuoksi sai neiti sitten kyytabletin, jottei kuono turpoaisi, kun siltä vaikutti, että se olisi mahdollista, että ampiainen olisi pistänyt.

Saas nyt nähdä tuliko tästä tarinasta opetusta pienelle siitä, ettei ampiaiset ole ollenkaan sopiva ruoka. Jäämme kauhulla tilannetta seuraamaan ..