Enpä itse asiassa tiennyt yllä olevaa tarvitsevani, ja toisaalta en kai mä oikeasti tarvinnutkaan, mut kun ei vaan ennätä, niin ei ennätä :/ Aivan ihana kesä jo toista kesää putkeen helteineen kaikkineen ja niinpä me ollaan nautittu :) Varoituksen sanana, että tässä tulee monen viikon asiat tiivistetysti, joten teksti on taatusti kökköä ja asiasta toiseen töksähtelevää :D Ajattelinpa vaan, et kivempi on kuitenkin tallentaa jotakin, kun olla edelliseen vedoten kokonaan kirjoittamatta ..

Tänään käytiin treenaamassa hallilla Oodin kanssa kera Sohvin ja Fannyn, kun Anna (Ström) veti meille treenit :) Kyllä sitä taas omat silmät aukesi sille, miten hurjasti meillon Oodin kanssa opittavaa edessä ja toisaalta, miten kovasti me oikeasti tarvitaan se talviryhmäpaikka, jotta meillä on joku meitä neuvomassa. Suuret peukutukset siis tasokokeelle, kiitos :D Tässäpä tämän päivän rata:  

Opeteltavaa löytyy niiko videosta näkyy, mutta on se vaan etevä penska silti. Oodi <3 Ja Annalle miljoonasti kiitoksia neuvoista, mun valssit (nimenomaan tällä radalla) parani noin arviolta 100 prosenttisesti hyvien neuvojen ansiosta ja opettelin myös sellasta ohjausta, mitä en normisti ois tuolla radalla itse osannut tehdä. Ihan loistotreenit! :) Ja kyllä tässä videota katsellessa voi myös kysyä, että kuka käski kumarrella!? Yyh, koen myötähäpeää itseäni kohtaan katsoessani tuota videota ;D

Pari kertaa viikossa ollaan Oodin ja Fannyn kanssa käyty hallilla ja siihen päälle sit Hipun treenit ohjatusti maanantaisin ja kerta lisäksi hallilla. Kyllä siin hyvin aikaa tuhlaantuu, kun neljästi viikkoon itsensä raijaa hallille .. Mutta kivaa on, edistystä tuntuu ainakin jossain määrin tulevan ja hyvää mieltä joka treenin päälle. Kyllä kelpaa!

Oodin kepit alkaa olla jo kohtalaisessa kunnossa, tekniikka on hallussa ja pääosin tehdään jo kaikkia 12 keppiä :) Nyt vaan lisää treeniä, niin hyvä tulee ja varmasti esim. vauhti lisääntyy varmuuden kera yhdessä. Tässä video Oodin yksistä kepeistä jokunen päivä sitten: 

Vika kaari on paikoillaan, samoin nyt alkuun lisään kaaren, kun ollaan koko keppiketjuun päästy kiinni. Kepit sujuu myös toiselta puolen, muttei olleskaan niin varmasti eli se nyt heti seuraavana syyniin. Mä kun oon vaan niin huono jotenkin treenaamaan sieltä "väärältä" puolen .. Ja toisaalta, tuohon opetusmetodiin mun käsittääkseni kuuluu, et kepit opetetaan vaan eka tuolta toiselta puolelta. No, niin tai näin, toinen puoli tulee nyt treeniin! :D

A sujuu edelleen niiko ain ennenkin, puomin suhteen on nyt taas edistytty. Edelleen pääosin treenaillaan vaan alastuloa vikalla kolmanneksella, mutta nyt ollaan jo juostu ihan koko puomiakin tasokoetta ajatellen, kun siellähän pitää kontaktit näyttää, vaiks niitä ei radalla tekiskään. Sofia oli hihnan päässä ja mä menin mukaan vierelle tottakai varmistelemaan, jottei pikkuneitiä pelota tehdä elämänsä ekaa kertaa puomia kokonaan. Noh, Oodille tyypilliseen tapaan ei siin mikään jänskättänyt, neiti vetäs puomin sellasella vauhdilla, et Sofia vaan roikkui hihnan päässä ja siin oli oikeasti jo vauhdissa pitelemistä :D Ei siis ongelmaa siinäkään, ja hyvä se on välistä ottaa ihan koko puomiakin pysähdyksen kanssa. Pääosin kuitenkin pidättäydymme loppupäässä edelleen. Yritin jopa K-raudasta käydä ostamassa meille lautaa, jotta voitas kotona treenata ekstrana loppua. Huono palvelu ja törppö myyjä johtivat siihen lopputulokseen, ettei meillä edelleenkään ole treenimahdollisuutta kotona :( Jospa yritän koota itseni uudestaan ensi maanantaina, kun mullon vapaa ja mennä yrittämään uudestaan ..

Hipun kanssa päästiin viime maanantaina ekaa kertaa juoksujen jälkeen ohjattuihin ja oli se vaan luksusta :) Tehtiin MM-karsintojen yhden radan alkua ja kyllä se vaan Hippukin veti hienosti :) Ei se helppoa ollut (mulle) eikä varmasti sen tuon tasosissa kisoissa kuulukaan ;D mutta esim. kepit Hippu veti niin hienosti radan osana, et oisin voinut itkeä. Muutenkin rata meni hyvin lukuun ottamatta keinua, jonka Hippu, yllätys yllätys, kielsi :( Mä en vaan tajua, miten me päästään siit eroon ..Apua!

Huomaan itsestäni, miten tää elämä Hipun kanssa on kasvattanut mua ihmisenä ja ennen kaikkea agilityharrastajana. Mä en enää lähde sen kuumumisiin yhtään mukaan ja se rauhoittaa Hippua. Viime maanantainakin sen miljoona toistoa ja silti ei ees siin välissä tullut pikkumustalta huuteluita. Jotenkin osaan nyt ottaa sen kaikki tekemiset sen kannalta, et mitä sen päässä oikeasti menee, mitä kaikkea me ollaan koettu ja mitä kaikkea siin esim. sen selän kanssa on taustalla. Ja se oikeasti sopii meille :) Mein tekemiset näyttää ihan jo agilitylta pääosin ja mun sydämeni meinaa haljeta kaikesta ylpeydestä tuota pientä mustaa kohtaan, vaiks ei me edelleenkään ihmeitä osata. Se vaan tottakai pitää kaikki ottaa sen mukaan, mitä me osataan ja ennen kaikkea, mistä me ollaan lähdetty. Ja kyllä me ollaan niin pitkällä siihen nähden, etten ois koskaan uskaltanut edes toivoa. Jo treenien lisäksi radan reunalla Hipun käytös on niin erilaista. Vaiks treeneissä ei kaikki menis täydellisesti, saan silti sellasen mielihyvän siit kaikesta muusta, mikä on muuttunut, et ei mulla meinaa pää kestää :) Hippu ei hauku ohikulkeville koirille lämppälenkillä, ei kuumu jos puuhataan vähän kauempana radasta ja viimeksi kykenin jopa seurustelemaan tyttöjen kanssa, vaiks Zelda teki Sussun kanssa mein takana rataa. Kaiken huippu oli, kun en hetkeen vaatinut Hipulta kontaktia vaan annoin sen olla, niin se lähti jo siihen malliin kentälle päin, että menee sanomaan asiasta (pahintahan on, et sisko tekee aksaa). Mä sanoin ihan hiljaa "Hippu" niin Hilu kääntyi heti pois kentältä eikä ees alottanut huuteluaan vaan keskittyi sen jälkeen täysin muhun, vaiks Zelda teki edelleen aksaa :D

Ei voi sanoa, ettei Hippu enää missään tilanteessa haukkuisi ohikulkeville koirille, mutta pääosin enää ei. Nytkin kun perjantaina tultiin juoksemasta päästin Hipun irti, kun verkattiin, kun se ei yhtään osaa olla tekemättä töitä eli olla vetämättä canicross -vehkeet päällä (vaiks ei muuten vedä enää olleskaan hihnassa). Kaksi koiraa tuli vastaan, Hippu oli irti ja mä en sanonut sille sanaakaan. Molemmat koirat ohitettiin niin, et Hippu kulki inan mun takana sanomatta mitään ja kiinnittämättä ohimeneviin koiriin edes huomiota <3 Kyllä yksi korjattu selkä voi tehdä koiralle ihmeitä, en olisi koskaan uskonut .. Etenkään, kun tosiaan kenenkään mukaan siin selässä ei ollut mitään korjattavaa ..

Canicrossaamassa oli hauskaa :D Puolitoista vuotta sitten ostin Mustin ja Mirrin alesta joustavan jakohihnan järjettömän halvalla, kun sen sai, huolimatta siitä faktasta, että olin muutamaa päivää aiemmin vasta saanut tietää Oodin olemassa olosta (Oodina siis, eikä vaan jonkun toisen ihmisen tulevana pentuna) ja toinen oli vasta 7-viikkoinen. Nyt sille jakohihnalle tuli sitten käyttöä, kun lähdettiin ensimmäistä kertaa molempien kanssa juoksemaan. Ja niin se vaan on, että kyllä se luonne näkyy ihan kaikessa :D Jonikin yllättyi Hipun työasenteesta, heti käskyn saatuaan pikkumusta sinkosi pientareelle niin kuin pari vuotta sitten jo opetin ja alkoi vetää minkä pienistä jaloista pääsee. Kotona valjaitten näkeminen sai aikaan ininän ja neiti koitti mennä ovesta läpi, niin mieluista juokseminen tytölle on :) Oodi taas .. No, Oodi oli Oodi :D Oman osansa jakohihnasta Oodi käytti oodimaiseen jolkotteluun eikä neitiä saanut vetämään hihnassa edes isosiskon esimerkistä huolimatta (juu, tiedän, jotta se pitäisi erikseen opettaa, mutta kun Hipulle kun se tapahtui vähän kuin itsestään eikä mulla ole tarvetta Oodilla vedättää, jollei se sille ole tyypillistä, niin en jaksa vaivautua), joten koko lenkin Oodi veti rennolla ravilla sen näköisesti, ettei tunnu missään, kun taas Hippu veti laukaten vieressä. Mun ihanat ja niin erilaiset <3

Muuten tässä ollaan tehty jos jonkinmoista aksojen ja lenkkien lisäksi. Nyt ainakin puhetta oli Jonin kanssa, että ruvettas juoksemaan enemmänkin kimpassa, tytöt mukana tottakai, kun se niin hyvin sujuu. Siihen päälle jatketaan lenkkeilyä niin Sussun porukan, Lauran & Riimin ja Annan & portugalinpodengojen kanssa niiko viimekin viikkoina :) Anopilla tuli käytyä niin yökylässä kuin pyörälläkin, siellä on aina mukava käydä :) Uimista ollaan harjoiteltu niin pelastusliivien kanssa kuin ilmankin. Edelleen Oodi mieluummin läträä rannassa kuin ui itse, mutta kun ollaan sitä laitettu uimaan niin tyyli on mitä hienoin :D En käsitä, miten prinsessa voi uida niin, ettei selkäkarvat kastu olleskaan :O Hippu jättää edelleen uimatouhut muille, mutta Alma ui sitten muittenkin edestä. Hyvänä kuntoutuksenahan tuo toimii Alman paranemisprosesissa :) Yllätettiin itsemme ja käytiin mustikoita poimimassa tänään eli myös uusille harrastuksille on annettu tilaa. Tässäpä se nyt taitaa ollakin lyhyesti nämä muut kuulumiset tältä erää, jospa sitä ennättäisi tulevaisuudessa kirjoitella asiat ihan aikanaankin, niin ei tulisi tällaisia tiivistettyjä selostuksia ;D No, tää tulevan viikon reilut 50 työtuntia tuskin edistää asiaa, mutta yritetään .. :) Loppuun vielä pari kuvaa mein pyöräreissulta anopille jokusen viikon takaa:

Hipun kauko-ohjattava panta on nykyään alkanut tuoda suojaa jo revenneelle etuverkolle, kun saa kunnolla ja täsmällisesti kiellettyä sen repimisestä suihkulla. Valitettavasti (niiko kuvista näkee) apu tähän tuli liian myöhään, mutta toisaalta ehkä Hippu teki vaan ystävälleen palveluksen, sillä Oodi tykkää viilennellä kuonoaan siitä aukosta :D Ylipäänsä ja perinteisesti tytöt matkustavat taas kuin yö ja päivä, sillä jos Hippu kokee mielihalukseen syödä verkon, ottaa Oodi taas erittäin coolisti matkustamisen maisemia katsellen, nenään tulevia hajuja haistellen ja loppumatkasta aina jopa vähän nukkuenkin .. :D