Vaikka hymiön ilmeestä huolimatta talvitauolle jäätiinkin kyllä mielettömän tyytyväisin fiiliksin :) Kyllä niin ylpeä olen tuosta pikkumustastani, joka paimentaa kuin isot koirat eikä pienistä ilmalennoistakaan hätkähdä (tästä kohta tarkemmin), vaikka hihnan toisessa päässä hengaileva sai tosissaan itkua säikähdyksestä pidätellä. Mutta ehkä nyt oikeisiin treenitarinoihin ..

Eilen siis oltiin viimeistä kertaa paimentamassa tältä syksyltä. Kolme viimeistä kertaa (joista kaikista nyt selittelen tässä samassa tarinassa) harjoiteltiin jo vähän vaativampia juttuja ja kaikesta ihmetyksestä huolimatta myös se sujuu (vai tarviiko Hippiäisen puuhia enää ihmetelläkään tällä saralla, ihmetys tunteena on varmasti jo kulunut loppuun :D). Kolmannella treenikerralla lisättiin siis koiran hallintaa eli siinä vaiheessa, kun vauhti alkaa kiihtyä liian kovaksi, koira pysäytetään käskyllä. Isommat paimenkoirat käyttävät tässä maahanmenoa, mutta pikkuhippiäisen kanssa aloitettiin istumatreenillä, jotta tosiaan koirakin vielä jäisi heinien ja lampaankakan välistä näkyviin. Ensimmäisillä kerroilla Hippu pyrki selkeästi lähelle tekemään pyydettyä käskyä, kun ei ole (vielä) kauko-ohjauksiin pahemmin tottunut, mutta muutaman Sinikan väliinmenon jälkeen Hippu ymmärsi, että homman voi hoitaa kauempanakin. Ja ette kyllä usko, kuinka vauhdilla istuminen ihan jo muutaman kerran jälkeen alkoi tapahtua, kun neiti tajusi, että heti istumisen jälkeen pääsee takaisin hommiin. Näitä sitten oikeastaan kaksi kertaa harjoiteltiinkin, että paimenneltiin muuten normaalisti, mutta aina välissä vaadittiin istumista. Lopulta Hippu sitten tarjosikin istumista ihan joka kohtaan, pois lähtiessäkin yritti, että jos tässä vaiheessa vielä istuisi niin pääsisikö sittenkin vielä takaisin hommiin. Työnarkomaani!

Eilen oltiinkin sitten Jaanan&Iisan kanssa ainoat treenaamassa ja oli kyllä ihan huippua. Hipun kanssa aloitettiin jo vähän harjoittelemaan lauman hakua ja pienellä yllytyksellä neiti kyllä lähti kiertämään lauman ja toi sen mun luo. Palkinnoksi sitten Hippu sai paimentaa lauman mun perässä (kuulostaa kyllä ihan kahelilta kaverilta, palkaksi työstä tekee innoissaan lisää työtä :D). Kauhun hetkiä koettiin, kun itse asiassa paimennettavat eivät tällä kertaa olletkaan säyseitä lampaita vaan sarvellisia, jääräpäisiä pukkeja. Hippukin sai tuntea paimennuksen nurjan puolen, kun yksi pukki päätti lennättää neidin voltillisella ilmalennolla peltoon Hipun inahduksen saattelemana. Kyllä oli itsellä itkussa pidättelemistä ja tosi hankalaa oli vaan suhtautua asiaan, että eihän tässä nyt mitään ja takaisin hommiin siitä. Ihmeellisen nopeasti sitä itsensä sai kerättyä eikä Hippu kyllä ollut moksiskaan, on se ihmeellinen kaveri. Itselle on kyllä vielä tänäänkin tullut muutama mitä jos -lause päähän, kun väkisin sitä miettii miten pienestä kaverista on kyse ja miten helpolla sellaiseen sattuu pahemminkin (harvoin kai paimentavat lammaskoirat ovat tuollaisia alle neljäkiloisia). Onneksi tämä tapaus sattui kuitenkin näin lopussa, että itsenikin olen jo saanut tähän hommaan niin koukkuun, ettei tätä vaan pysty lopettamaan ja Hippu meistä on sellanen äijä, että sitä ei näköjään pienet työtapaturmat hetkauttele :)

On se vaan niin käsittämätön tunne kulkea edellä, kun Hippu tuo lauman mukana. Kaikki haukkuminen, juokseminen ja hilluminen ovat jääneet pois ja jäljelle on jäänyt käskyjä kuunteleva paimenkoira :D Hippu ravaa nätisti hiljakseen lauman takana eestaas ja itse ei kyllä paljon tarvitse asiaan puuttua. Välillä vauhdin kasvaessa pyydän istumaan tai välillä pitää ohjata taakse, jos Hippu meinaa edetä liikaa, mutta pääosin kävelen hiljaa ja Hippu tekee työn. Ihanaa!

Treenin lopussa päädyttiin Jaanan kanssa Sinikan yllyttämänä vielä molempien koirien kanssa pellolle. Oli se kyllä hauskaa, vaikka se menikin välillä ihan miten sattuu, kun yhteiset suunnat eivät oikein olleet selvillä yms. Mutta koirat toimi hienosti ihmisistä huolimatta :D

Sinikan kommentit olivat kyllä molemmista koirista hyvin mieltäylentäviä :) Ensi kesänä suunnitelmana elokuussa farmikisoissa osallistua ykkösluokkaan ja Sinikan mukaan jo ensi syksynä voitaisiin perusrataakin kokeilemaan. Ensimmäisen onnistumisesta Sinikka vaikutti aikas varmalta, mutta jälkimmäisestä emme saaneet takuita. Mutta Sinikka sanoi, että koirien kehittyminen on ollut tosi hurjaa, joten eihän sitä tiedä, miten vauhdilla ensi kesän treeneissä sitten jo edetään. Ja kokeilla aina voi, ei se perusradalla epäonnistuminen maailmanloppu olisi, olisihan sen yrittäminen jo itselleni hurjan iso juttu ja harjoittelemalla me siitäkin selvitään. Varsinkin, kun itsekin onnistuisin asian suhteen kehittymään :) Eilen tuli palautetta, että mitä turhaan itseäni surkuttelen tässä hommassa, mutta jos tässä seurataan Hipun kehitystä keväästä niin eihän tuollaisessa ole sitten millään mahdollista pysyä perässä! Ja vaikka luultavasti jokainen meidän työskentelyn ensi kertaa näkevä ajattelisi, että ihminen ei kyllä ollenkaan hallitse hommaa, niin uskokaa tai älkää, myös itse olen kehittynyt :) Mutta ehkä itsellekin tapahtuu sellainen asioiden paikalleen loksahtaminen nyt talven aikana kuin mikä Hipulle tapahtui kesällä, toivossa on ainakin hyvä elää :D

Suurkiitokset Sinikalle tästä mielettömästä paimennusvuodesta 2008 :D ! Hauskaa on ollut ja hurjasti ollaan uusia asioita opittu, ihan mieletöntä, että tällaisen harrastusmahdollisuuden meille mahdollistat! Ja Jaanalle kiitokset kyydeistä! :)

Nyt siis viimeiset kuvat tämän vuoden paimentamisista ja keväällä kuulette meistä tämän asian suhteen taas :) Sitä odotellessa .. Ja osoitteessa http://picasaweb.google.fi/jessealmahippu löytyy lisää kuvia.

1929160.jpg

Valaistunut pari :D

1929184.jpg

Tästä kuvasta taidan vielä teettää taulun, ihana paimenkoirani lampaat taka-alalla :)

1929166.jpg

Letkeempää menoa kuin ennen.

1929179.jpg

Kiertämistä lauman takana.

1929181.jpg

Kyllä välillä vauhtiakin riitti.

1929173.jpg

Kun muut ovat hommissa, Hippu istuu ja intotärisee. Koko pienen koiran ruumis tärisee holtittomasti ja vinkunaa, äninää ja öninää esiintyy (haukkuminen kun on kielletty, niin itseään pitää ilmaista kiertotein).