Maanantaiaamuna heräillessä tuli muisteltua sitä kahden vuoden takaista päivää, jolloin Hippu meille muutti. Jotenkin se on niin elävästi jäänyt mieleen .. :)

Se oli perjantai ja mulla oli edessä vuoden vika tentti. Koko aamuna en muuta kyennyt ajattelemaan, kun että Hippu meille iltapäivällä tulee. Tentissä istuessa ja odottaessa lupaa aloittaa pohdin jo, että millaisen arvosanan tentistä saisi, jos kirjoittaisi koko paperin täyteen, et Hippu muuttaa kotiin :) Sain kyllä ilmeisesti kuitenkin jotain asiaakin paperille, sillä kolmonen siitä tentistä taisi sitten tulla.

Jesse ja Alma oli viety hoitoon ja tentin jälkeen matka Varkauteen alkoi bussipysäkiltä ilman ylimääräisiä kotona pyörähdyksiä. Bussia mentiin suht varhain odottamaan ja vihdoin se sieltä tuli. Noustiin kyytiin ja Joni meni edeltä. Kun itse pääsin maksuvuoroon ja totesin, että opiskelija Varkauteen, niin vastaus oli, että niin, te meette sitä pentua Kirstiltä hakemaan :O Kyllä vähän loksahti leuka siinä auki ja kerkesin miettiä, että miten pieni paikka Varkaus oikein voikaan olla, jos bussikuskia myöten tiedetään, että keitä me ollaan ja mitä menossa tekemään !? :D

Noh, se ei sentäs ollut totuus, bussikuski vaan sattui juuri olemaan yksi meistä onnellisista myös, jotka pentua Kirstiltä odottivat. Samaan aikaan oltiin oltu pentuja ihailemassa, mutta hei kamoon, miten multa vois olettaa, että kykenisin muistamaan yhtään siellä yhtä aikaa vieraillutta ihmistä, kun kymmenen vuoden haave oli toteutumassa !? :) Mä siellä konttailin vaan menemään pitkin lattioita ja tuijotin ihastuksissani pikku karvapalleroa enkä kyllä olisi huomannut, vaikka siellä olisi ollut ketä samaan aikaan :D Eli ei siis mitään henkilökohtaista, ne sydämen kuvat mun silmissä vaan haittas vähän keskittymistä maailmaan.

Eipä siinä ihmetyksen aiheista vielä kaikki, sillä kuski sitten ystävällisesti valaisi meitä, että oltiin noustu väärään bussiin !! Samaan aikaan meni kaksi bussia Varkauteen ja me tietysti tämän suuren todennäköisyyden voimalla oltiin siinä väärässä. Varkauteen siis tämäkin oli menossa, mutta meidän olisi pitänyt mennä pikavuorolla (tai jollain vastaavalla), että oltas päästy siihen Kirstin talon viereen. Nyt se bussi kiersi ja kaarsi kaikki mahdolliset pitäjät tuolta väliltä ja me jäätiin sitten pois jossain suhteellisen kaukana :D Kyllä se siinä kohtaa nauratti jo ääneenkin, kun pimeässä juostiin autotien penkkaa varmaan melkein parin kilometrin verran ennen kuin päädyttiin sinne, minne toisella bussilla olisimme päässeet. Eipä siinä mitään, loppu hyvin, kaikki hyvin ja tietenkin vielä roppakaupalla hauskoja muistoja juuri tuolle muutenkin ihanalle päivälle :D

Äippä oli veljen kanssa tullut myös Kirstille ja pakollisten erokuvioiden jälkeen kaappasimme pennun kainaloon ja suuntasimme auton nokan kohti Kuopiota. Onneksi bussireissulta tällä erää vältyttiin, sitä ei tiedä, mihin tämä onnesta soikea tuore toisen koiran omistaja olisi päätynyt :D Hippu oli alkumatkan tosi reipas, mutta puolen välin tienoilla tuli pieni itku, että mihin te tätä pikkukoiraa olette oikein viemässä !? Itkukin onneksi rauhoittui ja loppumatka vietettiin sitten pääosin vetoketjuja nuollen (Hippu siis, ja neiti tekee sitä edelleenkin, jos mahdollisuuden saa :O). Kotipihassa neiti pääsi tallustelemaan itse ja tekemään hätänsä, hippumaisuus näkyi taas välittömästi, kun pissat piti tehdä  ihmistä silmiin tuijottaen :) Hassu otus! Ilta kuluikin sitten rattoisasti tutkiessa mitä kaikkea uudesta kodista löytyy ja tutustuessa ihmisiin. Hyvin selvää oli kuitenkin jo illan aikana, että me kuulutaan Himpan kanssa yhteen ihan molempien mielestä, väsy kun alkoi painaa, tuli neiti heti mun jalan viereen nukkumaan <3 Siitäpä se meidän tarina alkoi ..