Vähän jäi nää kirjottelut viikonlopulta, kun oli niin menoa ja meininkiä, mutta kirjoittelenpa viä jälkijunassa, niin päästään sit taas tavaelämäänkin kiinni, myös täällä blogin puolella ;D

Joni tuli perjantaina joskus kymmenen jälkeen illalla. Myrtti hurmaantui Jonista heti ja Jonin istuessa takapihan terassipenkillä, oli Myrtti koittanut väkisin könytä syliin. Kun Joni ei ollut antanut lupaa, oli siskokoira ratkaissut tilanteen kiipeämällä terassipöydän päälle seisomaan Jonin viereen ja jatkoi liekuttamista siitä :D Muutenkin Joni ja Alma otettiin laumassamme hyvin vastaan, Almankaan kanssa ei ollut minkäänlaista ongelmaa :) Myrtti ainoana ihmetteli Almaa pidempään, kulki perässä ja oli selkeästi ihmettyneen oloinen, että mikä se tuollainen makkaranmallinen koira oikein on. Vai kentieskö fretiksi luuli? :D Koko ajan Myrtin piti Almaa pyytää leikkimään, sitten kun Alma yritti leikkiä, olikin Myrtti sitten jo ihmeissään, ei kai ymmärtänyt Alman örinöitä leikkiessä (vaiks koko sukuhan näillä sitä harrastaa :D).

Hanskun käydessä torstaina Hansku ei alkuun meinannut erottaa siskoja toisistaan tai ainakaan silloin, kun olivat erillään. Vierekkäin seisoessa Oodi oli kuulemma blondina helpompi tunnistaa. Hanskun miehen Antin mielestä taas Oodia ei meinannut Carrosta erottaa. Ja musta kun oli sillon niin hauskaa, että ne näyttäisi samalta, mulle kun se on ehdoton kohteliaisuus, että Oodi näyttää tältä ihanaiselta suvultaan. Jotenkin en vaan kuitenkaan itse ymmärtänyt, kun nehän kaikki näyttää ihan erilaisilta .. Ei mennyt kauaa, kun pilkka kalahti omaan nilkkaan :D Jonin tullessa perjantaina Oodi kulki pitkät pätkät Alman perässä sitä haistellen. Joni kysyi siinä sitten, että kuka tuo on tuo koira, joka Alman perässä kulkee :D Ensimmäinen todiste siitä, ettei tää niin helppoa olekaan, kun ei omassa perheessä edes omia koiria laumasta tunnisteta! :D Noh, lauantaina sitten grillailtiin ja sivuovi oli hetken aikaa auki, kun Joni kulki ruokien kanssa eestaas. Koirat totteli tosi hyvin eikä ees yrittäneet mennä ovesta, mutta jotenkin mä tyypilliseen tapaani vähän sit huolehdin ja laskin, jotta kaikki koirat on viä paikalla. Yhteenlaskun tuloksena sain vain paikalla olevan kuusi koiraa (Alma kun tässä kohtaa oli jo se seitsemäs) ja pikavilkaisulla katsoin, ketä on paikalla. Äippäkoiran huomasin puuttuvan ja ajattelin, josko se on omapäisyyksissään päättänyt sittenkin livahtaa ovesta vaikka niin tarkkaan sitä vahdin. Äkkiä lähdin katsomaan kämpän ympäri, ettei äitikoira ole vain jossain huilaamassa ja etsintä päättyi siihen, kun vapautin portin taakse jääneen Oodin vierashuoneesta. Että se siitä sitten! :D

Myrtti tyypilliseen tapaansa halusi mein kanssa vierashuoneeseen nukkumaan ja niinpä me siskokoira sinne päästettiin. Ilmeisen väsy alkoi jo olla, sillä kaikki menivät kiltisti sängyn alle nukkumaan eikä painimatseja enää otettu. Yöllä heräsin sitten siihen, että ihan kuin ois koirankarvoja naamassa ja ihan pari niitä vaan oli, Myrtti nukkui nimittäin kerällä mun tyynyn päällä mun ja Jonin päitten välissä :D Ei sitten sen parempaa paikkaa ollut kai enää löytänyt nukkumiseen .. Omat nukkuivat edelleen lattialla ;D

Lauantaina oli tosi kuuma ja me käytiin vaan aamusella puolen tunnin kävely ja koirat oli silti ihan läkähtyneitä. Sitten me suunnattiin Jonin kanssa autokaupoille ja jätettiin koirat huilimaan viileeseen taloon. Iltapäivällä sitten grillailtiin, mutta sateen ja ukkosen vuoksi jäi ulkoilut aikasta vähälle. Korvattiin ulkoilut sit kainalokoirailuilla ja rapsutuksilla, ei huonompi harrastus sekään :)

Sunnuntaina sää onneksi suosi meitä ja aamulla käytiinkin heittämässä reilu tunnin lenkki ennen kuin päivä kerkesi kunnolla kuumeta. Ihan kuin siskot ois tajunneet sunnuntain olevan vika päivä ja ne paini ja reuhasi kyllä sitten tulevankin edestä :) Tuntitolkulla takapihalla nautiskeltiin auringosta koirien kanssa ennen kuin sitten piti suunnata kotimatkalle. Just ennen lähtöä Anu viä ennätti meitä moikkaamaan ja Jonikin näki Hitin :)

Kyllä oli vaikeaa sanoa heipat ihanalle laumalle, kyllä sitä viikossa ennätti jo entisestään kiintyä porukkaan. Kyynelsilmin rapsuttelin kaikki läpi ja pussasin viä Myrttiä varastoon oikein kunnolla. Myrtti teki taas perinteiset eli mun ollessa kyykyssä tunkee syliin jalkojen päälle, vaiks ei tilaa siin paljoa ollutkaan. Se tuli Myrtille jo tavaksi <3 Siit sit pää vinossa, niska kenossa pussaamaan ja asiat on kaikki hyvin :)

Kotimatka ei ennättänyt edes alkaa, kun blondi oli jo sammunut. Hipulla oli joku jurotuskausi, kapinoiko lie sitä, että jätettiin ihanat kaverit ja hulppeat asuintilat ja palattiin taas takas omaan kotia, tiä häntä ;D Hetken päästä kaikki jo kuitenkin nukkui ja matka meni tosi rattoisasti, vaiks viä heitettiin lisälenkkiä päälle hakemalla Jonin isä Vehmeristä (ja ajettiin kaiken lisäksi ohi :D). Niinpä illalla kuuden tunnin autossa istumisen jälkeen oltiin taas kotona. Hieno reissu ja loma kaikkiaan, en voi muuta sanoa <3 :)