.. ajatteli Oodi ja sammui veneen lattialle mun jatkaessa soutamista :) On se vaan toisinaan niin pentu, unet on otettava just sillon, ku väsyttää eikä yhtään myöhemmin <3 Toisaalta, voi myös ajatella, ettei veneily tosiaan ole neidille ongelma kerta siinä voi muiden tehdessä omiaan ottaa samalla unet. Ei ongelma, vaiks pää edellä sukellustakin tuli kokeiltua ..

Oodi keikkuu veneessä millon missäkin reunalla ja tarkkailee ympäristöä. Alman XS-kokoiset liivit neidillä on päällä, täysin sopivat varsinkin, kun Oodi on edelleen Almaa noin kilon kevyempi (tähän palaan myöhemmin). Veneen nokassa sitä piti sitten keikkua ja yhtäkkiä tassun livetessä pentu tippuikin pää edellä veneestä suoraan järveen ja uppeluksiin. Noh, mun säikähdysprosentin voitte arvata vaikka kyseessä tosiaan pieni soutuvene eli koiralle ei itsessään siitä vaaraa. Pelastusliivit pitivät pienen pinnalla ja kyllä se ihan koiralta näytti se uintityyli, millä Oodi polskutteli veneen perälle (mistä sit tajusikin sen, että sieltä on helpoin nostaa pieni takas veneeseen :D). Oodin ollessa taas takas turvallisesti veneessä Joni vaan hoki mulle, että oo normaali, älä panikoi, vaiks tiesin sen kyllä itsekin. Silti sitä kun säikähtää, niin vaikea sitä on käyttäytyä ihan normaalisti. Oodille ei kuitenkaan tästä tapahtumasta vaikuttanut jääneen minkäänlaisia traumoja. Ainoa, mikä blondia haittasi oli, kun tukka ei ollut hyvin. Tilannetta yritettiin sitten pelastaa hinkkamaalla itseään veneen laitoihin. Ei tainnut auttaa, joten blondi palasi takaisin reunoille keikkumaan ja antoi tuulen kuivattaa tukan.

Oodi-raukka näyttää niin piskuiselta kastuttuaan :D Eilen sitten sain idean, että pakko yrittää punnita se, vaikka tuo vaaka onkin temppuillut ja sen takia punnitukset olleet vähissä. Silloin toukokuussa, kun Oodilta poistettiin kulmurit (Oodi 5kk), neiti painoi 3,8kg ja sen perusteella kesäkuun loppupuolella laitoin Bayvanticit niskaan (4-10 -kiloisille), sillä ajattelin, et onhan se nyt selviö, että pari sataa grammaa on kuussa tullut. Viimeisen punnituksen mukaan se ei ollutkaan selviö, Oodi painaa edelleen nimittäin 3,9kg eli ei varmasti ollut kesäkuussa neljää kiloa, kun ei ole vieläkään. Noh, onneksi nuo mitoitukset eivät ole gramman päälle, joten ei Oodikaan kärsinyt mistään sivuvaikutuksista tms. vaikka jokunen gramma neljästä kilosta puuttuikin. Seuraavaa Bayvanticia en aio stressata, vaan laitan sen, koska ei edellisestäkään mitään tullut oireita. Mutta tiedämmepähän nyt asioiden todellisen laidan :) Ja Oodi, jos luet tätä, niin pienenä vinkkinä, että syöminen ei olisi pahitteeksi :D

Mentiin eilen taas The Saareen, siellä se kului leppoisasti maanantai-iltakin eilisillan lisäksi. Mäkin jo maanantaina uskaltauduin uimaan, mutta ei koirat (lue: Oodi, Hipusta nyt ei siihen olisi) tulleet perässä. Oodi kovasti harjoittelee uimista, seisoo rintaa myöten vedessä ja loiskuttaa toisella etutassulla uintiliikkeitä ilmeellä, että jotenkin näin sen pitäs mennä .. Oon yrittänyt neuvoa, että se toinen tassu mukaan kanssa, mut ei neuvot oo ainakaan vielä menneet perille. Kovasti pikkuneiti kuitenkin kahlailee ja tykkää läträtä vedessä, ehkä toivo uimisen suhteen ei ole vielä menetetty :D Mikäli Almasta otamme esimerkkiä, niin ei todellakaan .. Almaa on nimittäin yritetty saada joka kesä uimaan, aikas lailla tuloksetta. Kyllähän Alma siis ui, kun järveen laitetaan, mutta omaehtoisuus on ollut asiasta kaukana. Eilen sitten ennen veneeseen menoa uitiin siinä veneen vieressä olevalla pienellä hiekkarannalla (johon jopa koirilla lupa tulla :D), niin Almalla syttyi lamppu pään päällä ja siitä se sitten lähti. Alma oli koko ajan uimassa ja aina vaan pidempää lenkkiä, välillä piti jo huudella takasinpäin, ettei ihan ulapalle lähtenyt uimaan. Niinpä nyt meidänkin perheessä on sitten ensimmäinen uimamaisteri, toista vielä odotellaan .. :D

Hippukin sai sitten eilen kosketusta järveen, vaikkakaan ei ehkä ihan omasta halustaan. Musta turkki on kuitenkin tooosi kuuma ja jotakin viilennystä on oltava, kun oltiin just saaren aunringonpuoleisella rannalla nautiskelemassa. Mä sit nostin Hipun järveen niin, ettei maha ihan kastunut ja aloin valella vettä mahaan ja tassuihin ja vähän selkäänkin. Ja yllätysten yllätys, Hippu ei lähtenyt pois, vaikka irrotin otteeni, tajusi siis kai edes sen verran, että järvivesi oikeasti viilentää mukavasti :)

Muutenpa meille ei kuulu ihmeitä :) Tosiaan nyt pari iltaa ollaan oltu veneilemässä, maanantaina vaan ihan siinä samassa saaressa, eilen käytiin sit jo pari muutakin pientä saarta valloittamassa (mutta ei ole sen ensimmäisen voittanutta). Lenkit on tehty pääosin iltaisin, kun on jo viilempää, päivät menee koirilla horrostokkurassa kuumasta eikä tässä itsekään hikoilulta välty. Mutta en valita, kunnon kesää oon aina toivonut ja nyt kun sellainen tuli, niin hikoilen enemmän kuin mielelläni :) Koirien puolesta välillä vähän huolettaa, mutta hyvinpä nuo on näyttäneet pärjäävän. Vettä oon koko ajan vaihtamassa ja ikkunat, ovet ja tuuletus on kaikki koko ajan maksimissaan, mutta kuumalta ei voi välttyä, ilmastointia kun ei ole :( Eilen jätin agitreenit välistä, tuntui niin kuumalta, etten vaan uskaltanut. Täytyy tässä viikolla sitten joku ilta käydä taas myöhällä treenimässä, sitten kun oikeasti alkaa jo päivän kuumuus olla historiaa.

Alma aloitti juoksunsa ja jotenkin tuntuu, että on vaan päivistä kiinni, milloin sheltit aloittavat perässä. Tilannetta seurataan .. Hipulla tänä aamuna on rähminyt silmä, sitä koitan nyt putsailla silmähuuhteella ja toivon, että sillä selvitään, ettei ihan tulehdukseksi asti mene. Sitäkin tilannetta seurataan siis. Muutenpa tässä lähinnä aletaan jo stressailla Oodin seuraavaa näyttelyä (koska trimmattava, pestävä jne.) :)