Se on siis nyt taas tältä erää tehty (*nyyh* miten aika meneekin siellä niin äkkiä ja tuntuu, ettei siä koskaan ennätä olla tarpeeksi) ja se sisälsikin itsessään sitten monta reissua .. Oli Jämsän reissua, keskustareissua, mökkireissua jne. Mutta aloitetaan siis alusta ..

Torstaiaamuna suunnattiin jo heti aamusta kohti bussipysäkkiä. Bussipysäkillä laitoin koirat kevythäkkiin, jotta päästiin helpommin bussiin. Ja voi, miten helppoa onkaan tyttöjen kanssa matkustaa :D Ne pysyy sitten niin kauniisti pienessä häkissään katon ollessa auki, kurkkivat välillä istuen maisemia ja välillä sit taas kerälle käpertyen katselevat unia. Oodi edellisellä kerralla koitti sieltä häkistä könytä pois, mutta oli jo tällä kertaa mielessä, ettei niin voi tehdä. Niin kilttejä lapsia <3

Jyväskylän päässä olikin sitten poikkeus, kun ei ollutkaan kyytiä vaan piti kävellen lähteä. Niinpä sulloin kaikki kamat häkkiin, laitoin häkin repun tapaan selkään ja lähdin käppäämään halki keskustan. Tuskan hiki meinasi iskeä, häkki sisälmyksineen painoa ja hiersi ja kuuma oli. Loppu hyvin, kaikki hyvin eli hyvin päästiin perille :) Koirilla oli aikaa pari tuntia aikaa ottaa huilia (joka meni kyllä pääosin hippaa juostessa) ennen reissua Jämsään.

Eka mentiin Vesalle hetkeksi hengaamaan ennen näyttelytreenejä. Siellä koiraportin takana makuuhuoneessa meitä odottivat Vesan ja Riinan muutamaa astetta isommat koirat. Oodia vähän meinasi hirvittää, kun koiraportin takana meuhkasivat, mutta äkkiä huomasi, etteivät sieltä minnekään tule ja rauhottui. Siellä sitten istuttiin olkkarissa toisten ollessa makkarissa ja Oodi otti ihan coolisti :) (ei viititty päästää koiruuksia yhteen, kun Oodista olisi vahingossa saattanut pienempänä tulla pannukakku leikin tiimellyksessä)

Parasta Vesan luona oli Oodin mielestä gerbiilit. Käytiin niitä ensin ihmettelemässä niin, että pidin Oodia sylissä ja lopulta laskin maahan (sai itse katsella kahdella jalalla seisten ja lasiin nojaten). Ja voi että kun Oodista oli niin hienoa! :D Vaikka me jo palattiin olohuoneen puolelle, niin Oodin piti yksin hengailla Herra Gerbiilin kanssa toisessa huoneessa. Kuului sieltä jutteluakin, en sitten tiedä sai Oodi gerbiililtä vastausta tai oliko keskustelu muuten kovin antoisa :D

Vesan luota suunnattiin sitten jäähallin pihalle näyttelytreeneihin. Vastassa olevat sheltit ja kaksi kleinspitziä saivat Oodissa ensin hieman jänskätystä aikaan, mutta vähitellen neiti alkoi tottua porukkaan, kun eivät kaikki olleet yhtä aikaa puskemassa päälle. Meidät ihmiset hurmasi täysin Oodin iskäkoira-Bosse, Bosse oli niin täynnä pusuja, että sain lopullisen varmuuden sille, miksi meillä on pusuttelijaneiti talossa :D Ja Bosse oli kyllä kaikin puolin aivan hurmaava, olisi tehnyt mieli kaapata kainaloon ja napata meidän laumaan <3

Näyttelytreenit meni Oodin osalta aikas perinteisesti :) Edelleenkään näyttelyt eivät ole meidän osalta saaneet juuri harjoitusta, mutta lapsi vaikuttaa olevan luonnonlahjakkuus :D Kiertää siis kehää hienosti vierellä, jaksaa seistä töröttää paikallaan suhteellisen pitkäänkin jo ja pöydällä olo sujuu. Jopa neiti pareittain kävelynkin hoiteli kuin tuosta vaan, vaikkei koskaan ennen ollut joutunut toisen koiran kanssa vierekkäin samalla lailla kulkemaan :) Nyt vaan toivomme, että tämä tyyli säilyy myös näyttelyyn .. :)

Näyttelyharkkojen jälkeen suunnattiin sitten vielä Kaisan & shelttien kanssa metsään. Hippu liittyi myös tässä kohtaa mukaan :) Alkuun Oodia hirvitti erityisesti Ruusu (Oodia kookkaampi narttu, joka yritti kovasti leikkiä eikä oikein joka kohdassa tainnut tajuta jyräävänsä pienempää), mutta loppua kohti meno rentoni koko ajan :) Tosi kivaa oli ja oli tosi mukavaa päästä Kaisankin kanssa juttelemaan paremmin :) Kiitämme treeneistä ja lenkistä, sekä meillä että koirilla oli kivaa! :)

Perjantaiaamu vietettiin vielä sitten pääosin huilaillen, mutta iltapäivän koitettua suunnattiin keskustaan shoppailemaan. Harvoin sellaiseen on valitettavasti varaa, mutta nyt oli olosuhteiden pakko, sillä housut olivat ihan oikeasti kuluneet puhki :D Koska Hippiäinen vietti meidän kanssa useammankin kaupunkireissun pienenä, oli nyt Oodin vuoro. Päätin, että hiiteen koko mörköikä, nyt shoppaillaan! :) Ja meillä oli kyllä kaikilla kivaa ja Oodista saa olla niin ylpeä :) Ei neiti ihan rohkeimmillaan ollut, mutta hyvin kulki väkijoukossa itse omilla jaloillaan reippaasti, samoin kaupoissa. Oodi ihmetteli itsekseen omia juttujaan niin kadulla kuin kaupoissakin. Kadulla ihmeellisimpiä olivat pulut, niissä riitti ihmeteltävää :D Kaupoissa piti välillä vähän nouhota vaaterekkien alusia, mutta pääosin Oodi vain odotteli kun itse sovitin housuja. Ihan huippu pentu, seisoskelee kassajonossakin täysin tyytyväisenä paikoillaan ja odottelee, että vinkatkaa sitten, kun jatketaan taas matkaa :) Monet ihmiset tulivat Oodia moikkaamaan ja kehumaan, että onpa hieno pentu, keltään en kuullut negatiivista sanaa, vaikka neiti 6 kk tosiaan seikkaili meidän kanssa ihan kaikkialle. Mörköily ei siis juuri kaupunkikuvassa saanut tassunsijaa :)

Lauantaina oli suunnitelmana käydä lenkillä ja lenkin sijainti muuttui useaan kertaan .. Lopuksi päädyimme lapsuuden maisemiin lenkille ja saatiin kyllä pamppailevin sydämin tulla kotiin :( Alkulenkki meni hyvin, tytöt juoksivat irti onnessaan ilman huolen häivää. Noin puolessa välissä metsän reunassa oli postilaatikko ja siinä loisti valkoinen A4:nen täynnä tekstiä. Varmaan oltaisiin ihan onnellisesti ja turvallisesti kävelty kotiin, jollei oltaisi sitä luettu, mutta mielenkiinnosta oli pakko vilkaista. Lappupa sisälsikin suosituksen pitää koirat kytkettyinä, koska alueelta on kahdesti löydetty karhunjälkiä ja havainnot pyydettiin ilmoittamaan Keski-Suomen Riistanhoitopiirille. Tuli kyllä mieleen, että onko se jotain pilaa, mutta kyllä sitä väkisin sydän hakkasi nopeammin ja kummasti alkoi vilkuilla väkisin sivuillensa, että mistä puskasta se karhu oikein vilkuttaa. Koiria me ei edelleenkään kytketty, kulkevat niin nätisti siinä lähellä muutenkin, mutta meinasi itselle tulla vähän kiire. En vain uskaltanut mennä suunniteltua metsäreittiä takaisin kotiin, kun näin koko ajan kohtaamisen karhun kanssa silmissäni, joten veli onneksi pelasti ja tuli meidät sieltä autolla hakemaan. Väkisin sitä huoahti helpotuksesta auton kyytiin noustuaan, vitsi tai ei, niin itse sen kyllä otti tosissaan. Toinenkin samanlainen lappu löytyi toisaalta, että ainakin vaivaa niiden levittelyyn oli nähty (siis muuallekin kuin siihen yhteen kohtaan). Voihan olla, että se oli vitsi. Tai voi olla, ettei joka tapauksessa siihen karhuun oltaisi törmätty. Mutta pakko oli silti valita se turvallisin vaihtoehto ja sanoa edes mahdollisuudelle tavata karhu kiitos ei. Toiste en sinne metsään enää uskalla joka tapauksessa, muut metsät kutsuvat. Muut pelkäävät siis tänä keväänä/kesänä kyitä, mä pelkään karhua.

Tänään suunnattiin herättyämme mökille. Suunnitelmana oli mennä jo eilen, mutta sää ei suosinut, aamulla sää näytti jo hieman sallivammalta. Ei siis muuta kuin kamat ja koirat kyytiin ja mökille ennen bussin lähtöä. Muutama tunti mökillä viihdyttiin ja pääosin koirilla oli kivaa :) Juoksivat ihan hulluina mökkiä, saunaa ja grilliä ympäri hipaten. Huippua oli neideistä vaihtaa kiertämisen suuntaa ja melkein kiinnisaamistilanteessa Oodi jopa livahti saunan/mökin alle turvaan, jottei Hippu saanutkaan kiinni. Välillä hipan suunta vaihtui ja Hippu oli se jota jahdattiin. Mielikuva rauhallisesti mökkeilystä nauttivasta Oodista kuitenkin ropisi taivaantuuliin, kun neiti päätti laittaa ranttaliksi. Jukka siirsi hiekkakasasta hiekkaa lapiolla kärryyn, kärryllä toiseen paikkaan ja kaatoi hiekat täyttämään monttua. Ja Oodia kun tää niin sapetti. Ensin lapiolle rähjääminen oli pelkoa. Jukka lopetti homman, tutustuttiin lapioon jne. ja kaikki ok. Sen jälkeen ilmeisesti joku vietti iski päälle (onko sellaista koirilla kuin raivovietti? :D) ja pentu ei voinut muuta kuin huutaa suoraa huutoa Jukalle, mihinkään muuhun ei neiti kyennyt keskittyä. Ei auttanut muu kuin käydä neiti nappaamassa pois, kun mikään kielto tai pyyntö ei auttanut. Tässä siis vielä hyvin huomaa, ettei pentua vielä täysin tunne joka tilanteessa, saati sitten, että osaisi sen käyttäytymiseen varautua. Osaltaan varmasti tässä vaikutti myös mörköily, sitä esiintyi myös mm. mummulla hissin liikkuessa pöhinänä, kun aiemmilla vierailuilla se ei ole pienessä saanut mitään aikaan. Niinpä siis reissumme sisälsi siis positiivisempia ja negatiivisempia asioita Oodin mörköilyn suhteen, voisi kuitenkin edelleen odottaa, että toivoa on .. :) Huomenna lisäilen viä kuvia mökkeilystä, mikäli ovat onnistuneet ..