Eli Hipun juoksuista on nyt tosiaan selvitty ja elämä palannut raiteilleen. Maanantaina oltiin pitkästä aikaa agitreeneissä ja ihan hyvin meni. Luulen, että tauko teki meille hyvää :)

Muuten Hipun juoksut meni lähinnä juostessa niin kun jo aiemmin kirjoittelinkin :D Canicrossia oli hyvä tehdä, kun koira sai olla hihnassa ja silti kuluttaa tehokkaasti energioitaan. Ja tosi hyvin on kyllä mennyt, Hipun menohalut on vaan kehittyneet entisestään, joten koko ajan on kivempi sen kanssa juosta :) Kun vaan muistaisi pitää sen oman vauhdin eikä intoontua juoksemaan aina vaan kovempaa niin kuin Hippu haluaa. Kunto ei vaan vielä (jos koskaan) kestä ..

Muutama metsä-/jäälenkki ollaan jo Hipun kanssa ennätetty tehdä niin, että neiti saa taas pinkoa irti. Yksin ollessa Hipulla ei mitenkään älyttömästi menohaluja ole, se kun haluaa pysytellä suht lähellä meitä muita, mutta jos apuja on, niin vauhtiakin löytyy :D Eilen nimittäin Jaana, Jani ja Iisa tulivat meidän seuraksi jäälle ja voi sanoa, että tytöt muuten juoksi! Iisahan on sellainen, joka rakastaa juosta, varmaan juoksisi tauotta koko ajan, jos vaan siihen olisi mahdollisuus :) Noh, Hippuhan sitten tietenkin painelee jäällä idolinsa perässä eikä kyllä paljoa häviä vauhdissa vaikka pienempi onkin. Tunnin täysiä rempomisen jälkeen ja Iisan meillä vierailun jälkeen (sisälsi paljon pää suussa-leikkiä pitkästä aikaa) oli tuloksena Hipulla kuolainen pää. Toisinaan niitten leikkiä katsoessa ajattelee, että täytyy olla onnellinen, että ylipäänsä on edes pää (vaikka onkin kuolainen), sen verran hurjalta tuo meno näyttää (ja tuntuu, että joka kerta vaan hurjemmalta, ne viime toukokuussa otetut kuvat eivät vielä ole nykytilanteen huomioiden mitään) :D Illalla sitten pikkuneitiä nukutti hyvin.

Nyt ollaan siis päästy takaisin lenkkejen ja  agilityn makuun, ja tottistakin on taas ensi viikolla. Lisäksi nyt lauantaina mennään sille kaaauan odotetetulle shelttilenkille, jota koskaan en uskaltanut sopia, kun noita juoksuja odottelin. Nyt siis päästään porukalla metsään ja kotia saa viedä sitten toivottavasti onnellisen, mutta väsyneen pikkukoiran :)