Ja näyttää siis tältä:

Kyllä se niin äkkiä tapahtui, etten ees ennättänyt tajuta. Anoppi just tuossa muutama tunti sitten sanoi, kun siellä vierailtiin, että Oodi on jo ihan ison koiran näkönen, ei enää mikään pentupallero. Siis anteeksi, mutta kuka nielaisi kaiken ajan tästä välistä ja teki mun pienen pienestä pallerostani ison? Mä oon järkyttynyt ..

Ja kaiken lisäksi joku on värjännyt Ossin, mun tietämättä :O Joku on täällä heilunut väripurkin kanssa ilmeisesti mun nukkuessa, sillä yhtäkkiä tajusin toissa päivänä, et Oodista on tullut blondi! :O Porukan vaaleinhan se oli aina, mutta nyt jotenkin viä entisestään vaalentunut. Lemmikkikaupan Satukin asiasta huomautti, kun siellä asioitiin. Ei siis ole pelkästään mun kuvitelmaa tää :) Mut mä tykkään, mä tahdoin just tuollasen kauniin kultaisen, jolla on valkoinen laikku nenän päässä. Miten sitä saakin just sen, minkä haluaa .. !? :D

Keskiviikkoaamuna päätin heittää Oodin kanssa aamulenkin keskustassa, kun Jesselle oli haettava lääkkeitä. Ajattelin, et se on näppärä tapa väsyttää tyttö, et saan sit keskittyä opiskelujuttuihin, mut siin olin kyllä väärässä :D Nimittäin tähän kasvamiseen isoksi koiraksi liittyy myös se, ettei väsy tule enää ollenkaan niin helposti eikä kestä niin kauaa kuin aiemmin. No mutta joka tapauksessa isojen aamulenkin jälkeen me suunnattiin keskustaan, jossa viimeksi vierailtiin kaksi viikkoa sitten. En mitenkään enää jouda ravaamaan siellä joka toinen päivä (kun ilmeisesti joskus niitä opiskeluja pitäs opiskelijan hoitaa, pentupentuaikana kummasti aika vaan hävisi jonnekkin :D), niin kuin aiemmin tehtiin, mutta ajattelin mennä tsekkaamaan tilanteen, että mitä tauko on Oodille tehnyt. Vastaus oli, että ei sitten yhtikäs mitään, jollei sitten kaksi viikkoa antaneet jopa iän mukanaan tuomaa itsevarmuutta entisestään :D Jäätiin yhtä aiemmalla pysäkillä, että jäi vähän kävelymatkaakin ja Oodi käppäili niin kiltisti. Reuna -komento toimii näköjään myös keskustassa (edelleen sillä unohdus -lisällä :D) eikä hihnassa vedetä. Ihmiset on niin kamalan kiinnostavia ja jos kukaan osottaa yhtään kiinnostusta, niin Oodin pitää mennä pylly heiluen moikkaamaan. Innostus per ihminen ei onneksi kovin kauaa kestä, muuten oltaisiin edelleen tuolla samaisella reissulla :D Huvittavaa on myös, että mikäli ihmiset (niin kun ne tosiaan tekevät :D) suureen ääneen ihastelevat Oodia esim. kadun toiselta puolelta, niin Oodi jaksaa aina pysähtyä ja katsoa ääneen suuntaan "Ai, joku sanoi, että ihana, mustahan ne tietty puhuu!" :) Ihan tosi mukava oli siis pennun kanssa mennä, ehkä ees vähän tästä on mun työn tulosta siit keskustassa ramppaamisesta vaiks 99% annankin kunniaa Oodin luonteelle, taustoille ja tietty myös Miiran tekemälle työlle :)

Pysähdyspisteinä ei ollut kuin kaksi paikkaa, joista eka mentiin Lemmikkiasemalle mein kärryn perään kyselemään (10vrk piti olla toimitusaika, nyt mennyt 18vrk ja kärryä ei näy :( ). Oodin kanssa tein diilin, että jos pissaa yhteen lumipenkkaan, niin saa sit ite kävellä kauppakeskukseen. Noh, tiätte mein shoppailijatytön, joten hetken päästä homma oli hoidettu ja me molemmat käveltiin sisään kauppakeskukseen. Ekaa kertaa Oodi myös käveli portaat ylös ja heti ylhäällä pieni nenä haistoi lemmikkikaupan ja sinne suunnattiin häntä viuhtoen. Hurjan reipas meininki siellä, niin kuin aina ennenkin :) Sieltä sitten käppäiltiin torin toiselle puolelle apteekkiin ja se reissu hoidettiin Oodi repussa, ni sain rauhassa asioida. Hyvin menee myös reppureissaus, edelleen käytös on ihan kympin luokkaa, kun neiti tyytyväisenä katselee repusta maisemia :) Sitten oli vuorossa enää muutaman minuutin torilla hengailu ennen kuin seuraava bussi lähti ja toi meidät kotiin. Oli kiva huomata, että vaikka torimyyjillä oli ties millaisia tuulessa lepattavia vaatteita, vöitä, kasseja jne. niin ei Oodi kokenut ollenkaan tarpeelliseksi niitä väistellä vaan kulki normisti niistä välittämättä.

Huilausosuus ei tosiaan ihan sujunut suunnitelmien mukaan, mutta sain kuitenkin tehtyä omia juttujani, kun Oodi keskittyi pääasiassa luiden tuhoamiseen :) Illalla sitten otin sheltit ja suunnattiin Sussulle pöytätreeneihin. Hampaitten katsomisen kanssa meillä on selkeästi töitä vielä tehtävänä, mutta pienin askelin mennään :) Pöydällä seisomisessa sen sijaan tuo tyttö on niin mestari, että ihan pelottaa suorastaan. Seisomaan, kun Oodin laittaa, niin neiti napottas siinä paikoillaan varmaan maailman loppuun asti hievahtamatta :) Toivottavasti tämä linja jatkuu ..Hullut riehut niillä oli Zeldan kanssa, tosi ihana huomata, että ovat nämäkin tytöt keskenään päässeet leikin makuun alkukankeudesta päästyään :D Jesse huokaili tuskaisen oloisena toisten riehumiselle, kun tahtoisi, että kaikkialla oisi aina hiljaista ja rauhallista ja Hippu taisi huokaista puolestaan helpotuksesta, kun joku toinen hoiti riehumisen tällä kertaa :D

Torstaiaamuna käytiin ihanan ilman helliessä metsässä tyttöporukalla (noh, Joni edusti sentäs sitä toista sukupuolta :D) ja se ihme kyllä tainnutti pienen. Iltaan asti meni aikas lailla nukkuen ja huilaillen, kunnes sitten anoppilaan lähtö koitti. Siellä kyllä virtaa riitti, välillä vähän liiaksikin, kun Hipun kanssa remusivat menemään. Muutaman tunnin menon jälkeen alkoi sielläkin kuitenkin lopulta meno rauhoittua ja varmasti riitti unta yöksikin :)

Pitää vielä tähän loppuun kertoa pieni juttu. Alma on nimittäin niin aurinkorakas, että melkein epäilen sen voittavan siinä mut (no ei kai nyt sentään :D). Aamulla, kun avasin verhot, niin Almapa syöksyi suoraan ikkunalaudalle makaamaan ja ottamaan aurinkoa. Valitettavasti edes pään kohottaminen oikein korkealle ei auttanut ja auringon säteet osuivat jonnekkin ihan muualle kuin Almaan. Mutta yritystä ainakin piisasi ja jotenkin luulen, ettei tää tosiaan ollut se viimeinen kerta, jolloin Alman ikkunalaudalta löytää. Loppuun vielä pakko mainita, kun tästä ikkunalaudasta on Oodinkin kanssa ollut puhetta, että meidän ikkunalauta on tosi matalalla, vähän matalammalla kuin perussohva eli koirilla ei ole riskiä satuttaa itseään korkeuseron vuoksi, kun sieltä alas tulevat. En tosiaan silti suosi ikkunalautakiipeilyä, mutta multa on aikas vähän tultu asiaan kysymään lupaa .. Tällä siis mennään :)