Oon tässä haaveillut elämän palaamisesta normaaliksi .. Mutta ei kai se palaa, ei kai sellanen ole mahdollista, kun mun maailma niin peruuttamattomasti muuttui sillon kolme viikkoa sitten. Sitä on vaan yritettävä hyväksyä, ettei se ikävä vaan mene pois .. Että se hetkellisesti väistää, antaa mun olla niin kuin ihmiset on ja sit se toinen vaihtoehto on se tyyppi, joka kyynelehtii yliopistolla tai ravintolassa tms. jonkun ihmiset puhuessa väärästä asiasta tai sit ihan muuten vaan. Ja siis kun väärä asia voi olla, et kysyy, kosk mein koirat syö. Joten älkää ihmetelkö ja koittakaa kestää! :)

Koirien elämä on kuitenkin ihan normaalia eikä ne tunnu ees Jessen poissaoloa huomaavan. Onneksi niitten kannalta. Ja varmaan munkin. Lumien lähdettyä metsälenkit on vallanneet mein elämän ja mä nautin :) Koiruudet siis lenkkeilee 95% kaikista ulkonaoloistaan ilman hihnaa metsässä. Lenkkien pituus nyt ei päätä huimaa Oodin vuoksi (ei mitään viime syksyn nelituntisia olla viä vedetty :D) ja lepopäiviä löytyy, mutta kyllä se jo tääkin on elämää! Oodilla on vähitellen luoksetulotkin parantuneet, välillä oli jo aikas vallaton luonne. Ja jotenkin Ossi on vaan niin aikuinen :O Siis kun katsoo sen menoa metsässä, niin ei se kyllä millään lailla mikään pentumainen ole, loikkii siä ku mikäkin gaselli jalkoineen <3 Pysyy jopa nuitten aikuisten vauhdissa melkein (jos saa olla takaa-ajajana, mitä ei kyllä kauhean usein tapahdu). Mietittiinkin sitä yhtenä päivänä, et mihin se perustuu, et kuka jahtaa ja ketä. Kun ainakin mein porukassa vaikuttaa siltä, että ylempi jahtaa ja alempi juoksee. Jos miettii sitä, kun itse lapsena leikittiin poliisia ja rosvoa, et musta oli ainakin ihan huipuinta olla se rosvo eli se karkuun juokseva. Mutta kai se sit näillä menee toisinpäin, on kai se koirana vähän noloa olla se saaliseläin, kun oikeasti pitäisi olla se suuri metsästäjä :D Niinpä meillä siis Oodi juoksee karkuun ja Hippu ottaa kiinni. Oodi ei vaan jotenkin anna kaikkeaan juostessa ja tosi usein se päätyy sit Hipun kiinniottoon. Kääntyilee vaan koko ajan Hippuun ja kattoo, et koska saa kiinni vaiks suoraan juoksemalla pääsis gasellinkoivillaan ni kovaa, että Hipulla ois tekemistä :D Ehk tää hippakulttuuri viä tästä kehittyy, Zeldan kanssa Oodilla kyllä sujuu (Zeldaa ollaan onneksi aikas paljon tässä nähty :D), varsinkin nyt, kun Hippu edelleen kuuluu mummokerhoon (vai onko se sit odottavien äitien kerho).

Kotona ei olla viä piiloteltu mitään, täällä toimivat edelleen nakkipallot ja maksiskongi, mutta nyt ollaan ulos piilotettu makupaloja sammalmättäitten sekaan jne. Tosi hyvin Oodikin jo ymmärtää, että "etsi" tarkottaa, että juokseminen kannattaa hetkeksi keskeyttää ja käyttää nenäänsä hyödyksi :) Välillä ollaan nakkipalloissa nakkien sijaan tarjoiltu joku päivän ruuista, ainoa työläys on se, et pitää oikeasti vahtia, että pallosta tulevat nappulat menevät oikeisiin suihin :D Pikkupäät saavat siis puuhaa ja nyt kun kevät näyttää saapuvan (ja mun energia toivottavasti palailee) niin päästään tuonne parkkikselle lasten kanssa treenaileen :) Oodin kanssa siis ihan tokon alkeita ja jotain perusjuttuja varmaan agiin, Hipun kanssa jatketaan tokojuttuja. Ja viikon päästähän me jo päästään Saviskaankin treenaamaan eli Oodi-neiti pääsee kohtaamaan agikentän ja varmaan pari estettäkin jo henkilökohtaisesti (mm. putkesta ja siivekkeiden kierrosta on varmaan ihan hyvä aloittaa).

Tänään oli mein vikat agitreenit Hipun kanssa, meni ihan kivasti, mut aikas helppoa olikin. Pari pientä radanpätkää, sai aika lailla vaan mennä muutamaa kohtaa lukuun ottamatta. Ens viikolla ei olekaan treenejä, mutta sitä seuraavalla alkavat sit mein kisaavien treenit, mitkä on sit kesän tiistai-iltaisin. Kisaavista me tosin ollaan nyt hetken aikaa aikas kaukana, mä nimittäin päätin just eilen, et me ollaan kisatauolla (ikään kuin me kovin oltas ikin kisattukaan :D). Hyppärille mennään varmaan omiin kisoihin, mutta agiradat on mein osalta tauolla. Käytiin nimittäin eilen epiksissä toteamassa, että keinu- ja sitä kautta puomikammo taitavat olla mein kohdalla tällä hetkellä ylitse pääsemättömiä :( Joten nyt sit keskitytään treenaamaan niit, otetaan vähän takapakkia ja sit treenataan niin kontakteja ettei ikinä :) Sit taas, kun Hippu uskaltaa ja tahtoo, ni me palaillaan asiaan. Ja toivottavasti se on kuitenkin pian, kiva ois saavuttaa tän kesän tavoitteet .. :)

Tässä pari kuvaa Ossista viä, tasan viikon päästä siis viisi kuukautta <3

Ja tässä viä kaksi kuvaa erkkarista jatkoksi. Mä en oo voinu siit kirjottaa, hirmu kiva kokemus kaikin puolin ja Ossi oli oma upea itsensä, mut jotenkin en vaan voi viä palata siihen aikaan, kun Jesse viä oli .. Mutta tässä nyt kuitenkin pari kuvaa, mitä Tony otti ja Miira mulle lähetti :)

Voi elämä tätä ilmettä <3

Samaa näköä siskon kanssa, eiks? :)