Blondin olemusta ei enää hallitse kultaisen vaalea tukka pörröisenä, vaan se on hyvin vartalonmyötäinen malli. Sen myötä totuus paljastuu eikä alle voi enää piilottaa mitään .. :)  Blondista alkaa nimittäin vähitellen tukan alta paljastua älykkö :D

Eilen Oodi pääsi ekaa kertaa tekemään älypelejä. Mein oma älypeli on sellanen, misson neljä laatikkoa: yhdestä pitää kuonolla nostaa kansi ylös, toisesta vetää tassulla kansi sivulle päällä olevasta nupista, kolmannesta nostetaan kansi ylös siinä olevan narun avulla ja neljännessä vedetään narun avulla laatikko sivusuunnassa ulos. Hippu on ain tehnyt laatikon vauhdilla. Olennaisinta on RUOKA, ei ajattelu :P Kyllä ne kaikki nakit sieltä löytyvät ja nopeasti, mutta en voi sanoa järjen paljoa pientä päätä pakottavan ;D Oodi sit taas .. No, sanotaan, et te oisitte niin halunneet kameran mun ilmeitä tallentamaan siihen tilanteeseen! :D Eka laatikko: kuonolla lippa ylös ja nami suuhun. Toinen tassulla nupista kiinni ja auki. Kolmannen kohdalla oli mun suukin jo laatikon lisäksi auki, Oodi katsoi laatikkoa hetken, otti narun suuhunsa ja nosti kannen ylös. Laski sen vielä nätisti laatikoiden viereen ennen kuin söi nakin :D Voi elämä, miten olin äimänä!! :D Mein kaikkia muita koiria on pitänyt avustaa tajuamaan, miten homma oikein toimii, mut ei Oodia. Näköjään siitä, ettei ne namit ole Se Juttu voi olla jotakin hyötyäkin. Viimeistä hetken katseltuaan Oodi otti siitäkin narusta kiinni ja veti auki. Mun äimistykselläni ei kyllä ollut rajoja, enkä tiä, oonko viäkään toipunut ;D Se oli niin tyylikästä, et se olis suoraan jo ekasta kerrasta kelvannut opetusvideoksi, miten ko. lelun kanssa tulee toimia. Niin kaunista työskentelyä selkeästi aivojen johtaessa toimintaa. *huokaa*

Muiden tehdessä älypeliä me treenattiin ain yksitellen koirien kanssa taa -käskyä. Ajateltiin, et se ois sellanen käsky, mikä ois hyvä mein kaikkien koirien osata ja sitä voi hyödyntää sitten monissa eri tilanteissa. Oodille mä naksuttelin sitä, en antanut avusteita vaan sai itse miettiä, mitä on tekemässä ja naksauttelin sit oikeista valinnoista. Oisko mennyt ehk minuutti, kun Oodi jo oli keksinyt, mikä idea on ja toistanut sen jo useita kertoja eli oli selkeästi jo hajulla, mitä halusin :)

Viime lauantain agilityssakin Sussu viä sanoi, et Oodi on ni ihana, ku siit näkee, et se ajattelee koko ajan tehdessään. Vaiks se tekee tosissaan, ni aivot koko ajan raksuttaa :) Se on varmaan tuo ikäkin toisaalta ja tietenkin yhdessä tekeminen, mitkä sen tekee, mut musta tuntuu, et yhä enemmän meillä Oodin kanssa alkaa asiat natsaamaan yksiin. Lenkillä ollaan harjoiteltu pikkujuttuja ja nekin alkaa toimia häiriöstä huolimatta, samoin aksassa ainakaan viimeksi ei häiriöt olleet ongelma vaan Oodi keskittyi tekemiseen. Ja son jotenkin ni ihanaa, et Oodi palkkautuu pelkiltään ihan jo mun kehuistakin, se nami kun ei ole pääasia. Oodi ottaa myös välillä nää jutut tosissaan, esim. reunaan meno ja siellä pysyminen lenkillä on ihan tooosi vakava juttu. Sinnehän pitää mennä ja siellä pysyä. Ja siis ihan oon ko. asian opettanut vaan kehumalla ja palkkaamalla, mitään pakotteita en oo koskaan käyttänyt. Nyt sit yhtenä päivänä käveltiin Jonin kanssa kaupasta pois (menin tyttöjen kanssa vastaan auttamaan kantamuksissa) ja Oodi ei ylettänytkään hihnalla ihan reunaan vaan siitä jäi jokunen kymmenen senttiä ihan penkasta, kun nahkahihna ei vaan antanut tilaa. Kun siitä ko. kohdasta päästiin pois ja Oodi pääsi taas reunaan, ni se tuli oikein mun luo hyppimään, et voi kamala sentään, millasta oli, kun ei voinut totella niiku on opetettu :D Toinen tosiaan ottaa asiat vähän tosissaan <3 Siit sit neiti pääsi takas reunaan kunnolla ja tyytyväisenä vilkuili mua taaksepäin välillä :) Jotenkin vaan ni ihanaa, ku koko ajan paremmin toimitaan yksiin ja alkaa osa perusasioista mennä jo melkein ajatuksen voimalla <3 Ja en voi olla tykkäämättä tuosta luonteesta, mikä on niin Pikkumyy ja toisaalta taas kiltti tyttö sekotettuna <3

Ja älkää turhaan luulko, et blondi nyt täysin ois fiksuuntunut tai et mein arki ois aina vaan tosi älykästä. Itse asiassa ennemminkin kaukana siit :D Oodi on edelleen ihan lapsi, hölmöilee vaiks kuin ja jää edelleen jumiin sängyn alle. Siinä ei paljoa älykkyydellä päästä kehumaan ;D Mut lohduttavaa sentäs, et edistystä tapahtuu .. Vaiks oisin mä tuosta blondista blondistakin tykännyt yhtä lailla, jotenkin tää yhteentoimivuus vaan toisinaan sykäyttää sydämessä <3