Oodista saattaa saada mun teksteistä sellasen totaaliblondin kuvan, jolla ei järki paljoa päätä pakota. Ja osa siitä on kyllä kieltämättä totta, samoin se, että tukka on tärkein :D Mutta oikeasti Oodi ei ihan niin blondi ole, Oodi on vaan iloinen lapsi, joka ei tee maailmasta liian hankalaa, vaan elämä on ihanaa just sellaisenaan :) Ihana elämänasenne, mutta tuntuu niin helpolta, että lapsen välillä odottaa väkisinkin olevan yksinkertainen .. Mutta ei Oodi ole :)

Just muutama päivä sitten puhuttiin siitä, et Oodi on mein kiltein koiramme. Oopi ei juuri pahojaan ole tehnyt, toisin kuin esimerkiksi Hippu, jonka elämäntehtävä tiettyyn pentuaikaan tuntui olevan huonekalujemme uudelleenmuotoilu ja nimenomaan juuri silloin, kun itse olimme kotona! Hippua ja Almaa saa kieltää yhtenään päin hyppimisestä, Oodia puolestaan voi rapsutella ja lellitellä silloin harvoin, kun neiti tulee ja venyttelee kahdella tassulla mun jalkaa vasten eikä siitä silti tule tapaa.  Eilen sitten Oodi todisti, että pienessä päässä liikkuu paljonkin .. Ilman Oodia ei välttämättä olisi tiedossa, missä Alma on .. Vieläkään ..

Käytiin siis aamulenkillä Rauhalahden metsässä ja koirat oli irti, Oodikin kun alkaa jo juoksujaan lopetella. Sheltit nyt perinteisesti on aikas lähellä pysyviä otuksia, mutta ei Almakaan niistä paljoa eroa, sillä jollei jotain tosi tuoretta jälkeä löydy tai ohijuoksevaa jänistä, ei Almakaan likeltä poistu mihinkään. Muutamaa sataa metriä ennen, ku koiria alettas ottaa kiinni, Joni yhtäkkiä totesi, ettei meillä ole yhtään koiraa. En ite ollut kiinnittänyt siihen aiemmin huomiota, meillä kun ei koiria juuri huudella vaan saavat ite pitää huolen siitä, missä me mennään. Joni vihelsi ja Hippu tuli juosten. Hipulla on niin tuo totteleminen verissä, ettei se vaan voi olla tulematta, vaikka muualla tapahtus mitä :) Uudemman kerran Jonin huhuiltua tuli Oodi, mutta Almaa ei näkynyt missään. Oodikin sinkoili heti takasin tulosuuntaansa, kun oli palkan käynyt hakemassa. Kun ei enemmätkään huutelut saaneet Almaa ilmaantumaan, päätimme lähteä takaspäin katsomaan, että mihin mäykky oikein on jäänyt.

Rannassa oli vene, jonka luo Oodi aina uskollisesti juoksi. Kurkittiin rantaheinikot turhaan, Almasta ei ollut jälkeäkään. Huoli alkoi jo kasvaa, mietin, että miten jakaannutaan Almaa etsimään, mullakaan kun ei edes ollut kännykkää mukana. Sanoin Jonille, että tarkastaa viä kerran sen veneen vierustan, mikä Oodia niin veti puoleensa ja sit lähdetään toden teolla etsimään. Eipä tarvinnutkaan lähteä kauemmaksi, sillä Oodin passipaikan vieressä olikin pienenpieni kolo, josta huutelemalla Alman pää ilmaantui näkyviin. Äkkiä mäykky kuitenkin vilahti takasin koloonsa, mäyräkoiramoodi taisi iskeä niin vahvasti päälle ja tajusi, että me se vietäs heti pois lempipaikastaan. Joni sai lopulta kaivettua Alman kolostaan ja matka jatkui mutaisen mäyräkoiran kanssa kotia, joka sai sitten kotona vielä nautiskella suihkusta shampoon kanssa.

Kävellessä kotiin mietittiin sitten Oodin roolia Alman löytymisessä. Jollei Oodi ois järjestelmällisesti palannut siihen samaan paikkaan, me oltas kävelty ohi ja jatkettu Alman etsimistä muualta. Kolo kun oli ensinnäkin polulta katsottaessa veneen takana ja siinä oli muutenkin niin paljon heinää yms. että vaikka Oodi melkein tasajalkaa siin päällä hyppi, niin me ei meinattu tajuta. Ei ois siis tosiaankaan tullut mieleen katsoa siitä. Ja sekin, että vaikka kolo löydettiin, mä epäilin ääneen, että voisko Alma nyt siellä olla. Helpolla oltas voitu kävellä ohi Almaa huomaamatta ja Alma ois jäänyt sinne. Ei ois paljoa naurattanut, kun Alma ois leikkipaikkaansa kyllästyttyään tajunnut, että me oltas hävitty. Minne se sit ois mennyt .. Saati sit, jos ois jäänyt sinne kiinni, sit ei kukaan olisi ikuna sitä löytänyt. Ja vaiks neiti löydettiin mein salapoliisikoiran avustuksella, oli onni, ettei kolon asukas ollut kotona :) Tästä siis opimme, että Alma taas hieman tarkempaan syyniin lenkeillä ..

Oodi-ystävämme tajusi, ettei kaveria jätetä ja Oodia on kyllä kiittäminen siitä, että Alma löytyi. Vaiks neiti siis joskus vähän blondilta vaikuttaa muutenkin kuin turkkinsa osalta, on totuus, ettei blondimme olekaan blondi vaan oikeastaan porukan fiksuin ja suurisydämisin koiruus <3