.. ainakin, jos koirilta kysytään. Alkuviikko ja vähän loppuakin meni siis näin:

Perjantaina treenattiin koko porukalla. Eka mä, Sofia ja Julia teinien kanssa ja sit pikatreenit Zeldalla ja Hipulla. Oodin treenit meni ihan jees, hienoa irtoamispätkää, hyvää ohjauksellista osuutta, ei siis ihmeitä. Ihme tosin tapahtui kepeissä, joissa otin ekaa kertaa myös keppien eteen esteen. Ajattelin, et hidastan Oodin menoa hypyltä reilusti, jotta saan varmasti sen tyrkättyä oikeaan väliin, mutta Oodi siitä vähät välitti :D Neiti vetäs hurjaa vauhtia mun ohi, oikeaan väliin tottakai ja pujotteli tyylillä loppuun asti kuin aina. Toista kertaa en uskaltanut kokeilla tuuriani, voi olla, että olisi sujunutkin, mutta jatkamme edelleen vähän helpommista treeneistä ja kulmista ilman muita esteitä :)

Hipulla sama rata meni ihan seinille. Asenne, se tajuamani ja useimmiten kadoksissa oleva asenne, oli taas kadoksissa tapansa mukaan. Ekan kierroksen jälkeen, kun sitten raivo päällä otin uudestaan, niin tulihan se nolla. Ja se ei siis tarkoita mitään ärräpää -meininkiä, mun pitää vaan vetää ihan raivoasenteella rataa, niin tulee ohjeet Hipulle oikein. Käskyissä saa olla painoa ja omassa menossa vauhtia, niin sillä pikkumustankin saa irtoamaan :)

Perjantai-iltana oltiin sitten vasta kymmenen jälkeen kotona ja lauantaiaamuna suunta oli hallille jo puoli ysiltä. Vielä käytiin ratatreenit ottamassa ennen hyppäriä, jottei virtaa olisi liikaa :D Noh, rata näkyy edellisessä postauksessa, joten ei siitä sen enempää.

kuva Essi Saarela

Hilma hyppärillä <3

Sunnuntaina mentiin sitten nuorison kanssa kisoihin, ostettiin kisakirjat ja mittautettiin virallisesti sekä Oodi että Fanny. Minejähän tytöt oli molemmat, eipä tuosta ollut epäilystä edes ennen mittausta. Oodi tuntui ihmettelevän, että onpas kummallinen missikisa, kun ei enempää tukkaa ihailtu, vähän pöydällä seisotettiin vaan. Noh, seisomisen blondi hoitikin sitten sitäkin paremmalla ryhdillä, kun ei kerta muuta ollut tarjolla :D

kuva Essi Saarela

Neiti kesäheinä <3

kuva Essi Saarela

Jos tarkemmin katsoisi, niin olisiko se enää edes mahdollista .. :D

Sunnuntai jatkui tuottoisalla sieniretkellä, jolla vierähti tunti jos toinenkin. Mikäs sen mukavampaa kuin samoilla hyvässä seurassa metsässä ja vielä sitten saaliin kanssa tulla takaisin. Tällä kertaa vuoro oli Haatajien saada kantarellit kotiinsa ja päästä kokkailemaan :P Vaikkei lenkki kilometrillisesti pitkä ollut, väsytti koirat itsensä ihan täysin juoksemalla keskenään ja tottakai myös meidän sienestäjien välissä eestaas. Niinpä tuntui taas maanantaina töihin lähtiessä, että tytöt melkein huokasi helpotuksesta, kun siirryin eteiseen kenkiä laittamaan, että vihdoinkin se antaa meidän olla rauhassa ;D Kaikki kolme jäivät siis sohvalle vierekkäin tyytyväisen näköisinä makaamaan, taisivat tulla unet tarpeeseen ..

Maanantaina Hipulla oli illalla treenit, joten koko päivää ei ennättänyt kuitenkaan huilata. Rata oli lauantailta vika agirata ykkösistä eikä kyllä ollut mikään helppo. Monta oivaltavaa kokemusta saatiin kiitos Miiran pitkän pinnan ja nytpä esimerkiksi tiedän, että kun mulla on irtoava koira, niin on turha estää sen irtoamista rynnimällä sen tielle koko ajan (nimimerkillä etten vain just niin tehnyt siin yhdessä kohtaa hyppärillä .. ;O Uups!). Noh, tylsäähän se ois, jollei olisi uutta opittavaa (ikään kuin se meiltä ikin loppuisi .. ;D) ja sit taas viimeinen suora neljä estettä oli kyllä niin hienoa menoa ettei tosi. Ekaksikin Hippu irtosi suoraan keinulle kieltämättä sitä ensin (!), jonka jälkeen luvan kanssa siitä poistuttuaan tykitti neljä viimeistä estettä "mene" -käskyllä sellaista tahtia, että hyvä, että siitä keinun luota pääsin edes pois. Sehän irtoo! <3

Tiistai olikin sitten poikkeuspäivistä ensimmäinen, kun Joni lähti koulutukseen Helsinkiin, mä pääsin töistä klo. 18 ja Oodin tasokoe alkoi klo. 18. Sofia kuitenkin pelasti tilanteen, ja niinpä me aamusta käveltiin sitten tyttöjen kanssa aamulenkiksi töihin. Aamutoimia tehdessäni koirat sai olla mun kanssa myymälän puolella ja niille se tuntuu joka kerta olevan yhtä suuri ja mielenkiintoinen seikkailu :) Kun ovien avaamisen aika tuli, oli myös tyttöjen aika siirtyä takatilaan Sofiaa odottelemaan. Illalla mä sit kävelin Sussulle hakemaan Oodin ja Hippu ja Zelda lähti Sussun matkaan autolla, ni päästiin suoraan tasokokeesta viä sit metsälenkille kaikkien kanssa. Tehokasta ajankäyttöä siis tosiaan.

Tasokokeesta jäi hyvä mieli, vaikkei me ihan parasta pistettykään. Läpi se meni ja se nyt oli ehdottomasti se tärkein juttu, eikä arvostelupaperissa ollut muuta parannettavaa kuin kontaktit, mistä saatiin huomautus sen takia, ettei keinua olla koskaan viä tehty. Mutta se siis ihan aiheesta :) Itse rata meni ihan jees, jollei oteta huomioon Oodin ihmettelyä siitä, miksi Mimmu seisoo keskellä rataa. Ei siis tosiaan mitenkään aiheetonta, kun oon tässä yrittänyt tolkuttaa, että me tosiaan tarvittas treeniä, missä on erilaista häiriöö. Muut koirat ei onneksi häirinneet ollenkaan eli jotain edistystäkin tapahtuu, kun keskittymiskyky ei ollenkaan niistä herpaantunut hetkeksikään. Väärä putki ja pari ohitettua estettä, kun sitä Mimmua piti ihmetellä, mutta muuten ihan kivaa menoa. Ei parasta tosiaan, mutta sitä tässä on nyt sit taas talviryhmissä aikaa harjoitella ajan kanssa ja ennen kaikkea sen energian. Alkoi meinaa itsekin olla jo siellä hyytymisen puolella ennemminkin .. Vähillä energioilla treeneistä ja tekemisestä alkaa tulla vaan ihan jees, eikä niinkään sellasta oikealla asenteella treenaamista. Onneksi kuitenkin useimmiten tekemisen ajankohdan saa valita, tasokokeen kohdalla näin ei luonnollisestikaan ollut ;) Mutta niin kuin sanoin, tärkeintä on, että ihan jees riitti, nyt voidaan sit keskittyä hyvällä jaksalla niitten oikeasti hyvien treenien tekemiseen :)

Kyllä se vaan keskiviikkoaamuna tyttöjen kanssa taas töihin kävellessä pisti hymyilyttämään, että mullapa on molemmat tytöt nyt sitten ohjatuissa ryhmissä :) Vaikka sinänsä pikkuasia, mutta jotenkin se on vaan musta tosi hienoa. Johonkin ollaan siis edetty, ihan molempien kanssa. Perinteisesti jo taas Sofia pelasti tytöt töistä päästyään koulusta ja mä jatkoin töitä 19 asti. Koska en mitenkään olisi ennättänyt bussipysäkille puolessa tunnissa, toimi Sussu pelastavana enkelinä ja kyyti mut koirien ja kamojen kanssa sinne. Iso kiitos viä tätäkin kautta sekä Sussulle että Sofialle, oli se vaan luksusta ennättää siihen bussiin ja viä koiratkin oli hyvin hoidettu. Kiitos! :)

Jo bussipysäkillä saatoin todeta, että väsytystaktiikka oli toiminut. Bussi ei ennättänyt edes tulla, niin Hippu sammui jo nenä häkin verkkoa vasten eikä Oodillakaan silmät pysyneet auki. Koko matka meni inahtamatta, normisti Oodi vähintään katselee maisemia, mutta tytöt ei kumpikaan jaksaneet ees kylkeä kääntää. Tultiin mummulle, tytöt ei hipanneet. Normisti läpitalon huoneisto kyllä hyödynnetään pituudessaan, mut tyypit meni vaan nukkumaan. Aamulla ei myöskään minkäänlaista hippaa, syömään ja takas nukkumaan, lenkille lähtökin oli kuin suossa ois tarponut. Ei tuo sadesääkään nyt tietysti piristä, mutta ihan perässä laahaavaa sakkia oli. Koko päivä tauotonta nukkumista .. Mä hyödynsin kyllä myös tätä sadepäivää ja nukuin tytöt kainalossa reilut parituntiset unet :) Jospa me nyt sit ens yön jälkeen oltas pirteämpiä .. Ja toivoa saattaa, sillä aamusta ois aksaa Jatin hallissa, siä me ei viä aiemmin olla käytykään. Siinäpä sitä suunnitelmaa huomiselle :)