Astuessani olohuoneeseen tuijottaa minua blondi seisoen ikkunalaudalla. Uteliaana katsoo, josko oisin jonnekkin kiinnostavaan paikkaan menossa, vaikka ulos. Katseessa ei ole lainkaan kysymystä siitä, onko ikkunalaudalla seisominen väärin, koska ei sellainen tulisi mieleenkään. Ei Oodi ole paha pentu, joka tekisi tuhmia, Oodi on vaan utelias eikä ulos vaan näe yhtä hyvin sohvalta kuin ikkunalaudalta <3

Tulin siihen tulokseen Jyväskylän reissulla, ettei ole ollenkaan huono asia, että tytöillä on tapaturmavakuutukset. Agilityn takia ne on otettu, ei niitä koskaan ole tarvittu ja näin toivon tilanteen jatkuvankin. Siinä kohtaa, kun blondi koittaa hypätä äipän luona pois ikkunalaudalta (jonne kyllä kiipesi multa salaa, sillä siellä on ollut tietoisesti sallittua vaan sohvan selkänojan päällä oleilu: huilaaminen ja oravantarkkailu) niin, että kietoutuu edessä olevaan verhoon ja jää keikkumaan sohvan selkänojalle verhoon sotkeutuneena, mietin, ettei se tosiaan se tapaturmavakuutus ihan turhaan ole olemassa :D Sydän pamppaili mulla ihan hulluna, kun mietin jo, et kuin siin käy, jollen ajoissa ennätä väliin pelastamaan blondia, joka tippuisi sohvan ja ikkunalaudan väliin. Jännitysnäytelmällä oli onnellinen loppu, sillä sain pennun kiinni ajoissa, eikä tarvinnut selvittää katkeaako vaikka jalka vai eikö katkea.

Orava ei kaikesta tarkkailusta huolimatta ilmestynyt kuin kerran. Mummu sanoi, että takapihalla liikkuu useampi lihava orava, mutta mun ja Oodin bongaama oli laiha. Niin sitä oon ainakin joskus kuullut sanottavan, että lihavat ois letkeempiä ja sanonta pätee nyt ainakin oraviin, sillä tää laiha vaan luikki äkkiä pois näköpiiristä ja Oodille tuli itku :'( Ei auttanut, vaikka juoksi viereiseen huoneeseen, kiipesi tuolin kautta pöydälle ja yritti nähdä sieltä ikkunasta ulos.

Välillä menossa mukana myös pikkumusta, joka ei ilmeestä päätellen ymmärrä oravakyttäyksen hienoutta :D

Yllättävän hyvin Oodi on selvinnyt kaikista kiipeämisistään ja tutkimusmatkoistaan ilman kolhuja ja onneksi niin *koputtaa puuta* Pentuna unohdin Oodin joka päivä ja usein vielä useamman kerran päivässä vessaan, kun pentu livahti sinne joka välissä suihkuverhon taa tutkimaan shampoita. Oodi opetti mulle hyvin pian "Tänne" -kiljahduksen, joka meinasi, että tuisitteko avamaan tän oven, kun oon taas vessassa jumissa. Telkkarin taa kiinni jääminen ei myöskään ole blondille vierasta puhumattakaan näistä kaikista valloitetuista sohvan selkänojista ja ikkunalaudoista. Ja ennen kuin nyt saatte sellaista kuvaa, että meillä asuu apinalauma eli kaikki vaan loikkii ja kiipeilee suunnilleen pitkin seiniä täällä, niin siitä ei ole kyse :D Alma ja Hippu on jotenkin aina käsittäneet, että lattiatila sohvineen kuuluu heille, mutta ei ole tarpeellista kiivetä tv-tasolle, ikkunalaudalle tai pöydälle. Oodi taas ei voi ymmärtää, mitä tutkimusmatkailussa voisi olla kiellettyä. Niinpä me annamme lapsen jatkaa maailmanvalloitustaan hieman huvittuneina sivusta seuraten. On se vaan niin kumma, miten luonteissa voi olla niin isot erot, vaikka ovat samaa rotua, sukupuolta ja laumaa :O Ja on se vaan ollut erittäin opettavaista elää tän ikipennun kanssa :D Kyllä sitä niin kummallisista asioista saa kiinnostavia Ihmeitä, etten koskaan ois kuvitellutkaan. Vai onko teille esimerkiksi tullut mieleen kurkata, kuka tai mikä siellä telkkarin takana oikein viettääkään aikaansa? ;D

Loppuun haluan vielä uudemman kerran sanoa, ettei Oodi ole kuriton kakara, Oodi on vaan utelias <3 Oodi ei haluaisi pahaa kärpäsellekään, mutta Oodin on vaan tiedettävä, mitä kaikkialla tapahtuu. Sehän voi vaikka olla jotain mielenkiintoista. Niin kun se blondin mielestä aina on :) Voisi kyllä itsekin opetella tuon Oodin moton "Jokainen asia on Aarre" :D

(toim. huom. blondilla viittaan siis vanhasta tottumuksesta Pieneen Punaiseen, Oodin tukanvärinvaihto ei oo vaan vielä mennyt tähän kirjoitusmoodiin perille ;D)