Joskus tuntuu, et jotkut jutut näitten koirien kanssa menee mulla vähän överiksi. Eilen illalla, ku mietin päivän tekemisiä, ni tuli kyllä väistämättä sellanen olo :D Ostin toissailtana kaupalta alemakkaraa ja -jauhelihapihvejä ja eilen aamulla sitten pilkoin 1,5kg niitä valmisnamipusseiksi pakkaseen, jotta siätä on helppo ottaa pussi mukaan treeneihin lähtiessä. Siit sit suunnattiin metsään Elinan kanssa ja kotia tullessa huomasin, et oltiin viivytty sillä lenkillä neljä tuntia! :) Vajaat puol tuntia suuntaansa tuli hihnalenkkiä eli lämpät ja jäähyt tuli tehtyä ja hyvä tosiaan niin, sillä se loppuosa lenkistä olikin sitten kävelyä metsässä, jossa ei polkuja ollut. Kyllä siinä sai itse kukin ihan tehokkaan treenin rämpiessä vakilenkkiä umpihangessa, parhaimmillaan oli puoleen reiteen lunta. Vauhti ei kyllä päätä huimannut, mut se oli aikas lailla olosuhteiden pakosta, kesällä ko. lenkkiin ois kokonaisuudessaan mennyt ehk 1,5h. Oodi-parka imi viä itseensä lumipalloja, minkä ennätti, kun en tyhmä tajunnut pukea päälle tuolla kelillä Marian lahjottamaa kurapukua (ois tosiaan tullut tarpeeseen!). Niinpä raukan lumipallot kilisi kulkusten tavoin toisiinsa mahan alla, kun kotia käveltiin teitä pitkin. Ei ne oikein käsivoimin lähteneet, vaiks miten yritettiin :( Kotona meit pelasti sit lämmin suihku, jonka jälkeen loimitin Oodin Botilla ja päästin neidin nukkumaan. Sitä neiti on tässä nyt lähes tauotta tehnytkin, lukuun ottamatta muutamaa pissitystä ja syömistä. Eilenkin maistui täysmäärä nappulaa + kermaviili + raaka jauheliha ilman yhtään nirsoilua. Eli kyllä Oodi syö, jos vaan tarpeeksi nälkä on :) Tänään sit vietellään hyvällä syyllä vapaapäivää ja keskitytään vaan lukemaan tenttiin, tyttäret kainalossa.

Essi kävi eilen hieromassa sit illalla Himpan, joka jäi taas pelaileen namipalloja mein lähtiessä lenkille. Ihanaa, että vihdoin saatiin hyviä uutisia eli nyt saa Himppaa alkaa palauttaan vähitellen ja rauhallisesti kunnolla lihashuollon hoitaen lenkeille ja jokusen viikon päästä (jos kaikki menee hyvin) voidaan alkaa ottaa kevyesti aksaa ilman rimoja ja kontakteja :) Kyllä sitä on jo ootettukin!

Alkuviikko on mennyt aikas lailla suurempia tekemisiä, kun olin maanantain ja tiistain töissä. Viikonloppuna nautiskeltiin pienillä metsäriehunnoilla Sussun & koirien seurasta ja käytiin tottakai perjantaina aksaamassa Oodin kanssa. Treeninä meillä oli aikas kiva noin 10 esteen rata, jossa koira osasi ja mä sain opetella. Ihanaa tehdä niin, et koira ei turhaudu liian vaikeesta jutusta ja mä joudun puolestani käyttään aivojani ihan todella ja ajatella. Oodi on siit ihana, et kun se osaa jo tietyt jutut aikas hyvin, ni se kanssa tekee niiku on opetettu vaiks mä vähän siin sekoilisinkin. Niinpä mä sain perjantaina oikein hienon treenin siit, miten tehdään päällejuoksu ilman, et teen siit väkisin puolivalssia ja miten ajotan puolestaan pakkovalssin oikeeseen kohtaan ja paikkaan. Aivan tosi opettavaiset treenit, mä tykkäsin! :) Ja Oodi kyllä tykkäsi myös, ihan alaleuka väpättäen me taas treenattiin :D Toisella ain innostuksissaan alkaa alaleuka väpättään, kun oikein kivaa on, nyt kahdella vikalla kerralla tua hallilla on ollut ihan leukaa innostavaa :D Keskittyminen oli tällä kerralla viime kerralla parempaa, vaiks huomio meinasi välillä herpaantua, ni sain sen palautettua kesken radankin pienellä hihkasulla ja paikalla istumiset sujui jo kuin vanhalta tekijältä. Sitähän ihan tuntui, että me tosiaan opitaankin jotain :D

En oikein tiä, et mikä tuo Oodin alaleuan väpättäminen oikein on, mut eilen aamuna, kun heräsin ja sanoin hyväthuomenet koirille, ni Oodin alaleuka alkoi väpättää innostuksesta siinäkin kaikkien pusujen ja "öööääärrrrryyyrrrr" -juttujen välissä :D Kai se oon sit mäkin Oodin mielestä aikas ihana <3

Tässä ne tais ollakin mein kuulumiset tältä erää, nyt tosiaan se kirja käteen ja tytöt kainaloon, ni siit se päivä alkaa .. :)