Mä oon niin täynnä näitä pakkasia. Siis ei vaan jaksais enää .. :( Viimeksi taisin lenkkeillä joskus elokuussa tai ainakin siltä tuntuu. Mut ehkä se tästä viä helpottaa .. Hirvittää vaan Oodi-ipanan puolesta, että miten sitä oikein tuonne ulos suunnataan, kun on noin kylmä. Ei kai sitä tosin suunnatakaan, jos pakkanen lähentelee -30 astetta.

Ei siis olla lenkkeilty. Agilityt onneksi sentäs jatkuvat pakkasista huolimatta, halli tuntuu vähän normaalia viileämmältä, mutta äkkiä saa hien pintaan, kun ensin kantelee esteet haluamaansa järjestykseen :) Sunnuntaina oltiin treeneissä viikon tauon jälkeen (sillon edellisenä sunnuntaina oltiin sillä Oodin ihastelureissulla) ja tehtiin aikas helppoa pätkää, joka ei kuitenkaan ollut helppo. Mentiin neljän esteen suoraa tosin niiden neljän esteen linja ei suoraa ollut nähnytkään. Hipulle tuotti vaikeuksia ensin kolmoshypyltä neloselle meno, mutta parin avituskerran jälkeen idea valkeni. Hyvä muistutus mulle, että vaikka neiti nykyään irtoaakin suorille, niin ei ihan mille tahansa suoralle kuitenkaan. Harjoitteluun siis tämä! :) Lisäksi tehtiin suht vauhdikasta radanpätkää, josta koira kepeille. Viimeisenä vedettiin vauhtikahdeksikkoa ja se meni kyllä huipusti! :) Eipä tarvinnu mun juuri liikkua, itse sieltä estenelikon keskeltä pääosin vaan toimin kartturina ja neiti juoksi tuhatta ja sataa :D Alkaa olla agility helppoa oman kunnon kannalta, kun koira osaa (ainakin joskus siis) :D

Tänään sitten käytiin uudestaan :) Ensin eksyttiin Sussun kanssa Mustiin&Mirriin, kun siä on loppuunmyynti. Jo viime viikolla käytiin shoppaamassa puoleen hintaan koiraportti, uusi aktivointilelu, pari tavalelua ja jakopiuha canicross -hihnaan (Oodia varten, aikas hassua ajatella tällasta, ku toinen on viä nii pieni). Tänään sit viä ostin pikkuisen metallikupin Oodille (kaikilla muilla meillä on jo samanmoiset), valkoisen näyttelyhihnan ja tikkuluita aivan järjettömän paketin. Eiköhän näillä nyt selvitä alkuun, kun tuota koiramaista tavaraa on jo ennestään kertynyt vuosien mittaan .. :) Mutta siis asiaan. Tänään tehtiin joittenkin edellisten tekemään rataa ja se oli periaatteessa aikas helppo. Pyöritystä ja irtoomista ja pari kikkailuakin. Hippu toimi hyvin ja taas tuli niin huippu tunne, kun oikeasti nykyään voi lähteä vaan radalle kuin radalle ja me onnistutaan :D Toisena juttuna kehittelin pienen radan keppien ympärille ja tein keppejä eri suunnista. Pimeetä putkikulmaa ja takanaleikkausta sain myös mahdutettua mukaan, joten aikas monipuolinen keppitreeni tuli. Se on vaan jotenkin niin surullisen huvittavaa, että kehityksen myötä tulee taas myös takapakkia (ainakin jos mä oon mukana :D). Nyt kun Hippu on keksinyt, miten kepit tehdään ja irtoaa sinne niin matka koko ajan kasvaa, mistä neiti kepeille pitää lähettää. Ja mä en pysy siin mukana. Tätä vauhtia tuntuu, että oon kohta siellä hallin toisessa laidassa huutelemassa, että josko neiti vois seuraavaksi kepeille mennä, että tilaa ois tarpeeksi. Noh, ehkä vähän liiottelen, mutta tilaa pitää mun oppia antamaan! :D Tein lisäksi keinua ja A:ta ja nyt oon tehnyt niitten suhteen päätökseni. Tätä kadun (jos kadun) sit myöhemmin, mut en jaksa alkaa nipottamaan kontakteista, kun ne kuitenkin toimii. Tänään ainakin saatiin aivan upeat kontaktit aikaan :) Siitä voi hyvillä mielin jatkaa eteenpäin .. Maaliskuun omat kisat vähän jo kutkuttelis mielessä :)

Lenkit ollaan sitten korvattu täysin ajatustyöllä :) Löytyy laatikoita, palloja, pulloja ja ties mitä vempaimia, millä koiruuksien aivonystyröitä on tullut rasitettua oikein urakalla. Kaikki tosi innoissaan tekevät ja jotenkin niin suloisinta on, kun piilottaa namit ympäri kämppää ja laittaa lapset etsimään. Hirmuinen tuhina ja nuuskutus kaikkialla ja innosta heiluvat hännät <3 Ja onhan se väsyttävää kuin mikä ja uni maittaa hetken puuhailun jälkeen, ei vaan silti tunnu siltä, että se korvaisi muutaman tunnin metsälenkkiä, eikä kyllä korvaakaan .. :( Pakkasen lauhtumista siis odotellessa, metsä kutsuisi jo kovin ..

Onneksi on kuitenkin koiraystävät (ja ne ihmisetkin tietysti), joten taidan tästä suunnata Zeldan & kumppaneiden luo kyläilemään :) Hyvin katkoo vierailu lenkin niin, ettei matka aivan mahdottomalta tunnu ja pääsevät lapset vähän leikkimäänkin (vasta tosiaan aamulla viimeksi toisensa näkivät). Suunta siis sinne, jospa tämä odottavan aikakaan ei enää tuntuisi niin pitkältä, kun saa muuta ajateltavaa .. :) Sunnuntaita ja Oodia siis odotellessa <3