Ja nyt en kyllä otsikolla viittaa tähän kirjurin hommia hoitelevaan, autolla tulee sen verta ajettua, et peruuttaminen sujuu kyllä, mutten sillä menis kehumaan :D

Varmaan kaikki koiranomistajat tietävät tilanteen, jossa ihminen yrittää lukea lehteä lattialla. Verbihän on nimenomaan yrittää, sillä laittaessa lehden lattialle takaa samalla sen, että kaikki koirat (hyvä, ettei jo ihan naapurinkin) kerääntyvät nurkistaan (muuten olleet jo rauhalliset unilla) ja kasaantuvat lehden päälle. Eilen olin siitä onnellisessa tilanteessa, että koirat olivat jo painuneet yöunille, joten paikalle saapui vain Hippu. Alma mönkiydyttyään jonnekkin syvälle peiton uumeniin boksiinsa ei poistuisi sieltä missään tapauksessa ja Jessen uni on puolestaan sen verran syvää, ettei edes traktori siitä saisi ukkoa hereille, kun unen makuun pääsee. Aina valmis partiolaisemme bongasi kuitenkin lattialle istahtavan ihmisen ja saapui välittömästi paikalle hyödyntämään tilanteen ..

Vingahdus ja vinkupallo tippui lehden päälle. Vilkaisen koiraa ja se peruuttaa minkä ennättää musta poispäin. Ja napittaa silmiin "enks ookkin hieno? :)". Yritän sanoa, että tähän aikaan ei enää tarviis leikkiä ja siirrän pallon pois. Pallon siirto tulkitaan ilmeisesti palkkana, neiti nappaa pallon, vinguttaa vähän aikaa ja taas on pallo lehdellä ja neiti peruuttaa. Hassu koira!

Jesse oli aikoinaan aikamoinen sirkuskoira. Osasi vaikka kuinka monta temppua. Temput oli hyvä tapa aktivoida koiraa ja toisaalta kehittivät meidän suhdetta, jossa tosiaan alussa oli paljonkin kehitettävää. Hipun tullessa me keskityttiin eka vaan kontaktiin, sehän se on kaiken perusta. Hipulla on jo luonnostaan tosi vahva kontakti ja sitä sitten vaan vahvistettiin päivittäin. Temput ovat Hipun kanssa jotenkin jääneet vähemmälle, toisaalta sen takia, että aktiviteettia on jo aikas paljon muutakin, toisaalta se vaikeuttaa, että kaksi muutakin innokasta olisi siihen aina sitten tulossa temppuja tekemään (ja ulkona harvoin tarkenee). Hippu ei siis osaa edes tassua antaa, mistä olen kyllä tavallaan melkein ylpeä :D Kaikki kun sen osaa, me toivottavasti osataan sit jotain muuta olennaista ..

Temppujen osalta me ollaan siis Himpan kanssa viä aikas aloittelijoita, meillä on kaikki energia mennyt agilityyn ja vähän tottikseenkin. Nyt oon kuitenkin vähitellen alkanut opettaa sellaisia temppuja, joista agilityn tai lihashuollon kannalta ois hyötyä. Ihan siis järjen kautta ensin. Välillä opetan kotona, silloin harvoin ku muut koiruudet on jossain tai sit hallilla, sillon ku muut on radalla. Opetin sit Hipulle peruuttamisen, kun se toivottavasti lisäis neidin kropan hahmotuskykyä ja hallintaa. Ja nyt me muuten sitten kanssa peruutetaan :D Neiti tarjoaa sitä ihan joka kohtaan, kaikkeen voi aina tarjota peruutusta. Jos ei matka heti ole riittävä (eli Hipun mielestä multa ei tule oikeaa palautetta), niin sit peruutetaan vielä lisää .. Ja lisää .. Kyllä se eilenkin illalla oli aikas hassua, kun itse yritän lukea lehteä ja toinen vaan innoissaan peruuttaa :D Se temppu on nyt tosiaan opittu, ympärimenoa ja pyörimistä vielä vahvistellaan hetki kunnes siirrytään seuraavaan temppuun .. Voi olla, että tätä menoa Hipusta kuoriutuu vuoden loppuun mennessä ehta sirkuskoira (ihan niitten omien temppujensa lisäksi), kun nyt ollaan tähän temppuiluun vähän jo jääty koukkuun ja toisaalta odotettavissa olevat juoksut tarjoavat hyvän tauon vain lenkkeilylle ja tempuille :D