Mä luulin (ennen Hippua, kai mun ajanlaskun vois sen mukaan jo nykyään jakaakin :D), et sheltit ei oo sellasia, mitkä kuumuu. Ainakaan siis ihan niinku sillain, mitä esim. terrierejen oon nähny tekevän. Mut Hippu on joko sellanen luonnostaan tai sit se ei vaan tiiä tätä mun sääntöä. Mitä kaikkeen tekemiseen tulee siis, se on k-i-v-a-a!! (sehän me jo tiedetään) Mut ku se on ni kivaa, et voi vähän kierroksiakin asian suhteen kerätä. Onneksi kykenee edelleen keskittymään, että harvoin överiksi vetää, mutta erityisesti toisten tekeminen on pahinta. Jos joku toinen koira juoksee/leikkii/tekee tottista/tekee agia/tekee mitä tahansa, ni sehän on aivan järkyttävää. Kateudesta vihreä pikkuneiti kyllä ilmaisee mielipiteensä tästä asiasta, työnarkomaanin tulisi olla ainoa, joka saa tehdä (tosin, jos Hippu ite tekee, ni sit saa muutkin samaan aikaan tehdä). Toissa viikonloppuna oltiin Partisen Päivikin agikoulutuksessa ja Hippu oli jo omat kaksi kertaansa suorittanut siltä päivältä. Vein neidin Iisan kevythäkkiin auton perään ja menin itse piirtämään rataa ylös. Ei mennyt montaa hetkeä, ku neiti oli päättänyt, että tämä nyt on aivan liikaa ja tuli häkin seinästä läpi. Ei paljoa naurattanut .. Nyt siis edessä metallihäkin osto neidille, josko siitä ei sitten läpi tulisi, vaikkakaan en enää menisi takuuseen siitäkään :O

Pohdin sitten, että mistä tämä kaikki johtuu. Todennäköisimpänä vaihtoehtona päädyin siihen, että Hipulla on lukihäiriö (ja mahdollisesti myös kuulosellainen). Erityisesti agilityesteisiin ja kenttiin Hippu suhtautuu hyvinkin omistavasti (jos joku tekee, niin vähintään Hipunkin on päästävä tekemään ja yksin vielä hauskempaa) ja nyt keksin sen ratkaisun. Esteet ja kentät ovat HuPun, mutta eihän siinä ole kuin yhden kirjaimen ero sanaan Hipun. Neiti siis kuulee ja näkee sanan joka kerta väärin (tarkoituksellako? siihen mulla ei ole vastausta :D).

Muuten tässä on ollut aikas hiljaiseloa, yhdet treenit käytiin Sussun&Zeldan kanssa tekemässä, mutta muuten tää elämä on ollut viime aikoina tätä flunssan parantelua (joka vaikuttaa hyödyttömältä, kun se vaan jatkuu ja jatkuu, mutta ehkä eilen annettu antibioottikuuri nyt alkaisi tehota). Itse en paljoakaan juoksennellut, mutta Hippu yritin juoksuttaa senkin edestä. Tein nimittäin pääsääntöisesti eteenmenoja niin, että koitin vaan yliselvästi käskyttää seuraavaa estettä ja hullut leluleikit siihen sitten perään vahvistukseksi, että oikein meni. Lopussa alkoi jo selkeästi irrota paremmin, se kestääkö vaikutus, on sitten eri asia. Toivoa voi :) Rataa en nyt tähän piirrä, koska se oli sellaista pyöritystä samaa rataa millon mistäkin kulmasta. Keppejen kanssa nyt häröiltiin jotain, välillä ne on alkaneet jo sujuakin, mutta nyt oli vikan välin kanssa hankaluuksia. Se on otettava syyniin! Kiitokset Sussulle&Zeldalle, heti otetaan uusiksi kunhan tämä kunto antaa myöten .. :)

Hippu on ollut oikein hyvä flunssaisen hoitaja. Se käy muutaman tunnin välein sohvalla mun mahan päällä pyörähtämässä ja kurisemassa tuoreimmat kuulumiset. Niitä nyt ei paljoa siinä sohvalla kerry, mutta kiva se on kun neiti jaksaa käydä moikkaamassa :)

Eilen oli hieman huvittava tapaus (flunssaiselle ohjelmaa), kun meillä oli taas kärpänen. Se pitkään pörräsi ikkunassa ja lopulta Hippu sai kai siitä tarpeekseen. Hippu kiipesi säkkituoliin, yritti napata kärpäsen ja pikkukuono kolahti ikkunaan. Tämähän oli tietysti kärpäsen syytä, joten Hipun oli pakko  seistä ja tuijottaa ikkunalaudalla kävelevää kärpästä muristen. Siinä on meidän neidillä iso ego, kun ihan kärpäselle pitää murista :D Mutta ei kai tässä eriäviä mielipiteitä voi olla, kaikihan kuitenkin oli ihan selkeästi kärpäsen syytä!

Karvauutisia voin vielä kertoa tähän lopumpaan. Hippu on nimittäin ilmeisesti päättänyt pysyvästi alkaa työlinjaiseksi shetlanninlammaskoiraksi (kertoisiko joku sille, ettei sellasia ole eikä Hipun tarvi olla ensimmäinen, ku mua se ei usko !?) ja pudottaa taas kaiken karvansa pois. Eihän siinä muuten mitään, mutta jouluna pudotettu karva ei vieläkään ole kasvanut takasin ja nyt jo tämä nykynen lähtee tupoittain. Neiti kutistuu taas entisestään .. Jesse sitten uskollisena ystävänä on tajunnut sen, että tykkäisin oikeasti karvaisesta koirasta (kai jo rotuvalinta jotakin kertoo) ja toteuttaa mun haaveen. Jesse, jolla aina on ollut karvaa kiitettävästi on nyt aivan puuhka. Turkkia on niin ja vielä kiiltävää, että ukko on ihan kuin nallekarhu (ja hyvin suloinen sellainen <3). Ehkei 13-vuotiaalla ole eläkepäivinään muuta tekemistä kuin kasvattaa mieletöntä turkkia (jota ennestäänkin oli jo paljon), mutta niin hienolta kuin se näyttääkin, ottaisin sen mieluummin talviajalle (syy seuraavassa kappaleessa) ja voisi siitä nyt edes muutaman karvan Hipullekin antaa .. Mutta kun ei, niin ei.

Loppuun vielä ällökertomus, kun eilen meidän lattialta löytyi verta ja aikas paljon. Menin siihen sitten katsomaan, että mitä oikein on tapahtunut ja lattialla veren seassa näytti olevan pieni, harmaa kivi. Ensimmäisenä paniikki, että nyt Hipulta on irronnut hammas, se kun edelleen harrastaa lasten äly-hoi-älä-jätä -leikkejä eli mm. pikkukivien syömistä. Otin "kiven" käteeni ja YÄK!! Se olikin pehmeä ja kun tarkemmin katsoin, niin punkki, YÄK!! Luultavasti Jessessä oli siis ollut punkki, joka sitten itsestään oli isouttaan tippunut tai koira oli sen rapsuttanut alas, mutta joka tapauksessa se oli poksahtanut siihen lattialle. YÄK! Almasta punkit näkee suht helposti ja Hippu on sen verran pieni, että sen suht hyvin saa tarkastettua ja mutta Jesse nallekarhuturkissaan on mahdottomuus :( Kuka käski kasvattaa parhaimman turkin ikinä just kesäaikaan !? Täytyy tuota ukkoa koittaa nyt tarkemmin katsoa, jos sais punkkeja metsästettyä paremmin (näillä kun on vielä aineetkin niskassa, ni en tajua, ennen ne on ain toimineet) ..