Hiljaiseloa on taas jatkunut puoleltamme jonkin aikaa .. Ehkä se oli kesäloma, jota tässä vietettiin, tosin ei niinkään töitten puolesta, sillä niitä on kyllä ollut :) Mutta kiirusta on pitänyt muuten, ettei ole paljoa ennättänyt koneella naputella ja säätkin on suosineet ulkoilua :) Tältä päivältä rusketukset on kuitenkin hommattu jo aiemmin veneilemällä ja kahdella pitkällä lenkillä (aamusta erikseen molempien tytskien kanssa), niin nyt voi hyvillä mielin vähän aikaa naputellakin ..

No mitäs meille sitten kuuluu? Tiivistetysti reissailua, Tiinan & shelttien kyläilyä ja töitä perinteisten lenkkien jne. lisäksi. Aloitetaanko siis alusta ..?

Liki kaksi viikkoa sitten maanantaina keräsin sheltit ja kamppeeni ja suuntasin kohti Seinäjokea. Miiralle jo sanoinkin, että ollaan nähty enemmän kuin mä mein äipän kanssa, mutta mikäs siinä, kun juttu luistaa ja toistemme seurassa viihdytään (äipän kanssa tosin vois vähän petrata tässä näkemisasiassa) :) Kaiken lisäksi matkan toinen pää oli Anun ja shelttien luona, keitä me ei vielä aiemmin oltu tavattukaan. Matka alkoi lupaavasti sillä, etten ainakaan myöhästynyt junasta :D Vähän yliarvion kävelynopeuden keskustaan (juna-asemalle) ja niinpä me sitten oltiinkin siä tuntia ennen junan lähtöä. Käytiinpä sitten shoppailemassa täikampa tyttöjen korvakarvoja varten (saa helposti kammattua takuttomiksi) ja tytöt käyttäytyivät niin mallikelpoisesti molemmat kauppakeskuksessa :)

Junamatka hieman hirvitti mua etukäteen, että miten pentu siit hätineen selviää, mutta meillä kävikin onni ja Jyväskylässä oli sen verran vaihtoaikaa, että ennätin hyvin pissittää tytöt ja jaloitellakin saatiin :) Muuten matka kului tytöiltä unten mailla mun itse nautiskellessa hyvästä romaanista. Yllättävän äkkiä siis määränpää koitti ja Miira meitä odotti Myrtin kanssa asemalaiturilla tokoillen :) Siitäpä sitten suunnattiin Miiralle & Tonylle oottelemaan Anun treenien vedon päättymistä ja koirat piti lystiä. Oodi taas niin naama naurussa seurusteli alkuperäisfamilynsa kanssa, ettei voi kuin hymyillen katsoa sen menoa :D Hippukin oli jo paljon ekaa kertaa rennommin, kun oli jo kerran tutustunut kokoonpanoon.

Illemmalla sitten Anu tuli meitä hakemaan ja me suunnattiin Anun, Tujun ja Tällin luokse seuraavaksi. Miira meidät Anun kanssa "naittoi" keväämmällä nähtyään Hipun ja todettuaan, että meillon todella samanmoiset koirat :) Useempaan kertaan soiteltiin keväällä/kesän alussa ja nyt sit vihdoinkin nähtiin :) Eikä pettänyt Miiran vaisto, aivan oli Tuju ja Hippu samiksia ja sen lisäksi Anun kanssa tultiin aivan tosi hyvin juttuun :D Juttua riitti kahteen asti yöllä, koirat tuli riittävän hyvin toimeen (mitään kimppaleikkejä ei kuitenkaan harrastettu) ja kivaa oli kaikinpuolin. Aamulla sitten aamupalan jälkeen pakattiin mun sheltit autoon ja suunnattiin meidän päämääränpäähämme (vaiks aivan hyvin ois kyllä riittänyt jo tuo tyttöjenkin kanssa hengailu :D). NouHaun Minna siis meitä odotteli kotonaan ja Hippua sinne mentiin esittelemään. Hippu kun on pienestä pitäen ollut aikamoinen adhd enkä ole sen edesottamuksiin osannut aina ihan oikein suhtautua. Minna sanoikin, että hermorakenne Hipulla on ihan ok, mutta kyse on ennemminkin siitä, että se on kehittänyt tapoja purkaa energiaansa (mitä sillä riittää, vaiks miten lenkkeillään, harrastetaan, aktivoidaan jne.) ei-niin-suotavilla tavoilla, kun mä en ole osannut niihin kaikkiin puuttua. Ja niinpä sitten 1,5h Minnan kanssa treenailtiin eri tilanteita ja hihnan käyttöä, jotta luodaan Hipulle erilainen olo sen suhteen, miten tilanteissa käyttäydytään. Aivan pihalla tuntui olevan oma meno, päin kukkapenkkejä kävelin ja muutenkin tuntui olo ihan tiedottomalta, mutta idean sain selville :D

Pää tyhjänä siirryttiin sitten Anun kanssa Miiran seuraan ja käytiin syömässä, josta siirryttiin sit Miiralle olemaan loppuajaksi. Lenkkeilin Tonyn, Hipun & Trickteamin koirien kanssa, tehtiin Oodin & Myrtin kanssa pentuaksaa, juteltiin, juteltiin ja juteltiin. Ja oli kyllä tosi kivaa :D Viime kertaan verrattuna se oli viä positiivista edistystä, että Hippu lähti jo pentujen leikkiin mukaan eikä vaan katsellut kateellisena kauempaa. Huvittavaa vaan, että esim. Särö on viä lähempänä pentujen ikää kuin Hippu, mutta näköjään henkinen ikä ratkaisi ja niinpä pikkutytöillä oli parhaat hipat. Ihanaa, ettei Hipunkaan tarvinnut vaan sivusta kateellisena seurata toisten menoa vaan pääsi leikkiin mukaan, vaikkei tähän perheeseen kuulukaan :)

Keskiviikkona sitten koitti kotialähdön aika, mutta onneksi positiivisena asiana Tiina ootti meitä täällä päässä eli ihan tava-arkeen ei ollut paluuta :) Niinpä viikko kului hyvin pitkälti hengaillen ihanassa seurassa, lenkkeillen, lenkkeillen ja kuvia ottaen. Torstaina töistä palattuani iski oikein tyhjyys, et mitäs nyt, kun en Tiinalle enää voi soittakaan, et mitäs jos piipahtasit meille (se 5h automatka on vähän liian pitkä piipahtaa ..).

Nyt ollaan sitten vietetty viikonloppu ihan kotosalla (tai no töissä ja ainoostaan tää päivä vapaalla) ja lenkkeillen. Hipun ja Oodin kanssa pyrin nyt menemään eri lenkkejä, Hipun kanssa treenailen Minnalta saamiani oppeja ja Oodin kanssa ihmetellään muuten vaan maailmaa kahdestaan. Oodia meinaa vähän mörötyttää, pojat kertoi mulle, että neiti tekee juoksuja, joten taitaa hieman hormonit sotkea tyttären päätä. Jospa kuitenkin saatas juoksut piakkoin tästä alta pois, meitä odottaa ensi viikolla alkava pentukurssi (no siit nyt varmasti joudutaan olemaan osa poies, 8 viikkoa kun kestää) ja pariin näyttelyyn on ilmottauduttu (+muutamia on suunnitteilla syksyn varalle).

Hipun kanssa koettiin tänä aamuna sellasia euforisia fiiliksiä, että aivan ihanaa :) Mä saan sitä omalla käytökselläni tosi paljon rauhottumaan ja niin nautin! Hippu tottelee niin kauniisti, etten voi edes tajuta. Tuo pikkumusta vaan kolahtaa ja kovaa suoraan sydämeen <3 Se toimii välillä pelkällä ajatuksen voimalla ja tottelee kuiskauksesta. Tekis mieli itkeä just nyt aamun lenkkiä ajatellessa .. *huoh* Viä kun nää pari asiaa saadaan kuntoon mun omassa käyttäytymisessä, niin sitä ei tiä, mikä meillä on rajana. Ei Hippu mikään helppo koira ole, mutten silti voisi olla kiitollisempi, et just sen sain <3

Vielä tähän loppuun pakko sanoa, että kiitos tytöt, te kaikki kolme <3 Hassua ajatella, etten vuosi sitten tuntenut teistä ketään saati sitten, että oisin osannut tätä tilannetta kuvitella. Vuosi sitten mulla oli Jesse ja Hippu ja elämä sai jatkua painollaan. Ei edes haavetta Oodista tai kuvitelmaa uusista, ihanista ihmisistä. Tai siitä, että Hipun kanssa tarviisin apua. Ei se helppoa ollut sitä myöntää, että sheltin kanssa tarviis apua tai pikemmin ongelmana oli se itse ensin tajuta. Mutta ihan kaikkine juonenkäänteineen oon tosi tyytyväinen, että kaikki meni näin. Jessen ottasin takasin, sen muuttasin tässä tilanteessa, jos voisin. Muuten saa joku muu jatkaa mun elämän suunnittelua, sillä ite en ois osannut sitä näin hyvin suunnitella :) Jessetöntä elämää opettelen edelleen elämään, huomenna on 3 kk siitä, kun maailman ihanimman ukon menetin. Ikävä on hirmuinen, viikko sitten kiittelin isoja aurinkolaseja, kun itkin koko työmatkan kotiin ikävääni. Mutta elämä jatkuu ja onneksi on näitä muita ihania ilon hetkiä ikävää paikkaamaan :)

Ja jottei tää blogi menisi nyt aivan liian syvälliseksi ja vakavaksi, niin tässäpä kuvia kevennykseksi. Kaikki alla olevat ovat Ahosen Tiinan ottamia, kiitos Tiina isosti niistä! :)

Järki ei paljoa ilmeestä päätellen pientä päätä pakota .. :D

Eikä tästäkään voi muuta sanoa :D

Jotkut tyypit oli niin hulluja, et ne ui ..

Ja toiset hulluja kyttäsivät rannalta :D

Välillä myös toinen uimareista kyttäsi mukana :D

Yksi kyttääjä lisää :D

Oopikin tarkkailee :)

Hipun pakkomielle poseerata kivellä :)

Ja Oodin perinteinen pakkomielle poseerata puskassa :D

.. ja se jatkuu aina vaan :D

Naurava naama Neulamäessä paratiisissa, joka löydettiin (uusi reitti siis taas kerran) :)

Katsokaa, mitkä puitteet! :)

Hippaa paratiisissa.

Poseerauksen yritystä (ja siihen se jääkin) :D

Musta gängi <3

Himppa <3

Mun tyttäret <3

Taas Him <3

Oodia kiinnosti ihan älyttömästi .. ;D

Tyypillisempää Oodia jäädä seisomaan asentoon jonnekkin pöpelikköön (tässä tapauksessa kannokkoon) :D

Tuo ilme <3

Vain puu meidät erottaa ..

.. ja Oodi sai kai siksi siitä tarpeekseen :D

Tämän kuvan voi tosin tulkita myös niin, että Oodi yrittää suojata silmänsä törmätessään vauhdilla puuhun .. :D

Tällanen porukka meillä oli mukana :)

.. joista nää kaksi poseeras mieluiten (lue: niitä kiinnostaa eniten makupalat, joiden vuoksi voi tehdä mitä tahansa) :D

Kaikki tytöt <3

Ja taas vaan omat <3

Ja viä Himppa yksinään (Oodi tosin kurkistelee kuvan reunalla) :D

Nauravaa naamaa kerrakseen :D