Mistäs sitä sitten alottaskaan ..? :) Niin paljon on tapahtunut, joten voin heti alkuun varottaa, ettei tää ole mikään "vilkastaanpa pikaseen kuulumiset" -juttu, vaan tän lukemiseen saatte varata aikaa .. Mutta toivottavasti viihdytte :)

Tarina alkaa siis viime keskiviikolta, jolloin käytiin paimentamassa. Edellisen viikon paimentelut meni niin penkin alle, ettei mulla ollut niistä tänne ees mitään sanottavaa, ku olin ni maissa. Odotukset ei siis olleet korkealla kun sinne lähdettiin, pitkään jo mietinkin, etten ees mee. Noh, sen verran pihi opiskelija mussa asuu kuitenkin, et jäljellä olevat kerrat oli pakko käyttää. Ja hyvä niin :) Ekaa kertaa musta jotenkin tuntui, et Sinikan neuvot meni perille (mäkö tyhmä, mitä lampaisiin tulee :D) ja se meni paljon paremmin :) Ei Hipulla sitä samaa vetoa töihin ollut, mitä joskus aiemmin, mut ei se sellastakaan ollut sentäs, mitä edellisviikolla. Niinpä ihan hyvin fiiliksin suunnattiin kotiin ja alettiin oottaa vikaa kertaa, joka oli edessä perjantaina.

Torstaina käytiin iltasella Zeldan luona leikkitreffeillä. Sen lisäksi, että tyttäret veti hulluna hippaa ympäri pihaa, otettiin viä Oodin kanssa viime hetken pöytätreeniä. Ja hyvinhän ne meni, niin kuin aina :) Sussun porukka käveli meille vielä herkuttelemaan suklaakakulla, joten Zeldan ja Oodin hillunta jatkui vielä meilläkin. Aamulla Oodi olikin sitten niin mennyttä kalua, että oikein hyvin mielin suuntasin itse yliopistolle ja jätin lapset nukkumaan. Kiitin myös onneani siitä, että Zelda oli tulossa meille vasta seuraavaksi viikoksi hoitoon, muuten ei olisi ollut pentunäyttelyssä paljoa esiteltävää, kun pentu ois väsymyksestä tajuttomana vaan nukkunut jossain :D

Iltapäivällä lähdettiin opiskelujen päätyttyä Tiinan, Hipun ja Oodin kanssa kohti Kuttukuuta taasen. Molemmat tyttäret olivat tosi päteviä, Hippu taas suht samaa linjaa kuin keskiviikkonakin, Oodi puolestaan pääsi ekaa kertaa paimentamaan irti. Suoraan kulkemiset Oodi aikas lailla kulki mun jalan vieressä, mutta käännöksissä neiti oikeasti koki itsensä tärkeäksi ja suuntasi kohti juuri oikeaa linjaa, etteivät lampaat päässeet kaarteessa leviämään. On toinen vaan niin etevä pentu <3 Tässä kuvia siis mun molemmista paimentavista lapsistani, on ne molemmat vaan niin päteviä :) Kuvat siis ottanut Tiina Ahonen.

Oodi tohkeissaan :)

Tarkkana :)

Ja lauma kääntyy .. :)

Himppa vuorostaan tarkkana :)

Lauantaiaamuna sitten suunnattiin Tiinan, Oodin, Lukan ja Nikitan kanssa kohti etelää. Matkaan saatiin tuhrattua melkein seitsemän tuntia eli lahjakkaasti tehtiin muutakin kuin vaan ajettiin (ei tää nyt sentäs ihan niin pohjoisessa ole). Pysähdyksiä oli useita, ihailtiin puusta tehtyjä tavaroita eräässä erikoisliikkeessä ja vierailtiin apteekissa ostamassa Bayvanticit mun tytöille sunnuntai-iltaa odottamaan ja Tiinan ostamilla punkkipihdeillä napattiin jo punkki kesken matkan Oodin takareidestä pois (toinen poistettiin illalla päästä *huoh*)

Vähän asian vierestä nyt asiaa, mutta tää punkkiongelma on siis meillä jatkunut vaan. En oo viitinyt uusia aineita laittaa (vaikkei ne ekat Frontlinet toimineet sitten olleskaan), ku ootin, et saadaan tuo Oodin näyttely eka alta pois. Paimentamassa keskiviikkona Oodin päästä napsittiin kaksi punkkia, perjantaina yksi. Sunnuntaina myös Hippu osallistui punkinpoistajaisiin, ku kotia tulin. Aivan tajutonta! Nyt sormet ja varpaat ristissä toivon, että kaksi kertaa kalliimpi Bayvantic on vähintään sen kaksi kertaa parempaa ja pitää punkit poissa.

Matkaan meni siis kiitettävästi aikaa, mutta mikäs siinä, kun matkaseura oli loistavaa :) Tässä kuva takakonttilaisista, jotka ei juuri mein ilonpitoon ottaneet osaa vaan pääosin taisivat nukkua matkan (Lukan ilmeestä päätellen ainakin :D)

Iltakin sujui vauhdilla, kun piti vielä puunata Oodia joka suhteessa, lenkitellä koiria, katsoa elokuvaa ja muuten vaan puuhailla kaikkea kivaa. Kauhistuttavinta mun mielestä oli se, että Oodi oli koko ajan hereillä ja kaikessa mukana. Kauhukuvat jo vilisi silmissä siitä, miten sunnuntain näyttely menisi, kun pentu ei ollenkaan suostunut ottamaan aikaa kauneusunille (ei sillä, että niitä sen kauneuden suhteen olisi tarvittukaan :D). Edes yöllä neiti ei voinut nukkua, kun oli pitänyt kuulemma käydä Tiinaa pussaamassa (jos naaman oli suojannut, oli seuraavaksi vuorossa olleet korvakäytävät) ja myös mä sain osani tästä rakkaudesta keskellä yötä (on se vaan ni liikuttavaa, että toisen on p-a-k-k-o käydä purkamassa rakkauttaan jopa keskellä yötä :D). Tässä muutama kuva pesua lukuun ottamatta näyttelyvalmiista pennusta :)

Huoh, tuota ilmettä <3

Kaikista vastustavista ajatuksistani huolimatta sunnuntaiaamu koitti kuitenkin ja jännitys tuntui jo heti ensi heräämältä. En tajua, miksi ihmeessä mä jännitän näyttelyitäkin, mut mä taidankin olla sen sortin pässi, joka jännittää kaikkea :D Tulin siihen tulokseen, et me lopetetaan kaikki muut harrastukset ku mätsärit, ne on ilmeisesti mun jännitysasteikolla jo sen verran pohjalla, etten vaivaudu niit jänskättään. Mätsäreitä siis, aina vaan (juu ei, en oo onneksi tosissani :D). Näyttelypaikalta bongattiin hetken etsinnän jälkeen Miira, Tony, Särö & Myrtti ja Oodi perinteisesti sekosi täysin. Sen pieneen kroppaan ei vaan meinaa mahtua sitä määrää intoa ja rakkautta, mitä sen ekan kodin perhe saa aikaan :D Piti pussata, pussata, pussata, madella, liekuttaa ja vaikka mitä kun elämä vaan oli niin ihanaa! Miira vähän viä teki Oodille viime hetken siistintää ja sit vaan keskityttiin oottaan, et oma vuoro koittaisi .. Ja vaikka mitä kauhukuvia päässä oli Oodin esiintymättömyydestä jne. niin ei Oodi pettänyt taaskaan vaan oli just ni oma itsensä ku olla voi :) Pöytä meni ookoo, seisomiset maassa priimaa (huvitti katsoa Tiinan ottamia kuvia, kun Oodi törötti mun vieressä liikkumatta ihan ku oisin lelukoiran kanssa ollut näyttelyssä, mä liikun kuvissa, koira ei ja lisäksi Oodi itse tarjoaa sitä seisomista koko ajan :D) ja liikkuminen pääosin ookoo (vähän haistelua esiintyi). Mä olin toooosi tyytyväinen pentuun, eipähän tarvi ens kerralla enää näyttelyssä jännittää, ku vaan muistas, et Oodi on ni Oodi <3 Tässäpä mitä Päivi Eerola Oodista sanoi:

"Sievä, siro, hyvin tasapainoinen. Kauniilla tavalla edukseen esiintyvä narttu. Hyvin sievä narttumainen pää. Kuono-osa voisi olla täyteläisempi. Kaunis ylälinja. Tilava rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Siro luusto. Mallikelpoinen esiintyminen. "

Oodi tuli tuolla arvostelulla pentuluokan toiseksi neljästä nartusta ja Myrtti-sisko oli hienosti Oodin perässä kolmas :) Hienot siskokset siis kaikin puolin ja hieno eka näyttelykokemus. Voi olla, että tässä vähitellen näyttelykärpänen purasee .. ;D Muutama kuva näyttelystä:

Kehätarkkailija :)

Hienosti seisova pentu <3

Näyttelystä hypättiin sitten Miiran&Tonyn matkaan kohti Tamperetta. Seura oli taas loistavaa ja aivan liian pian koitti hetki nousta junaan Tampereella ja jatkaa matkaa keskenämme. Aseman ulkopuolella vähän epäröin, että laitanko Oodin kevythäkkiin asemalla olon ajaksi, kun se on varmasti jo ni väsy kaikesta reissaamisesta, mutta ajattelin, et kokeilen miten sujuu. Niinpä Oodi hyvin tyypilliseen "miten käyttäydyn ihmispaljoudessa" -tyyliinsä veti rennosti häntä heiluen ihmisten välissä uteliaana kaikkea haistellen :)  Kyllä tuossa kohtaa jo kiitin itseäni kaikesta siitä reissaamisesta, mitä Oodin kanssa pentuna tehtiin. Viesti on siis mennyt perille, että pentu voi luottaa muhun tilanteessa kuin tilanteessa eikä ensimmäinen kerta meluisalla, ihmisiä täynnä olevalla juna-asemalla hetkauttanut neitiä siis ollenkaan, vaikka väsy oli varmasti jo suuri. Hyvä me ja ennen kaikkea hieno Oodi <3

Junassa Oodin piti vielä naurattaa koko vaunuosastoa matkalla Pieksämäeltä Kuopioon (sinne asti matka meni nukkuen). Mentiin Oodin kanssa moikkaamaan tolleripoikaa ja jäin siihen sitten juttelemaan omistajan kanssa, kun tenttikirja ei enää oikein houkutellut. Oodi alkoi nukkua mun sylissä ja innokas tolleripoika herätti Oodin jossain kohtaa vinkumisella (että josko matkaseura kohta heräisi seurustelemaan). Oodi ei moisesta tykännyt ja vastasi tollerille, että väyväyväyväy (ja se siis ihan oikeasti kuulosti juuri tuolta mitä kirjoitin, ei ollenkaan koiralta :D). Koko puolikas vaunu, mikä meille koiraihmisille oli varattu, repesi nauramaan, niin pimeältä Oodin kommentti kuulosti. Mä siihen sit vielä jotakin sanoin Oodille, et ootpa höpö likka, kun muita noin nauratat, niin Oodi artikuloi selkeästi takaisin, että "en". Toivon nyt tosiaan, että viimeinen sana oli vahinko ;D Muuten voi olla aikas mielenkiintoiset ajat edessä, kun teinityttö alkaa tuota "eitä" viljellä joka paikassa :D

Junalta meidät hakivat Sussu, Sofia ja Zelda ja Zelda jäikin siltä matkalta meille sitten viikoksi asumaan. Eipä juuri muuta olla tehty kuin lenkkeilty, mutta suurella innolla täällä kaikki päivät painitaan, hipataan tai hammasmiekkaillaan viä lisäksi :) Lapsilla siis on kivaa ja mä saan viä tän viikon keskittyä näihin opiskeluihin ..

Kiitämme reissustamme Oodin kanssa Tiinaa, ihan kaikesta :) Kuvat (kaikki yllä olevat siis Tiinan ottamia) olivat niin hienoja ja seura kyllä ihan parasta (+erityiskiitos, että otit sunnuntaiaamuna osan mun jännityksestä ;D). Samoin taas kerran kiitokset Miiralle ja Tonylle, teitä on kanssa aina niin ihana nähdä! :)