Kiirettä pitää, opiskelujuttuja ois vaikka muille jakaa (anyone? :D) ja sit viä oltiin viime viikko (ke-su) reissun päällä, niin eihän tänne oo ennättänyt kirjottelemaan olleskaan :(

Mitäs meille sit kuuluu reissun lisäksi (josta siis juttua kohta)? Oodi alkoi kasvattamaan alakulmureita ja jätti ottamatta huomioon, että ne vanhat pitäs siitä ensin pois pudotella ennen ku uudet pääsee kasvamaan vapaasti. Noh, blondi, mikä blondi eli meitä taitaa odotella eläinlääkärireissu tässä (johon just kohta pitäs aikaa soitella). Tuossa vieressä pienempi neiti nyt natustaa pehmeänsitkeää purutikkua, että toivossa viä eletään viimeseen asti .. Ylimääräiset hampaat toivat mukanaan myös palasen morkökautta ja välillä kaikki tavallinen on ollut iiihan kamalan hirvittävää. Elän kuitenkin toivossa, että saisin normi-Oodin takas mahdollisimman pian, eilen illalla itse asiassa vähän jo Jonin kanssa katseltiinkin, että käytös oli ehkä jo vähän normaalimpaan päin .. Tässäkin asiassa elämme siis toivossa :) Hipun kanssa aloteltiin kesäkauden treenit viime viikon tiistaina ja oli se kyllä huimaa ulkona treenata, kun tilaa oli vaiks kuin eikä tarvinnut pelätä törmäävänsä tolppiin :D Siitä on siis hyvä jatkaa .. Mutta nyt sit meidän reissuun :)

Keskiviikkoaamuna suunnattiin ystävämme Janin kyydissä Jyväskylään. Matka meni mukavasti, kun oli mukavaa seuraa eikä tarvinnut yksin hiljaa töröttää bussissa. Kiitämme kyydistä myös tätä kautta! :) Jyväskylässä oltiin vähän ennen puolta päivää ja keskiviikko menikin oikeastaan vaan huilaillen ja vähän ulkoillen. Mä oon alkanut epäillä, että Jesse on jättänyt näille tytöille omat velvollisuudet hoidettavakseen, jotka käski tyttöjen hoitaa. Musta oli nimittäin Jessen kanssa ihan parasta mennä mummulle. Ei sillä, etteikö sinne ois muutenkin kiva mennä, mutta se Jessen onnellisuuden näkeminen oli jotain, mikä oikeasti sulatti sydämen ja teki mut niin onnelliseksi. Jessehän oikeastaan taisi elää vain mummua varten, mä olin itse sellanen pakollinen sivutuote. Niinpä jo rappukäytävään mennessä Jessen piti alkaa innoissaan nuuskutella ja heiluttaa häntää. Mummulle kun sisälle päästiin, ei Jesse nähnyt mitään muuta. Suoraan oli mentävä mummu pussaamaan, siitä siirryttävä yhdessä sohvalle, jotta mummu pääsi Jesseä rapsuttamaan mahasta. Ja veikkaan, että sellaista onnen ilmettä saa hakea, kun Jesse silmät onnesta solmussa makasi sohvalla maharapsusta nauttien. Mä niin nautin siitä ajatuksesta vieläkin, mikä vois olla parempaa kun tehdä oma koira niin onnelliseksi!? :)

Noh, sisälle sitten kun mentiin, niin Oodi paineli suoraan pussaamaan mummun. Koko pieni pylly heilui innosta ja pusuja riitti :D Mitään muuta ei hetkeen sitten huomattukaan :D Hippu sitten taas alkuinnon jälkeen paineli sohvalle mummun viereen ottamaan vastaan maharapsut. Hipusta näkee, ettei se tosiaan ole niin sen juttu kuin Jessen oli ja sen oleminen näyttää hieman väkinäiseltä, mutta silti se on vaan siihen itsensä selälteen kammettava. En tiä sitten, että sopivatko tytöt hommien jaosta niin, että toinen hoitaa pussaamisen ja toinen maharapsut, vai miten tää kuvio meneekään :D

Torstaiaamuna suunnattiin sitten aamulenkiksi äipän työpaikalle autoa hakemaan. Pari työkaveria oli Oodin moikattava siin sivussa ja siinä kohtaa mörkökausi ei nostanut päätään :) Autolla sitten suunnattiin Annan luokse kyläilemään ja vuorossa oli Oodille lapsihoitoa :D Patrik ja Mila pysyttelivät nätisti kauempana ja antoivat Oodin haistella ja ihmetellä, mutta kyllä silti välillä lasten äkkiliikkeet laittoivat Oodin peruuttamaan kauemmaksi. Välillä Oodi kävi ihan kunnolla haistelemassa, mutta taisi lopulta tulla siihen tulokseen, että parempi pitää hieman välimatkaa, kun ovat niin heiluvaisia tapauksia :)

Sieltä suunnattiin sitten Jonin siskon luo ja sen ajan koirat saivat huilia takakontissa, kun ei allergian vuoksi voinut niitä sisälle ottaa. Varmaan huili tässä kohtaa tulikin jo tarpeeseen, kun olivat koko ajan heräämisestä lähtien olleet jotakin tekemässä :) Kyläilyn jälkeen suuntasin takasin keskustaan ja lahjoitin auton koirineen takas äipälle ja suuntasin itse kampaajalle. Koiruudet olivat kuulemma mun kampaajan ajan vedelleet sikeitä, joten äippä ei ottanut niitä mukaan autoon mua kampaajalta hakemaan. Siitä sit kuitenkin olikin tullut Oodille itku, kun äippäkin oli mummulta lähtenyt (vaikka paikka ja mummu täysin tuttuja) :( Noh, hyvinvoivilta näyttivät kuitenkin hetken päästä, kun itse kotia pääsin, joten mitään vahinkoa tuskin tapahtui :)

Perjantaina suunnattiin puoliltapäivin Elisan kanssa Laajavuoren metsään lenkille ja huomasi kyllä, että energiaa oli kertynyt, kun alkuviikko otettiin kevyemmin. Lenkin jälkeen tyttäret väsähtivät kuitenkin molemmat sohvan alle (mummun luona joku Hipun perinne, jota Oodikin jossain määrin noudattaa) päiväunille :) Iltapäivällä sitten siirryttiin äipän luokse ja taas piti rallia vetää ympäri luitten ja lelujen kanssa, kun se siellä on oikeasti mahdollista juosta ympäri, vaihtaa suuntaa ja yllättää toinen. Niin kivaa! :)

Lauantaiaamuna herättiin tihkuiseen aamuun ja pakkasin itseni ja tytöt autoon ja suunnattiin kohti Seinäjokea ja Oodin lapsuuden kotia :) Matkan aikana aurinkokin alkoi vähitellen paistaa ja löysin jopa perille! :D (siis ajan ehk parikymmentä kilometriä kuussa, jos sitäkään, kaupunkiajoa, niin yksin matka Seinäjoelle tuntui alkuunsa hirvittävältä) Perillä meitä odotti pihalla Äitikoira, joka ensin ilmoitti, että täällä on käyttäydyttävä ja otti sen jälkeen lapsensa avosylin vastaan :) Oodilta tuli pissa ilosta, eihän siinä tilanteessa juuri muuta voinut :D Koko koiralauma oli aivan innoissaan eikä itse asiassa tästä voi varmasti Miiraa ja Tonyakaan laskea pois :D Oli se niin riemuisa jälleennäkeminen, että kyllä mun sydäntä taas hymyilytti koiralapsen onnellisuus :) Koko lauantaipäivän Oodin häntä melkein läpsi sitä naamalle molemmin puolin, kun pyllyn piti niin heilua ja naama nauraen piti kaikkia moikkailla koko ajan ja joka välissä käydä Miiraa tai Tonya pussaamaassa :D

Lauantai olikin sitten aikas täynnä ohjelmaa, kun oli niin paljon kaikkea, mitä piti tehdä :D Syönnin jälkeen suunnattiin Oodin, Myrtin, Särön ja Hipun kanssa hallille. Miira hengaili eka pentujen kanssa sivummalla ja mä sain neuvoja Hipun kanssa menemiseen Miiralta ja Tonylta. Enkä kyllä tiedä vieläkään, miten heitä kiittäisin, tuntui, että sain NIIN loistavia neuvoja (ihan perusperussellaisia) omaan ohjaukseeni jne. ISO kiitos! :) Näiden neuvojen myötä päätin nyt kokonaisuudessaan jättäytyä kisatauolle eli ei tehdä ees hyppäreitä, vaan nyt otetaan takapakkia hyppäys ja yritetään hoitaa pari isompaa juttua kuntoon. Särön menoa ei voinut kuin ihailla, niin ihana mies <3

Agipätkien jälkeen pääsi nuoriso estradille ja tehtiin pentujen kanssa ihan jotain pientä. Miira & Myrtti osasi jo kaikkea hienoa, mut me tehtiin Oodin kanssa ihan vaan simppeleitä pikkujuttuja, kun ei olla nyt oikein Jessen jälkeen mitään tehty. On se uskomatonta, mikä keskittyminen tuolla tytöllä on, on se vaan upea muksu <3

Hallikeikan jälkeen Miira meni pentujen kanssa huilille ja me mentiin Tonyn & isojen koirien kanssa pienelle lenkille. Lenkin jälkeen oli pakollinen huili jo itellekin, kun meinas kaikesta tekemisestä hyytyä :) Sen jälkeen mentiin Miiran kanssa heidän takapihalle kuvailemaan ja tässäpä pari Miiran ottamaa napsua:

O-P Kolu <3 (Miiran keksimä uusi nimi Oodille, tarkottaa siis Oodi-Pentua, vaikka mulle tulee kovasti mieleen Olli-Pekka tai jotain muuta vastaavaa :D Toisaalta, onhan se Ossikin aikas miehekäs ;D)

Oodi seisoo niin kauniisti <3

Siskokset <3

Samalla tohinalla Oodi sai luopua osasta tukastaa, kun niin kuin kuvasta huomaatte, sitä riitti :D Nyt on siis vähän siistitympi neiti meillä ja korvatkin palasivat varmuuden vuoksi takas liimaan. Välissä sitten harrastettiin lisää syömistä, kuvien ihailua ja ihan vaan huilailua ennen kuin sitten Carron äitienpäivän aaton kruunasi myös siskojen veljen tulo kylään :) Niinpä näin mäkin Felixin ja Oodi tietenkin kanssa :) Tässäpä Miiran ottama kuva sisaruskolmikosta:

Trio <3

Sunnuntaiaamuna suht aikaseen oli sit aika pakata taas auto ja suunnata viä kohti Jyväskylää ja äitienpäivän viettoa ennen kotia palaamista. Hirmu surulliselta tuntui ajatus viedä Oodi niin kauas kaikista koirasukulaisistaan, mutta mieltä lämmittää tieto, että kohta me taas nähdään (ilmosin Oodin ekaan näyttelyynsä, jossa sit nähään) :) Niinpä tähän loppuun viä kiitokset kaikille ihanille, jotka tekivät tästä mun reissuviikostani aivan tosi tosi kivan! :)