.. tattadaa *rumpujen pärinää* : "MINÄ!" :D Siinä kohtaa, kun vettä sataa kuin saavista kaataen ja mä en voi muuta kuin nauraa kikattaa ääneen, voi ajatella, että joko olisi valkotakkisilla käyttöä tai sitten on vaan osunut yksi niistä hetkistä kohdalle, jolloin ei voi kuin nauraa. Ekat treenit Himpen kanssa tänään ohjatusti ryhmässä sitten viime joulun ja tän 2 kk selkätaukoilun ja oli kyllä niin huisia. Siis niin huisia, ettei sanotuksi saa .. <3 Ja niiko Juliallekin treeneissä jo sanoin, tässei ole kyse mistään isosta ja ihmeellisestä, sillä tavaharrastajille nää ois ihan perusjuttuja. En mä luule, et meistä nyt tulee mitään maailmanmestareita tai mitään, mutta mulle tää on melkein jo sitäkin isompaa. Eka koira eikä tosiaan sieltä helpoimmasta päästä, niin kantapään kautta ollaan kaikki menty ku vaan mahdollista ja nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Ei tätä tunnetta voi kuvata. Kiitos sadannen kerran Miira ja Tony, että aikas tarkalleen vuosi sitten kerroitte mulle, mikä kaikki on pielessä ja miten sen korjaan, en voisi enää olla kiitollisempi! :) Tässä siis meidän ihan tavallista menoa täydellisen euforian tunteen höystämänä (harmi, ettei tää välity tästä ruudun kautta, mutta jos yhtään olette tarinaa seuranneet, niin voitte edes vähän yrittää kuvitella miltä musta tuntuu :))

 

Ja siis puomi olisi ollut osa rataa, siit me ollaan viä tauolla. Kepit ois oikeasti kuuluneet tähän rataan, mutta ne ei onnistuneet Himpeltä mitenkään. Ihan onni, että juuri viimeksi linkittelin tänne Himpun kepit, tän päivän perusteella olisin muuten ollut jo aikas vakuuttunut, ettei neiti ole keppejä koskaan nähnytkään, saati, että niitä olisi joskus treenattukin ;D Mutta se ei tätä mieltä masenna, jos tuosta alemmasta katsotte tuon takanaleikkauksen niin ei voi muuta kuin jatkaa tätä idioottihymyä, sillä aiemmin takanaleikkaukset ei onnistuneet ees helpoilla, lyhyillä pätkillä ja tuossa sentäs jäin jälkeen. Juu, tiedetään, me ollaan ihan vasta-alkajia ja nää on mun ilon aiheet on ihan idiootit. Mutta siit just tää hymy :D