Ja ei siis mikään koirien kanssa vaan tämä blogiin kirjottaminen. Jotenkin tuo muu elämä on niin tullut tielle, ettei ees pieniä kuulumisia ole moneen viikkoon saanut aikaiseksi kirjoittaa :( Tästä siis voi tulla hyvinkin romaani ..

Oodi aloitti tän päivän laulamalla Almalle onnittelulaulun :D Joka aamu blondi kapuaa syliin mun moikatessa niit aamulla ja keskustelee öristen juttujaan. Tänä aamuna se örinä meni sit hieman enemmän laulumuotoon ja hienolta se kuulosti. Alma oli varmaan tosi otettu :D Mä siin hiljaa lauloin Paljon onnea vaan vierellä eikä se Oodin laulu ihan nuotilleen mennyt, mutta tärkeintä on yritys. Ehk sit ens vuonna jo kohilleen ..

Alma tosiaan täyttää tänään neljä vuotta ja on meidän lauman vanhin. Jotenkin neljä vuotta tuntuu niin pieneltä määrältä vuosia, vasta kun Jesse oli vielä tässä vuosineen. Sit taas toisaalta Hippu tulee kahden viikon päästä kolme ja mä koitan kynsin ja hampain taistella vastaan väittäen, ettei pikkumusta meidän kanssa kyllä vielä niin kauaa ole ollut .. Niin, kaikki on niin suhteellista :D

Oodi on säilyttänyt pentumaisen suhtautumisensa elämään ja edelleen siis niitä valkotakkisia odotellaan. Ihana aurinkoisen kirpakka syyspäivä lennätteli tuulen mukana kauniin kirjavia vaahteranlehtiä ja niistä kun pienin neitimme innostui. Ensin hirmuinen hyppypomppusyöksy lehden perään ja sen jälkeen saalista kannettiin niin tohkeissaan ylpeänä, etten voinut muuta kuin nauraa ääneen. Vielä kun kameran sais tällaselle reissulle mukaan, niin tuis kyllä niin hienoja syyskuvia ettei tosi! :D Mut meillä oli kyllä taas niin hauskaa! Oodin elämänkatsomus on vaan niin ihana, toinen on niin ilonen ja onnellinen tästä maailmasta ja mä taas niin nautin tästä pentuajattelusta. Eihän sitä tietenkään tiedä, vaiks se säilys myöhemminkin, mut ainakin Hippu aikuistui, vaiks miten luulin aiemmin, ettei se ois ees mahdollista. joten nyt nautin tosiaan tästä ihanasta asenteesta elää ja loikin järkeni menettäneenä (ainakin ohikulkijoiden katseista päätellen) Oodin perässä ja kehun pentua, kun se kantaa tohkeissaan Aarrettaan :) Ja pakko muuten lisätä tähän loppuun, et mikä totisia suomalaisia taas vaivaa, kun koiranpennun ilo ei ole tarttuvaa .. Miten joku voi totisella naamalla katsoa Oodin hilluntaa, en vaan tajua. Tottakai omaan fiilikseen vaikuttaa se, et tuo kultainen on mun, mutta en mä kyllä silti osais nyrpeellä naamalla tuijottaa kenenkään onnessaan hilluvaa koiraa .. Joten ootellaan siis niit valkotakkisia .. :D

Eilen käveltiin appiukon ja avovaimonsa luo syömään, niin matkalla tyttölauma ihaili mein pentua :D Ja siis nimenomaan Almaa eli joukon vanhinta, se kun kääpiömäyräkoirana täyskokoiseen (joita melkein eniten on) verrattaessa on hyvinkin pentumainen surusilmineen. Oodi itse asiassa ulkopuolisen silmin mein porukassa näyttääkin varmaan eniten aikuiselta tukkansa kanssa, Alma nyt on Alma ja Hipulla vaan ei ole tukkaa. Niin se vaan totuus hämää :D

1,5 viikon päästä suuntana ois Seinäjoki, Anu ja Miiran poppoo :) Sinne asti toivon, peukutan ja rukoilen tukkajumalaa, jotta Oodi saisi pitää tukkansa. Sitä on meinaan joka paikassa :O Ja mä en uskalla Oodiin koskea harjalla, hyvä, jos muutenkaan, ettei kallisarvoiset karvat vaan tippuisi kaikki pois ;D Seinäjoen näyttelyn lisäksi ilmoitin Oodin Jyväskylään, mihin onkin sit viä pidempi aika jännittää karvoja. Mutta JOS Seinäjoki antaisi sen vikan tuloksen, jota myös ni kovasti toivon, ni sittenpähän loppuisi jänskättäminen Jyväskylän osalta. Kyllä kovasti sinne haluisin Oodin kanssa mennä, ihana ois ekaa kertaa mennä kotinäyttelyyn omalla koiralla :) Mutta se jää tukkajumalan armon varaan ..

Ohjattu aksa on nyt hetken ollut mein osalta tauolla, huomenna sit jatkuu ohjatut treenit taas hallilla :D Jotenkin ni ihanaa päästä hallille pois säiden armoilta, vaiks säät kyllä suosivat ain mein treenejä tänä syksynä. Sit taas keväällä sitä niin oottaa, et pääsee ulos .. Kerta viikkoon Himppa pääsi Saviskaan käymään, samoin Oodi ja keppejä ollaan treenattu ihan kotipihassa. Himppa irtoaa kaarilla kepeillekin jo tosi kivasti molemmin puolin ja välissä on ollut jo kaaria välistä pois. Tästä se siis alkaa, mein elämä kohti kaarittomia, mutta silti sujuvia keppejä :D Muutenkin Himppa irtoaa edelleen mua yllättävästi ja sen treeniä jatketaan. Nyt viä laitetaan sit kontaktit tehokuurille talveksi, niin luulisi keväällä sit olevan palikoitten jotenkin paikoillaan .. :) Tosin, nyt vikassa treenissä Hippu väisteli välillä hyppyjä eli siis irtosi kyllä, mutta esteen ohi seuraavalle esteelle. Essi tulee hieromaan mein tytöt nyt keskiviikkona, oikein pelottaa, että millasta jumia sieltä on oikein löydettävissä .. :O

Oopi taas :) Noh, se on sellanen ihana agikoiran alku <3 Sellanen, et siit tulee erilainen ku Hipusta, todellakin. Oon innoissani ja toisaalta ihan hukassa :D Ku en mä nyt sit osaakaan ohjata tuollasta .. Mut me opetellaan ja toivottavasti tullaan yhdessä hyviksi ja toisiamme ymmärtäväksi. Lähtökohdat on ainakin hyvät :) Mutta ei se ole helppoa Himppaan tottuneena muuttaa ajatustapojaan .. Hyvänä esimerkkinä se, et tehtiin Oodin kanssa siivekkeen kiertoa ja kun sujui tosi hyvin, lähetin putkeen siitä, kun ajattelin, et putkikin osaltaan toimii palkkana pätevälle pikkuneidille. Oodin sujahdettua putkeen tajusin vasta siin vaiheessa, et enhän mä vienyt sinne lelua/namialustaa, miten ihmeessä mä sen palkkaan!? Kyllä siin oli naurussa pitelemistä, kun keksin loistoidean palkata kädestä ja Oodi vaan jatkoi putkesta kohti taivaanrantaa muhun vilkaisemattakaan eli ei tosiaan ollut tuttu palkkaustyyli tämä :D Että on siin opettelemista tässäkin ..

Oodin kanssa ollaan aikas lailla tehty vasta muutamia esteitä koittaen saada niit vähitellen tutuiksi ja sitten siirrytty seuraaviin. Siivekkeiden välistä juokseminen sujuu, putki on KIVAA, pussi sujuu myös lähes samalla innolla, irtorenkaaseen neiti osaa irrota käskystä, tehdä siivekkeen kiertoja, joitakin ohjauskuvioita oon ite Oodin kanssa esteillä harjoitellut, puomin alastulo alkaa jotenkin ehkä hitaasti mutta varmasti iskeytyä neidin aivoon ja käteen tuloakin on opeteltu. Into on kova, kierrokset sopivat ja neiti malttaa hiljaa odottaa omaa vuoroaan kentän laidalla, jos ripottelen esim. nakkeja etsittäväksi. Kateus tekemiseen on kova, jos esim. Herttaa oon avustamassa, mutta keskittymiskyky riittää silti nakin etsintään. Ihku pentu <3

Nyt sit hallivuorot ois tossa paperilla, pitäs vaan mailata ja varata ne. Oodille suunnitteilla kerta viikkoon hallitreeniä jonkun kamun (joko Hertta-podengon tai Rosie-whippetin kanssa) ja Himpan kanssa sit käydään ohjatuissa + sen lisäksi sit omaa treeniä päälle. Tekemistä siis tosiaankin riittää :D Meille ei koko talvena ole ilmeisesti Oodin kanssa tarjolla ohjattua aksaa, kyllä tosiaan harmittaa, mutta näköjään aina ei voi voittaa .. Toivotaan, että kuitenkin asiassa edetään ja että ennen kaikkea ees jossain kohtaa päästäs sit ryhmäänkin treenaamaan ..