"Agility on yhden sukupuolen laji" S. Savikko 2011

Olin tyttöjen kanssa viikonloppuna Sepon koulutuksessa, lauantaina Hipulla ja sunnuntaina Oodilla. Olin unohtanut kirjoittaa Sepolle etukäteen meistä selityksiä, että missä vaiheessa ollaan (eikä se nyt Oodin kanssa niin iso juttu ollutkaan), mutta Hipun suhteen sois ollut kyllä tarpeen. Meidän treeni alkoi siis ihan väärällä lailla eikä oikein koko aikana päästy puusta pitkään itse esteillä vaan parhaimmillaan päästiin eteenpäin viisi estettä. Mä en silti olisi enää voinut onnellisempi olla.

Alussa oli ekana pussi, mistä piti suoraan juosta pituudelle, mistä taas suoraan käännös takaspäin hypylle. Pituudelle hyppy oli siis tyhjään ja kun mun piti vielä yrittää ennättää valssaamaan sen kolmoshypyn taa, niin eihän siit meinannut mitään tulla. Pussista pituudelle on kuulemma toiseksi vaikein esteyhdistelmä, siltä pussista tullessa koiran on hankalampi hahmottaa edessä olevia esteitä ja pituus ei nimenomaan ole sieltä helpoimmasta päästä huomattavuudessaan (vaikein olisi ollut pussi-rengas -yhdistelmä, joka jää sitten tulevaisuuteen, mutta tiedänpähän sitten, että tällasiakin pitää treenata :D). Viä, kun se kolmoshyppy oli mun puolella niin se pussista tullessa veti kahta kauheemmin Hippua puoleensa.

No, toistoilla, toistoilla ja toistoilla saatiin vähitellen kuviota onnistumaan kunnes taas pari askelta päästyämme eteenpäin mentiinkin sitten useampi taa. Taas sain kiitellä Hippua siitä, ettei sitä toistot haittaa. Se tekee töitä samalla intensiteetillä koko ajan, on se sitten eka tai kymmenes kerta samaa juttua. Mulla taas otti vaikeeta se, että oli liian monta asiaa ajateltavana. Kun Seppo sanoi juokse, mä juoksin, mut en valssannut. Jos taas yritin valssaamaan, mun vauhti pysähtyi, pysäytti koiran ja mitään valssia ei edes tarvittu. Kun tästä sitten sanoin ääneen, etten oikeasti kykene moneen asiaan yhtä aikaa, totesi Seppo yllä olevan sitaatin, joka me tyttöjen kanssa sit illalla todettiin varsin paikkansa pitäväksi :D Niinpä mä putkiaivomiehenä yritin parhaani ja onneksi Hippu antoi taas kerran anteeksi ;D

Tässä videolla (kiitos Sussu kuvaamisesta!) yksi onnistunut viisi estettä. Joskus se tosiaan voi riittää siihen hyvään mieleen .. :) 

 

Vaikkei me itse esteiden kanssa päästy oikein puusta pitkään, koin saavani tosi paljon valmennuksesta irti. Ekaksikin, tää oli mein eka valmennus sen jälkeen, kun Häggblomit kävi ja meidän agility alkoi tavallaan alusta. Seppo sanoi, että Hipusta näkee, että sillä on irtoaminen viä vaiheessa jossain määrin, mutta että Hipusta näkee, ettei se vaadi enää kuin pienen tönäisyn etiäpäin ja asian suhteen aletaan olla hollilla :) Hippu kuumui toistoista ja mun huonosta ohjauksesta niin ku aina, mutta ei Sepon mukaan häiritsevään tilaan. Työkyky kuitenkin säilyi ja enemmän haukkuminen oli mulle huutamista, eli käsky, käsky, käsky, käsky!! -tyyppistä haukkua kuin ihan överiksi menevää. Siirtymiset esteeltä toiselle Hippu meni hiljaa mun vierellä poukkoillen. Ei se ihan loikkimatta sujunut, mutta verrattuna siihen entiseen mua päin hyppimiseen ja silmittömään huutamiseen meno oli ihan eriä. Kaiken huippu oli, kun kuuntelin Sepon palautetta ja neuvoja osuutemme suht loppupuolella niin Hippu kävi ensin istumaan ja sitten makaamaan mun viereen. Pyytämättä. Makaamaan. Mä pidättelin kyyneleitä, sillä en ois koskaan uskaltanut edes uskoa, että Hippu osais rauhoittua kentälle :') Seppo sanoi, että hän kyllä nostaa hattua, millaisen työn mä olen Hipun kanssa tehnyt :) Hän kuulemma tietää pari vastaanvanlaista koiraa, jotka on kokeneilla ohjaajilla eikä heilläkään ole aina helppoa, niin meillä menee kuulemma siihen nähden hyvin. Eikä tästä koskaan oikeasti helppoa tule, tiedän sen, mutta oli aivan ihana kuulla asiasta ymmärtävän, ulkopuolisen palaute asiasta ja siitä, että toivottomuuden sijaan me ollaan ennemminkin taas lähellä yhtä läpimurtoa. Ja kun me ollaan näistä entisistäkin selvitty, niin me taistellaan kyllä tiemme läpi siitä seuraavastakin! :) Ei meistä edelleenkään mitään maailmanmestareita tule, mutta siinä kohtaa, kun kuulin tän kaiken ihanan palautteen Hipusta ja mein tekemisistä, niin kyllä se sellaset fiilikset toi, ettei tosi. En vaan kyennyt enää olla itkemättä. Ilta menikin sitten ihan euforioissa, ei olisi voinut parempi mieli enää olla :)

Niinpä me jatketaan taas energiapotkun saaneena tätä taivaltamme agilityssa. Lauantaina olin ennen valmennusta jo ihan masentunut ja ajattelin, että onko tässä koko lajissa taas mitään järkeä. Ei siihen mitään erityistä syytä ollut, mutta joskus se vaan tuntuu, että ollaan loputtomassa suossa. Nyt taas sieltä nostettuina on ihan eri jatkaa ja niinpä tässä jo huomisen treenejä odottelen. Innolla :)

Hipun piti vielä yksi liikkishetkikin järjestää kesken valmennuksen taas yhdessä kohtaa, kun Seppo selitti mulle jotain ohjauskohtaa tms. Huomasin Hilman yhtäkkiä istuvan ja tuijottavan Sussua, joka oli kentällä kameran kanssa. Häntä heilui ja pieni koira tärisi, mutta kun ei kesken töiden voi lähteä mun luota vaikka just tauko oiskin. Niinpä huomattuani Hipun innon, mä annoin sille luvan mennä Sussua moikkaamaan. Eka pikkumusta katsoi mua varmistellen, mutta sit kun tajusi, että olin tosissani, neiti säntäsi Sussua moikkaamaan häntä heiluen. Aikas liikkis kaveri <3

Lauantain anti oli siis aikamoinen uudesta motivaatiosta ja uusista tiedoista puhumattakaan. Nyt tiedän, mitä vaikeampia juttuja voin treenata ja rataa läpikäydessä opin siinäkin monta uutta juttua, vaikkei me sinne asti päästykään. Ehdottomasti siis ensi kerralla uudestaan!:)

Oodin kanssa sunnuntaina jäätiin vaihteeksi valssiin. Koirassa ei ollut Sepon mukaan mitään vikaa, mutta ohjaajan valssit menikin sitten mihin suuntaan sattuu. Se vaan on mulle niin vaikeeta! Mutta niin ku mä sanoin eilenkin, niin mä oon päättänyt oppia. En enää ajattele, että en voi tai ehdi tai mitälie vaan oon päättänyt, että vielä joskus se onnistuu. Eilenkin kuulemma mun valssi parani kerta kerralta, vaikka väitänkin, että muutaman päivän tauon jälkeen palaan taas samaan osaamattomuuteeni ja turhiin taka-askeliin. Mutta koska yrittänyttä ei laiteta, piti sitä harjoitella ..

Oodi ei kestä toistoja samalla lailla kuin Hippu. Sillä kyllä on työmoottori ja se tykkää lajista hulluna. Mutta kun Hippu alkaa mun ohjatessa huonosti huutaen vaatia niit käskyjä, tulee Oodista puolestaan epävarmempi, sillä myös blondi haluaisi tehdä asiat oikein. Mun kehno ohjaaminen ja toistot saa neidin epäilemään, jotta menikö koko homma yhtään sinnepäinkään ja niinpä se sit näkyy vauhdissa. Seppo sanoikin eilen, että tuo valssikohta meni vauhdillisesti Oodilla ihan erilailla ekalla kerralla, vaiks mun valssi olikin jotain ihan muuta. Sit taas kun mun valssi kehittyi edes hitusen toistojen myötä, alkoi taas Oodin vauhti tippua. Oodi ei nytkään mikään hidas koira ole, mutta tulee kuulemma saamaan vielä lisää vauhtia kunhan varmuus tuosta kasvaa. Mutta, ajan kanssa varmuutta koiralle ja mikäs kiire meillä tässä onkaan. Toinen on vaan niin kiltti lapsi <3 Sanoinkin Sepolle, että en oo mitään kiirettä Oodin kanssa pitänyt kisaamaan, vaikka kisaikä on saavutettu jo aikapäiviä sitten, sillä Oodi ei vaan vielä tunnu valmiilta. Blondi on sellanen vähän hitaasti kehittyvä nuori ja sellainen saa ollakin. Onpahan mullakin tässä aikaa opetella ohjaamaan .. :D

Tosin putkiin irtoaminen tuli selväksi, että sen kanssa ei ole ongelmaa :D Muurin takana suoraan oleva putkenpää veti blondia magneetin tavoin puoleensa. Oodi juoksi sinne myös silloin, kun Seppo seisoi siinä edessä ja jopa silloin, kun istui :D Pienikin väli riittää, jos vaan neiti on päättänyt, että putkeen mennään. Meitä vähän nauratti :D

Laitan tähän loppuun viä Rokan Miiran kuvaaman videon (kiitos!), mikä ei ole kaunista katseltavaa ;D Pitkästä aikaa kuitenkin videonpätkää, joten luvassa muutama valssi (huoh :D) ja loppuun pari irtoamispätkää. Opinpahan tuossa lopun irtoamisessakin, ettei kaarretta ole sama juosta kuin suoraa. Tyhmä, kun ei ollut sitäkään tajunnut :D Omalla kaartamisella sitä sitten veti koirankin mukaan .. Huh, ei ainakaan tullut sellainen olo tän valmennuksen jälkeen, että onpas helppoa, kun osataan kaikki, mutta paljon uutta treenattavaa jäi. Tästä jatkamme! :)