Raakaruoka- tai pikemminkin kai Barf -keskustelun velloessa hurjana pitää kai itsekin tunnustaa osin kuuluvansa porukkaan, ainakin osittain. Moon tosin jakautunut siinä mielessä, ettei musta ole olemassa yhtä oikeaa (tai no on, mut se on yksilöllisesti kullekin koiralle sopiva ruoka). Meillä Oodi ja Alma alkoi syömään Maukasta sen tultua mein liikkeeseen ja en oo kyllä hetkeäkään katunut. Alkuun raakaruokinta tuntui ydinfysiikalta, mutta nyt se on jotenkin lähtenyt sujumaan, lisää tietoa voisi tottakai koko ajan etsiä ja vielä välillä sitä etsii edelleen itseään nuitten oikeiden määrien kanssa, varsinkaan kun me ei syötetä BARFin mukaan luita sen mallin mukaisia määriä vaan yritetään muita teitä korvata sitten pikkukoirille kaikkien ravintoaineiden saatavuus. Monipuolista, sehän se sana on, jotta kaikkea tulee.

Monesti kuulee sanottavan, että nappulalla ruokkiminen on turvallisinta, sillä siihen on laskettu kaikki pitoisuudet oikeiksi eikä tarvitse itse miettiä, että saako koira kaiken tarvitsemansa. Mä periaatteessa kyllä uskon, et son totta ja niinhän se esimerkiksi Hipun kanssa on, että luotan, että laadukas nappula takaa sen, että Hippu saa kaiken tarvitsemansa enkä mä sen ruokaan mitään ylimääräistä lisäile (jollen sitten Piiran käskystä ;D). Oodille taas son aikas yksi lysti, miten hienosti nappulaan on kaikki eri aineet ja pitoisuudet laskettu, sillä jollei nappula pääse suolistoon asti, on imeytyminen aikas mahdotonta. Ja Oodihan ei nappulaa syö. Tai no, söihän se nappulaa melkein kaksi vuotiaaksi asti ollen täysi rimpula, hammaskivinen ja aikas lailla tukaton sen ekan tukan lähdettyä. Nyt Oodia "haukuttiin" näyttelykoiran näköiseksi, mikä oli musta kyllä ehk hauskin kommentti ikinä :D Painoa on siis tullut, Oodi on ylhäältäpäin katsottuna (ja vaa'astakin) leveämpi kuin ikinä eikä hammaskivetkään ole samalla lailla ongelmana kuin ennen. Tukka ei vielä ole pitkä, mutta määrällisesti sitä tuntuu olevan erilailla verrattuna aiemman juoksun välin samaan ajankohtaan. Enkä mä sinänsä sitä sano, että se on nimenomaan raakaruoka, mikä muutoksen sai aikaan (tai no siis oli), mutta tarkoitan siis sitä, että voi olla, et Oodi ois ollut hyvinvoiva, jos se vaan olisi syönyt ne nappulansa. Oodi ei vaan koskaan nappulalla ollut mikään hyvällä ruokahalulla nappuloitaan nautiskeleva koira, mutta nyt raakaruoka uppoaa jopa isompina määrinä kuin mitä olisi tarvis (ja sitähän tässä ollaan hyödynnetty).  Niin tai näin, oli syy mikä tahansa, syö meillä kaksi koiraa raakaa ja yksi nappulaa. Pysyypähän itsellä tällä lailla koiranruokakeskusteluissa tasapaino yllä, kun ei usko kummankaan ylivertaisuuteen vaan voi hyvillä mielin uskoa siihen, että mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle ja sen mukaan se on koira ruokittava, mikä sille sopii. Nyt lähden aamulenksulle tyttöjen kanssa ja sit katsellaan sitä aamupalaa :D